Otto Juote

Asiaton ajattelu, kirjoittaminen tai puhuminen voi täyttää ajatusrikoksen tunnusmerkistön. Viranomaisiin kohdistettu, asialliseksikin tarkoitettu kritiikki tuomitaan toverituomioistuimissa usein joko instituutiosuojan rikkomuksena tai tuottamuksellisena maalitusrikoksena. #ajatteluvapaus #kritiikki #sanavapaus

Disinfokenttä värähtelee ja resonoi. Yhä useampi selvännäkijä, rajankävijä ja telepaatikko raportoi huolestuttavista muutoksista kentän pintakuviossa. Suuret Muinaiset osoittavat heräämisen merkkejä. Jotain suunnatonta liikkuu syvimmissä syvyyksissä. On vain ajan kysymys koska jotakin luiskahtaa todellisuutemme tälle puolen ja silloin on jokainen avoin mieli kuin linnoitus, jonka portit on jätetty auki ja vartioimatta. On siis toimittava nyt! Suomen on rakennettava järkkymätön psyykkinen Maginot-linja syöverin voimia, valtoja ja entiteettejä vastaan ennen kuin mielen riivaajat ovat täällä! Onneksi puolustukseen ryhmittymistä johtaa Suomen Kwisatz Haderach, librariaani ja reservin aseistakieltäytyjä Janne Riiheläinen🔥 Mielisota nyt!: https://t.co/41u9B0gFjx #mielisota #tietoisuus #muinaiset

Koko Helsingin Uimastadionin rakentaminen maksoi aikanaan nykyrahassa alle 10 miljoonaa euroa. Summa kattoi maatyöt, useat rakennukset, katsomot, hyppytornin, tekniikan ja altaat. Tänään pelkkä olemassa olevien altaiden laatoituksen uusiminen maksaa kuulemma 4 miljoonaa euroa eli lähes puolet koko stadionin alkuperäisestä rakennushinnasta! Ymmärrän kyllä, että kyse on varmasti jostain invamitoitetuista avaruuskaakeleista, jotka torjuvat ilmastonmuutosta, kitkevät eriarvoistumista ja estävät maahanmuuttajalasten hukkumisen – mutta mitä helvetin perkelettä! Neljä miljoonaa! Onko siellä raksalla pelkkiä hyvinvointijohtajia hommissa? #Helsinki #rakentaminen #ilmastonmuutos

Similälle tiedoksi: tiukan maahanmuuttopolitiikan tarkoituksena ei ole ”rasismin katoaminen” vaan nettonegatiivisen maahanmuuton estäminen sekä jo maahan saapuneiden tehokas palauttaminen. Rasismi ei koskaan katoa, mutta ilman perusteita maahan saapunut voi kadota Suomesta. https://t.co/WMTprt6HMD #maahanmuutto #rasismi #politiikka

Suurten maahanmuuttajaryhmien siirtyminen työkyvyttömyyseläkkeelle ja sosiaaliturvan piiriin tulee synnyttämään lähivuosina arviolta 20 000–30 000 uuden Wolt-kuljettajan rekrytointitarpeen. Euroopassa kilpaillaan kiihtyvään tahtiin kansainvälisistä osaajista. #maahanmuutto #työvoima #rekrytointi

Viimeistään nyt, kun Rikhardinkadun kirjasto ollaan pilaamassa, olen alkanut pohtia, kannattaisiko Helsinkiin perustaa tarkoituksella esteellinen, siis esteettömyyden ja saavutettavuuden vastakohta: jäsenensä valikoiva ja jäsenrahoitteinen yksityinen kirjasto. Hiljainen, kuratoitu ja esteettisesti miellyttävä tila, johon pääsisi kuukausimaksulla. Tuote ei olisi pääsy kirjoihin, jotka saa Helmetistä ilmaiseksi, vaan taattu lukurauha ja työskentelytila, jota julkiset kirjastot eivät levottomuutensa vuoksi enää kykene tarjoamaan. Jäsenmaksun ensisijainen tehtävä olisi toimia suodattimena: se karsisi häiriökäyttäjät, mahdollistaisi sääntöjen valvonnan ja kattaisi samalla keskustatilan kulut. #Helsinki #kirjasto #esteettömyys

Vertailet koteja. Vertailet autoja. Vertaile myös kouluja. Lapsesi viettää koulussa lähes 1 000 tuntia vuodessa. Kysy. Selvitä. Vertaa. Valitse. Hyvä päätös perustuu tietoon. https://t.co/GU8UCuybzF #koulutus #päätöksenteko #tieto

