Yksi Ruotsin parhaista journalisteista, Per Gudmundson, on juuri julkaissut artikkelin siitä, miten Muslimiveljeskunta soluttautui Ruotsin sosiaalidemokraattiseen puolueeseen. Artikkelissa ei mainita, että Qatar on rahoittanut voimakkaasti Veljeskunnan toimintaa Ruotsissa. Gudmundson kirjoittaa:”15. kesäkuuta 1994 sosiaalidemokraatit saivat tarjouksen. ’Poliittinen komiteamme on käynyt hyvää vuoropuhelua muiden puolueiden kanssa, mutta päätös oli tukea sosiaalidemokraatteja. Uskonnolliset johtajamme ovat kehottaneet kaikkia perjantairukoukseen osallistujia menemään äänestyspaikoille 18. syyskuuta ja äänestämään; he ovat ilmoittaneet, ettei mikään estä muslimeja antamasta ääntään sosiaalidemokraateille, jotka puheissa ja kirjoituksissa puolustavat yhteiskunnan heikkoja.’”Allekirjoittajat edustivat Ruotsin muslimineuvostoa (SMR), Ruotsin muslimiliittoa (SMUF), Ruotsin yhdistyneitä islamilaisia yhdistyksiä (FIFS), Tukholman islamilaista yhdistystä sekä pitkää listaa niihin kuuluvia alayhdistyksiä, joiden he väittivät palvelevan yhdessä ”yli 75 000 muslimitaustaista ihmistä”. Vaalien jälkeen Veljesliikkeelle (Broderskaprörelsen), kristillisille sosiaalidemokraateille, annettiin ”vastuu yhteistyön kehittämisestä” sen kymmensivuisen raportin mukaan, jonka liike esitti vuoden 1999 kongressissaan. Vuoden 1998 vaalien osalta hanke todettiin ”erittäin onnistuneeksi, eikä vähiten SMR:n aktiivisen panoksen ansiosta muslimien äänestysprosentti on todennäköisesti ollut korkea, ja monet ovat äänestäneet sosiaalidemokraatteja.” He näkivät ”tilaa kauaskantoisemmille yhteistyöhankkeille sosiaalidemokraattien ja Ruotsin muslimineuvoston sekä sen poliittisen haaran välillä.” Asetettiin konkreettisia tavoitteita. ”Vuoteen 2002 mennessä sosiaalidemokraattisten luottamushenkilöiden joukossa pitäisi olla muslimeja 15 kunnanvaltuustolistalla, 5 maakuntavaltuustolistalla ja eduskuntalistoilla vähintään 5 läänissä. Sosiaalidemokraattisella puolueella tulee olla 2 000 muslimijäsentä, ja 300 heistä on saanut peruspoliittista koulutusta.” Kun Ruotsin islamilaisen yhdistyksen puheenjohtaja valittiin puoluehallitukseen keväällä 2013 (ja potkittiin pois viikon kuluttua), se seurasi pidempää uraa Hjärta-paikallisosastossa (Sydän) – Tukholman uskonnollisissa sosiaalidemokraateissa. Uudessa kirjassa ”Holy white lies: Muslim brotherhood in the West, case Sweden” uskontotieteilijä Sameh Egyptson kartoittaa, miten Muslimiveljeskunta toimii länsimaissa käyttäen Ruotsia esimerkkinä. Sosiaalidemokraattien lisäksi voidaan erityisesti mainita Keskustapuolue ja Vihreät – mutta Veljeskunnan strategia on toimia yhteiskunnan kaikilla tasoilla, minkä vuoksi he ovat etsineet kaikki vastaanottavaiset puolueet. Jopa Maltillisella kokoomuksella oli yksi ”veli” eduskunnassa yhden vaalikauden ajan. Kirja kirjoitettiin alun perin arabiankieliselle yleisölle, mutta se on käännetty englanniksi. Kirjan mukana on laaja dokumentaatio internetissä, jossa alkuperäislähteet on valokuvattu ja arkistoitu. Egyptson näyttää, miten hyvin pieni ryhmä ihmisiä hallitsee suurta määrää organisaatioita: islamilaista yhdistystä, Ruotsin muslimineuvostoa, Ruotsin islamilaisia kouluja, Ibn Rushd -opintoyhdistystä, vain muutamia mainitakseni. Toiminta on lähes kokonaan valtion rahoittamaa, ja päätarkoitus – muslimi-identiteetin säilyttämisen lisäksi Veljeskunnan uskontotulkinnan mukaan – on antaa vaikutelma suuremmasta kollektiivista ja esittää itsensä islamin todellisena äänenä Ruotsissa. Sinänsä tätä ei välttämättä tarvitse nähdä yhteiskuntaa hajottavana, mutta veronmaksajana ihmettelee, miksi valtion pitäisi rahoittaa tällaista toimintaa. Puolueen näkökulmasta rahavirta vaikuttaa loogisemmalta. Tai kuten Veljeskunnan lehdessä (13/98) todettiin: ”Ruotsissa on lähes puoli miljoonaa muslimia – yhdessä he voisivat nostaa minkä tahansa puolueen ennenkuulumattomiin korkeuksiin.” (Käännös Grok) #Ruotsi #journalismi #muslimiveljeskunta
