Kävin tänään elämäni ensimmäistä kertaa optikolla. Näkö on heikentynyt ja pakko se kait on ääneen sanoa että taidan tarvita silmälasit. Tähän asti olin ainoa perheestäni jolla ei laseja ollut. Vielä reilut puoli vuotta ja täytän 50. Sekin on aina tuntunut uskomattoman etäiseltä. Muistan vielä miten oma isäni täytti 50. Talo oli täynnä porukkaa. Lahjaksi tuotiin taidetta ja pidettiin puheita. Isäni oli silloin hienon uransa huipulla. Isien pitkät varjot kulkivat pitkään kannoilla, mutta olen jo aikaa sitten ymmärtänyt elää itseni näköistä elämää. Mulla oli joskus tavoitteena tulla pörssiyrityksen toimariksi. Nyt se tuntuu typerältä haaveelta monestakin syystä. Ei mulla ole sellaisia kykyjä mitä siihen tarvitaan ja olen aivan liian laiska tavoitellakseni jotain sellaista. Samalla tavalla kuin se opiskeluaikojen toive kun ajattelin, että ostan vanhan Ford Mustangin sitten isona. Sekin tuntuu nyt typerältä ajatukselta. En edes muista mitä kaikkia typeriä haaveita sitä on joskus pyöritellyt. Me muututaan elämässä. Haaveet muuttuvat. Unelmista tulee totta ja unelmat vaihtuvat. Ne asiat, jotka joskus tuntuivat tärkeiltä, vaihtuvat. Ne ihmiset, joita ilman et voinut kuvitella eläväsi, eivät ole enää kuin kavereita Facebookissa. Niillä on omat elämät tuolla jossain. Omat murheet ja arjen rutiinit, omat haaveet ja unelmat, joihin sä et enää liity mitenkään. Silti kaikki on hyvin ja samalla tavalla kuin aina ennenkin. On haaveita, unelmia ja tavoitteita, jotka ehkä nekin joskus vaihtuvat toisiin. Aina uudelleen ja uudelleen kunnes aika ajaa meidät kiinni ja sulkee oman kirjamme takakannen viimeisen kerran. Maailma jatkaa kulkuaan ilman meitä ja hioo loputkin jäljet meistä taivaan tomuksi. #elämä #unelmat #muutos