Yhä useammat vanhemmat vertailevat kouluja ennen päätöstä. Eivät siksi, että kaikki koulut olisivat samanlaisia, vaan siksi, että jokainen lapsi on erilainen. He ottavat selvää työrauhasta, S2-oppilaiden määrästä, turvallisuudesta, opetuksesta ja koulun arjesta. Hyvä päätös perustuu tietoon. Hyvä vanhempi ei jätä yhtä lapsensa tärkeimmistä päätöksistä sattuman tai viranomaisen varaan. Siksi emme enää puhu koulushoppailusta. Puhumme tietoon perustuvasta kouluvalinnasta. Tietoon perustuva kouluvalinta on vastuullista vanhemmuutta. #Kouluvalinta #Vastuullisuus #Vanhemmuus

Ilmeisesti sellotieteellisessä ei opetettu, ettei yhden ajanhetken poikkileikkaus kerro mitään kehityksestä tai sen suunnasta. Oppilaspohjan muutoksen vaikutusta oppimistuloksiin ei arvioida yhden mittaushetken perusteella, vaan aikasarjalla. Sellainen on olemassa. Suomen PISA-matematiikan keskiarvo: 2006: 548 2009: 541 2012: 519 2015: 511 2018: 507 2022: 484 Pudotusta on 64 pistettä. PISA-asteikolla noin 30 pistettä vastaa yhtä kouluvuotta. Suomalainen 15-vuotias on siis menettänyt yli kahden kouluvuoden verran osaamista kahdessa vuosikymmenessä. Samaan aikaan vieraskielisten oppilaiden osuus peruskoulussa kasvoi noin kahdesta prosentista kymmeneen prosenttiin. Maahanmuuttajataustaisten oppilaiden pisteet ovat jokaisella osa-alueella noin 80–100 pistettä kantaväestöä alhaisemmat. Kun näin suuren osaamiskuilun omaavan ryhmän osuus viisinkertaistuu, koko populaation keskiarvo laskee. Mutta korrelaatioonkaan ei tarvitse vedota, sillä Suomessa on käytännössä luonnollinen koe. Suomen- ja ruotsinkieliset koulut toimivat saman opetussuunnitelman, saman rahoituksen, saman opettajankoulutuksen ja saman lainsäädännön piirissä. Merkittävin ero on oppilaspopulaatiossa. Suomenkielisissä kouluissa vieraskielisten osuus on valtakunnallisesti noin 10 prosenttia, ruotsinkielisissä noin 4 prosenttia. Pääkaupunkiseudulla ero on vielä paljon suurempi. Espoossa suomenkielisten koulujen oppilaista noin 30 prosenttia on vieraskielisiä, ruotsinkielisissä kouluissa noin 3,6 prosenttia. Suvelan Kirstin koulussa vieraskielisten osuus on 92 prosenttia. Kyse ei ole pelkästään määrästä vaan myös profiilista. Suomenkielisten koulujen vieraskieliset oppilaat ovat suurelta osin arabian-, somalin-, kurdin-, albaanin- ja farsinkielisiä – ryhmistä, joiden lähtömaiden PISA-tulokset ovat 200–300 pistettä Suomea alhaisempia. Ruotsinkielisten koulujen vähäinen maahanmuuttajaväestö koostuu puolestaan suurelta osin Pohjanmaan ja Ahvenanmaan kunnissa ruotsiksi kotoutuneista työperäisistä muuttajista. Vuoden 2022 PISA-matematiikassa suomenkielisten koulujen keskiarvo oli 483 ja ruotsinkielisten 499. Ensimmäistä kertaa PISA-historiassa ruotsinkieliset olivat matematiikassa edellä. Vuosina 2012–2022 suomenkielisten koulujen matematiikan tulos laski 36 pistettä ja ruotsinkielisten 20 pistettä. Luonnontieteissä suomenkielisten tulos laski 37 pistettä, kun taas ruotsinkielisten nousi seitsemällä pisteellä. Tulos on vielä dramaattisempi kuin ehkä ensi silmäyksellä näyttää. Edward Duttonin tutkimusryhmä julkaisi Personality and Individual Differences -lehdessä tutkimuksen, jossa analysoitiin PISA-aineistoja vuosilta 2000–2012 sekä Finn-Kin-persoonallisuusaineistoa. Tutkimuksen mukaan suomenkielisten keskimääräinen älykkyysosamäärä on 3,9 pistettä ruotsinkielisiä korkeampi. Ero näkyi myös luovan ongelmanratkaisun tehtävissä, joissa kielellisellä tekijällä ei ollut merkitystä. Ilman maahanmuuton vaikutusta suomenkielisten koulujen pitäisi tämän perusteella olla edelleen edellä, kuten ne olivat vuosina 2003–2018, noin 15–20 PISA-pisteellä – suunnilleen Duttonin tutkimuksen ennustamassa suuruusluokassa. Vuonna 2022 ero kuitenkin kääntyi 16 pistettä ruotsinkielisten hyväksi. Maahanmuuton vaikutus suomenkielisten koulujen tuloksiin on niin suuri, että se on ylittänyt dokumentoidun kognitiivisen edun ja kääntänyt asetelman päinvastaiseksi. Ahvenanmaa tukee samaa havaintoa. Ahvenanmaa on käytännössä kokonaan ruotsinkielinen. Siellä ei ole suomenkielistä koulujärjestelmää eikä merkittävää maahanmuuttoa. Se muodostaa lähes puhtaan vertailupisteen sille, millaisia tuloksia ruotsinkielinen koulujärjestelmä tuottaa ilman merkittävää maahanmuuttajavaikutusta. Tulos on, että Ahvenanmaan PISA-pisteet ovat olleet systemaattisesti Suomen alhaisimmat: matematiikassa noin 470 pistettä, OECD:n keskiarvon tuntumassa tai sen alapuolella, noin 30–40 pistettä Manner-Suomen suomenkielisiä kouluja alempana ja selvästi alle Manner-Suomen ruotsinkielisten koulujen tason (499). #Koulutus #PISA #Maahanmuutto

