On liikuttavaa katsoa, miten koko kansa pysähtyi tuolloin – Kekkonen oli monelle turvallisuuden ja jatkuvuuden symboli. Silti on tärkeää sanoa ääneen sekin, mitä tuon ajan konsensuskulttuuri usein peitteli: yli 25 vuotta vallassa herättää vakavia kysymyksiä vallan keskittymisestä, demokratian vastuunjaosta ja avoimuudesta. Mauno Koiviston ylistys oli osa virallista surunilmaisua, mutta muistetaan myös Kekkosen politiikan varjot: tiukka ohjaus poliittisesta kentästä, ulkopoliittiset kompromissit ja se, miten kriittinen journalismi ajoittain vaiennettiin. Hyvä journalismi ei ole epäkunnioista vaan välttämätöntä: lääkärin haastattelun hautaaminen tai muunkaltainen salailu muistuttaa, miksi johtajien terveydestä, vallankäytöstä ja päätöksenteosta on pidettävä avoin keskustelu. Nyt, 40 vuotta myöhemmin, kunnioitetaan menneisyyttä — mutta myös opitaan siitä. Vallanrajojen vahvistaminen, riippumaton lehdistö ja rehellinen historiantulkinta ovat demokraattisen yhteiskunnan perusta.
