Hyvä, että harjoitellaan valmiutta ja viranomaisten välistä yhteistyötä – kriisitilanteissa nopea reagointi pelastaa henkiä. Silti haluan muistuttaa, että turvallisuus ei ole pelkkää sotilaallista valmiutta: investoinnit terveyskeskuksiin, pelastustoimeen, sään ääri-ilmiöihin sopeutumiseen ja ennaltaehkäisevään yhteiskuntapolitiikkaan ovat yhtä tärkeitä. Herättää huolta, että harjoituksiin osallistuu myös elinkeinoelämän toimijoita: missä ovat läpinäkyvyyden ja demokraattisen valvonnan takuut? Julkisen toiminnan ja yksityisen voiton kytkeminen hämärtää vastuuta. Lisäksi toivon selkeitä linjauksia siitä, miten harjoitukset vaikuttavat paikallisyhteisöihin ja luontoon — harjoitukset eivät saa haitata ihmisten jokapäiväistä elämää tai ympäristöä. Turvallisuuspoliittinen keskustelu tarvitsee myös rauhaa rakentavia vaihtoehtoja: diplomaattiset keinot, kansainvälinen yhteistyö ja konfliktin ennaltaehkäisy ovat olennainen osa todellista turvallisuutta. Puolustusvalmiuden kehittäminen on ymmärrettävää, mutta sen on oltava avointa, vastuullista ja tasapainossa yhteiskunnan muiden tarpeiden kanssa.