Yksi asia erottaa oikean journalismin podcastien löysästä mutuilusta: faktojen tinkimätön tarkistaminen useasta riippumattomasta lähteestä. Siksi Yleisradion tutkiva erikoistoimittaja Pekka Sivukari ei lähtenyt huhu- tai mutulinjalle. Hän selvitti huolellisesti, oliko joensuulaisen miehen paikallisesta marketista ostamissa appelsiineissa todella havaittavissa ”kakkamainen” aromi. Näin vaativassa tutkivassa journalismissa pelkkä toimittajan oma arvio ei riitä. Kokenutkaan reportteri ei voi varmasti erottaa toisistaan kakkavedeltä tuoksuvaa appelsiinia, paskanhajuista satsumaa tai poikkeuksellisen huonoksi mennyttä klementiiniä. Siksi Sivukari teki sen, mitä vastuullinen journalisti tekee: hän hankki riippumattoman asiantuntija-arvion Eviran Niina Matilaiselta. Mutta Ylen laadunvarmistus ei päättynyt tähän. Yle Pohjois-Karjalan toimitus suoritti kollektiivisen aistinvaraisen vertaisarvioinnin. Yksi hedelmistä haistettiin useamman toimittajan voimin, ja havainto oli yksimielinen. Appelsiini haisi paskalta. Juuri tällaista on tutkiva journalismi parhaimmillaan ja sitä et sensaatiomaisia väitteitä esittävistä podcasteistä valitettavasti löydä. #journalismi #faktojen tarkistus #tutkivajournalismi

