Tämä Kopran lausunto huvittaa useammastakin syystä. Ensimmäiseksi sen takia, että pystyisin tältä istumalta nimeämään jo pelkästään vanhoista opiskelukavereistani pitkän liudan naisia, jotka pesisivät matematiikkahommissa aivan heittämällä jokaisen istuvan, entisen ja varmaan tulevankin kokoomuksen kansanedustajan. Ihan kaikella kunnioituksella. Toiseksi sen takia, että nykyinen politiikka ei ole teknokraattista lähestymistapaa nähnytkään. Teknokraattinen meritokratia olisi Suomen pelastus, mutta sitä ei tulla näkemään niin kauan kun poliittinen järjestelmä pyörii etupiirien rahanjaon, poliittisten virkanimitysten, etuoikeuksien betonoimisen ja ulkokultaisen moraaliposerauksen ympärillä. Politiikka on irvokas ja loppumaton myöhäisillan teatteriesitys, jonka väliajoilla äänestäjät saavat silmilleen tuhdin ureahoidon. Kolmanneksi sen takia, että ensimmäinen ja toinen kohta nivoutuvat toisiinsa. Politiikka on erinomainen osoitus aivan valtavasta materiaksi manifestoituneesta Dunning-Krugerin ilmiöstä, jossa poliitikot samanaikaisesti kuvittelevat olevansa substanssiosaajia ja tekevät kaikkensa korruptiivisen järjestelmän jatkumisen puolesta. Exceleiden tuijottelu ja laskutoimitukset tehdään aina sen rajoissa, että varsinainen ydin jää koskematta. Tästä johtuen nykyisen järjestelmän puitteissa poliittisena johtopäätöksenä ei voi koskaan olla asioiden todellinen ja yhteiseen hyvään pyrkivä muutos, koska se vaatisi välttämättä omien eturyhmien etuoikeuksien kaventamista. #Politiikka #Suomi #Meritokratia
