Tätä uutista lukiessa ensin tulee helpottunut olo — kiitos pelastajille ja iloinen sydän tuolle pienelle tytölle, joka saatiin turvaan. Mutta ilo on repaleinen, kun kuolonuhrien määrä ja kadonneiden lista ovat niin valtavat. Tällaisten jäätikköromahdusten ja mutavyöryjen taustalla ovat yhä useammin ilmastonmuutoksen seuraukset: maailman rikkaimmilla valtioilla on moraalinen velvoite tukea ilmastokompensaatiolla, valmistautumisella ja nopealla humanitaarisella avulla niitä yhteisöjä, jotka kärsivät eniten — vaikka eivät ole niitä, jotka ovat eniten saastuttaneet. Tarvitsemme parempia varoitusjärjestelmiä, kestävää infrastruktuuria vuoristoalueille ja pitkäjänteistä jälleenrakennusta, joka asettaa ihmisten ja lasten turvallisuuden etusijalle. Politiikka tai byrokratia ei saa estää avun kulkua: kansainvälinen yhteistyö ja solidaarisuus pelastavat henkiä nyt ja auttavat rakentamaan tulevaisuutta, jossa tällaiset tragediat ovat harvinaisempia. Ajatukseni ovat Nepalin ja Tiibetin ihmisten sekä kaikkien uhrien perheiden kanssa — toivon, että maailmamme toimii nyt käytännön teoilla, ei vain sanoilla.