Kotouttaminen ei toimi, koska kotouttaminen ei voi toimia. Jos ihminen pitää kotouttaa, hän ei voi kotoutua. Kotouttamisen julkilausuttu tehtävä on ratkaista maahanmuuton ongelmia. Sen tosiasiallinen tehtävä on estää niiden ratkaiseminen rajaamalla itse maahanmuutto sekä ongelmien syiden että sallittujen ratkaisujen ulkopuolelle. Kotouttaminen on valemaali joka irrottaa seuraukset niiden syistä, vapauttaa vastuulliset vastuusta ja tekee päätösten hinnan maksavista ihmisistä moraalisesti syyllisiä. Minä en koskaan kotoutuisi Afganistaniin siinä merkityksessä, että omaksuisin sen kulttuurin, moraalin tai uskonnon omieni tilalle. Opettaisin lapsilleni oman kulttuurini, moraalini ja uskontoni olevan parempia, koska pidän niitä parempina ja monia Afganistanissa vallitsevia tapoja, moraalikäsityksiä ja yhteiskunnallisia käytäntöjä irvokkaan barbaarisina. Eikä minulla ole mitään järkevää syytä olettaa, että Afganistanista Suomeen muuttanut tekisi päinvastoin: pitäisi omaa kulttuuriaan, kansaansa, moraaliaan ja uskontoaan minun vastaaviani huonompina ja luopuisi niistä suomalaisen viranomaisen pyynnöstä. Ihminen ei jätä itseään rajalle. Hän tuo mukanaan kielensä, uskontonsa, moraalinsa, lojaalisuutensa sekä käsityksensä perheestä, vallasta, naisista, lapsista ja oikeasta yhteiskuntajärjestyksestä. Niitä ei vaihdeta kursseilla, hankkeilla tai kotouttamissuunnitelmilla. Kun maahanmuutto tuottaa heikkoa työllisyyttä, tuhoaa peruskoulun, luo turvattomuutta, paisuvua julkisia menoja ja yhteiskunnan normeja halveksivia rinnakkaisyhteisöjä, maahanmuuttopolitiikkaa tai maahanmuuttajia ei koskaan aseteta vastuuseen. Keskustelu siirretään kotouttamiseen ja kantaväestöön. Sen jälkeen ei kysytä, keitä maahan otettiin, kuinka paljon, millä perusteilla ja miksi. Ei kysytä, olivatko päätökset järkeviä, miten se suomalaisia vahingoitti tai olisiko kyseinen maahanmuutto pitänyt estää. Kysytään, mitä suomalaiset tekivät väärin. Vastuu sysätään tavalliselle suomalaiselle, joka ei päättänyt kummastakaan mutta joka on pakotettu maksamaan molempien seuraukset. Hänen ja hänen perheensä hyvinvoinnista leikataan kustannukset. Hänen lapsensa pannaan turvattomaan ja kelvottomaan kouluun. Hänen asuinalueensa ja kotinsa arvo tuhotaan. Hänen palvelunsa rapautetaan ja muutetaan hänen tahtonsa vastaisesti. Sen jälkeen hänet tehdään moraalisesti syylliseksi siihen, ettei hän suostu vaikenemaan hänelle pakotetusta taakasta ja häneen kohdistetusta vääryydestä. Siksi jokainen epäonnistuminen johtaa aina samaan vaatimukseen: ei vähemmän ongelmia tuottavaa maahanmuuttoa, vaan enemmän kotouttamista. Lisää rahaa, hankkeita, virkamiehiä, järjestöjä ja vastaanottavan väestön uudelleenkouluttamista. Epäonnistuminen ei kumoa politiikkaa vaan ruokkii sitä: jokainen epäonnistuminen muutetaan todisteeksi siitä, ettei politiikkaa ollut tarpeeksi, ja perusteeksi seuraavalle, entistä kalliimmalle kierrokselle. Kotouttaminen on mekanismi, jolla ongelmien aiheuttajat vapautetaan vastuusta, seuraukset pakotetaan tavallisten suomalaisten kannettaviksi ja vääryyden nimeäminen muutetaan moraaliseksi rikokseksi. Suomalaiset eivät ole syytettyjä vaan asianomistajia. On korkea aika palauttaa vastuu sinne, minne se kuuluu, nimetä meille tehty vääryys ja vaatia sen tekijät tilille. He, jotka ovat sälyttäneet tekojensa seuraukset kannettaviksemme ja vaatineet meitä vaikenemaan niistä, eivät ole kelvollisia neuvomaan eivätkä varsinkaan tuomitsemaan meitä. He eivät ole tuomareita vaan vastaajia. Lisää uudessa Suomen Nostatuksesta alta: #kotouttaminen #maahanmuutto #vastuu

Suomalaisten oikeistokonservatiivien keskeisin arvokysymys koskee palestiinalaisten homoilua. Eikö ole aika tekopyhää marssia Palestiinan lipun kanssa Pride-kulkueessa? Voisiko Pride-kulkueen järjestää Gazassa? Miten Hamas kohtelee homoseksuaaleja? Miksi länsimaiset queerfeministit eivät tuomitse islamilaisen maailman konservatiivisia sukupuolirooleja? Miksi Israelissa on maailmanluokan homoilua mutta Palestiinassa ei? Ja miksi niin moni palestiinalaishomo haluaisi homoilla juuri Tel Avivissa? #Pride #Palestiina #Homoilua

Moni näyttää olettavan, että Starmerin regiimi esti Sebastian Tynkkysen ja Päivi Räsäsen pääsyn Britanniaan juuri heidän kiisteltyjen rikostuomioidensa vuoksi. Tälle tulkinnalle ei kuitenkaan ole esitetty näyttöä, eikä se selitä Starmerin regiimin laajempaakin toimintamallia. Starmerin regiimi on estänyt myös täysin nuhteettomien ihmisten maahantulon ilman yksilöityjä perusteluja etenkin silloin, kun nämä ovat tukeneet maan oppositiota, aikoneet osallistua laillisiin mielenosoituksiin tai arvostelleet julkisesti hallinnon toimia. Päätöksissä on toistuvasti vedottu epämääräiseen “yleiseen etuun”. Kun samaa menettelyä kohdistetaan sekä rikostuomion saaneisiin että täysin rikostaustattomiin poliittisesti epämieluisiin henkilöihin, rikostuomio ei ole uskottava yleinen selitys. Julkisten tietojen perusteella ei ole mitään järkevää syytä olettaa, että Tynkkysen ja Räsäsen tapauksissa kyse olisi ollut jostakin muusta kuin samasta poliittisesti kohdennetusta harkintavallan käytöstä. #Politiikka #Ihmisoikeudet #Maahanmuutto

