Olen hieman koittanut vältellä aihetta, mutta helsinkiläisenä päättäjänä lienee syytä kirjoitella ajatuksia ylös. Varoitan jo etukäteen, että alla oleva saattaa sisältää kivenkovaa oikeistokonservatiivia ärsyttävää ajattelua. Se on kuitenkin tärkeää perimmäisen pointin ymmärtämiseksi. Elämäni aikana olen todistanut lähipiirissäni useampaakin tapausta, joissa elämän suunta on liukunut huumemaailmaa kohti. Pääosin sellaisten täysin normaaleilla ominaisuuksilla varustettujen ihmisten, jotka eivät koulun pihalla esittäneet toiveammatikseen narkkaria. ”Omapa on vikansa” on helppo ajatusmalli, koska se sysää kaiken vastuun yksilölle itselleen. Väitän kuitenkin, että nuo tuntemani ihmiset eivät olisi koskaan päätyneet tuolle tielle, elleivät olisi joutuneet tulemaan mustelmilla kouluun, kuuntelemaan taukoamatta kotonaan riekkuvaa juopporemmiä tai päätyneet lopulta aikuisina anonyymeiksi lehtijutuiksi, joiden sisältönä oli vuosia lastaan hyväksikäyttänyt vanhempi. Mihin tahansa muuhun ympäristöön syntyminen olisi avannut täysin erilaisen valikoiman mahdollisuuksien ikkunoita. Huonojen korttien valikoimalla huonojen valintojen valikoima on automaattusesti suhteellisesti paljon suurempi kuin hyvien valikoima. Minua ja näitä ympärilläni olleita ihmisiä erottaa pohjimmiltaan vain se, että minä en aikoinaan tehnyt muutamaa huonoa valintaa enempää. Siksi minulta löytyy jonkin verran lämmintä ymmärrystä myös niille, jotka eivät ole pärjänneet. Ylipäätään kyseessä on ihmisryhmä, joka on jo valmiiksi hävinnyt kaikilla mahdollisilla ja kuviteltavissa olevilla mittareilla. Täydelliset surkimukset ovat pienin ja helpoin mahdollinen vihollinen potkittavaksi. Vastuuta itsestä ei tietenkään voi poistaa kokonaan. Huumeongelmien kasvun perusteella nykyiset hoitometodit eivät toimi, enkä oikeastaan usko huumeiden vastaisen sodan olevan voitettavissa. Jos ihminen haluaa käyttää huumeita, tämä alkaa tekemään niin siitä huolimatta, onko se lailla kielletty. Haittaa käyttäjille itselleen ei voi ulkopuolisin vaikutuksin estää, mutta haitan ympäristölle voi. Olisi huomattavasti parempi vaihtoehto, että narkkarit piikittäisivät sille tarkoitetuissa tiloissa, apu olisi keskitetty ja ympäristö pysyisi siistinä. Tämä on pohjimmiltaan vapautta, jonka vastinkappaleena on vastuu. Voisi ajatella kokeiltavan mallia, jossa huumeiden käyttötiloja olisi, mutta kaikenlainen huumeisiin liittyvä oheistoiminta ja rikollisuus johtaisi automaattisesti rankkaan vieroitusjaksoon. Enkä puhu mallista, jossa annetaan heti ovella eteenpäin myytäviä korvaushoitobupretööttejä ja rälssitantta silittää päätä, vaan ihminen pistetään vasten tahtoaan lepositeisiin niin pitkäksi ajaksi, että vieroitus on onnistunut. Voi olla, että tätä on jossain kokeiltu. Ehkä ei. Mahdollisesti olen täysin väärässä. Olisi kuitenkin täysin mahdollista, että jatkuvan huumeongelman paisumisen ja ilmiselvästi tehottomien hoitorumbien ylläpito tulee paljon kalliimmaksi kuin pakkohoito ja ulkoishaittojen pienentäminen. Kiteytettynä: ennaltaehkäisy olisi mielestäni parasta, mutta ongelmien ratkaisemisessa voisi käyttää käyttötilojen ja kovien keinojen yhdistelmää. Ei pelkkiä käyttöhuoneita, koska se ei johda mihinkään. #huumeet #vastuu #ennaltaehkäisy