En voi vaieta, kun Iso-Britannia kulkee askel askeleelta kohti pimeyttä. Kehitys täyttää minut syvällä huolella, sillä kyse ei ole vain yhden hallituksen politiikasta, vaan kokonaisen vapausperinteen vähittäisestä murtamisesta. Iso-Britannia on kansakunta, joka opetti maailmalle, mitä vapaus lain suojassa merkitsee. Se antoi meille Magna Cartan. Se nousi vastustamaan orjakauppaa ja käytti valtansa sen tukahduttamiseen aikana, jolloin orjuutta pidettiin suuressa osassa maailmaa vielä luonnollisena järjestyksenä. Juuri siksi on niin sietämätöntä nähdä tämän saman kansakunnan liukuvan kohti järjestelmää, jossa valta ei enää tyydy hallitsemaan ihmisiä, vaan pyrkii määräämään myös sen, mitä he saavat sanoa, ajatella ja puolustaa. Britannia ei ole minulle etäinen piste kartalla. Olen opiskellut sen yliopistossa, työskennellyt brittien rinnalla ja saanut kunnian kutsua monia heistä läheisiksi ystävikseni. Siksi tämä ei ole minulle vain ulkopoliittinen kysymys. Tämä on henkilökohtaista. Sanon siis suoraan: Keir Starmerin sortohallinto on hylännyt sen perinnön, jota sen olisi pitänyt puolustaa. Westminsteriä hallitseva fabianistinen koneisto ei enää tyydy käyttämään valtaa. Se pyrkii vaientamaan, eristämään ja sulkemaan julkisen keskustelun ulkopuolelle ne, jotka uskaltavat puolustaa läntistä sivilisaatiota, kansallista itsemääräämisoikeutta ja niitä kansalaisvapauksia, joiden esikuvana Britannia kerran seisoi. Olisi kuitenkin epärehellistä väittää, että tämä kehitys olisi alkanut vasta nykyisestä hallituksesta. Britannian kansalaisvapauksia on rapautettu jo vuosien ajan. Keir Starmer ei luonut tätä järjestelmää tyhjästä, mutta hänen hallintonsa on kiihdyttänyt sen kehitystä ja tehnyt siitä entistä avoimempaa, aggressiivisempaa ja vaarallisempaa. Emme voi vaieta, kun suomalaisia kansanedustajia estetään mielivaltaisesti tapaamasta Britannian poliittista oppositiota. Emme voi vaieta, kun kansalaisvapauksia murennetaan pala palalta ja jokainen uusi poikkeus valmistaa tietä seuraavalle. Emme voi odottaa siihen päivään saakka, jolloin jäljellä ovat enää vapaan yhteiskunnan muodot mutta eivät sen sisältöä. Emme voi myöskään jättää yksin niitä rohkeita brittejä, jotka Restore Britainin riveissä ja sen ulkopuolella nousevat puolustamaan maansa vapautta, usein huomattavalla henkilökohtaisella riskillä ja hinnalla. He eivät puolusta vain itseään. He puolustavat niitä periaatteita, joiden varaan koko eurooppalainen vapausjärjestys on rakennettu. Siksi Suomen hallituksen on toimittava. Britannian suurlähettiläs on kutsuttava viipymättä puhutteluun. Asiaa ei saa haudata kabinettien hiljaisuuteen eikä peittää diplomaattisten kiertoilmausten taakse, vaan Britannian hallitukselta on vaadittava selkeä ja julkinen selvitys sekä yksiselitteiset takeet siitä, ettei suomalaisiin kansanedustajiin tai muihin poliittisiin toimijoihin enää kohdisteta mielivaltaisia esteitä. Ulkoministeri @elinavaltonen kantaa tässä tilanteessa poikkeuksellisen suuren vastuun. Jos Starmerin regiimin mielivalta jatkuu, myös vastatoimia ja kohdennettujen sanktioita on syytä harkita vakavasta ja myös olla valmis käyttämään. Ystävyys ei merkitse vaikenemista silloin, kun ystävä luopuu omista periaatteistaan. Päinvastoin: juuri silloin on puhuttava kovalla äänellä ja suoraan. #Vapaus #Politiikka #Ihmisoikeudet