Search

Minullakin on ulkomaalaistaustaisia kavereita, sekä tuttuja ja usein ihmetellyt miksi heidän kokemukset rasismista Suomessa ovat melko minimaalisia, mutta suvakkien ulkomaalaistaustaisilla kavereilla ja tutuilla kokemukset ovat päinvastaisia..he näkevät rasismia kaikkialla ympärillään..minusta heidän tulisi vaihtaa tuttavansa vähemmän rasistisiin #rasismi #Suomi #yhteiskunta

Siivotessa tuli yhtäkkiä pysäyttävä muisto mieleen vuosien takaa. Kun työreissuni vei minut Afganistanin Kabuliin, tapasin siellä suomalaisen poliisin (ei rauhanturvaaja, enkä oikeaa titteliä tarkalleen tiedä). Pukiessani luotiliivejä ja kypärää hotelliin kuljetusta varten hän sanoi minulle sanat, jotka jäivät ikuisesti mieleen:”Muista, että et lähde hotellista mihinkään. Edustat kaikkea, mitä ne vihaa täällä.” Aatelkaa – ne paikalliset ihmiset eivät edes tienneet, että oon Miia Autero. Silti edustin heille pelkällä olemuksellani jotain sellaista, mikä olisi voinut herättää niin suuren vihan, että se olisi ehkä jopa vienyt minulta henkeni. Aika hurja ajatus näin jälkikäteenkin mietittynä kotona lattiaa hinkatessa lökäpöksyissä. #muistot #Afganistan #kokemukset

Olin ensimmäisessä työpaikassani 16-vuotiaana. Kokemus oli unohtumaton. Hotellialalla sain olla kansainvälisten ja kotimaisten vieraiden apuna. Opin myymään ja palvelemaan. Opin olemaan sopivan kärsivällinen ja sopivan kärsimätön. Opin kohtaamaan ihmisiä ilossa ja surussa, opin tervehtimään hymyllä kaikkia ihan automaationa. Tapasin hauskoja julkimoita kuten Spede Spasasen matkalla pelaamaan kasinoon ja ihmishirviöitä kuten Jasser Arafatin matkalla uusiin kauheuksiin. Hotellissa on tilaa monelle. Yövuoroissa heitettiin itsensä kaupustelijoita ulos ja päivävuorossa tervehdittiin lapsiperheitä. Opin pitämään naaman peruslukemilla vaikka päivän kymmenes huutaja oli ovella ja hiukset olivat toisen syljestä kaarella, opin myös olemaan ylpistymättä vuolaista kiitoksista koska uudet koitokset olivat kuitenkin hetikohta edessä. Kesän 1997 ikimuistoisimpia vieraita olivat ehdottomasti Suomen Tupperware-myyjien kokous, jossa avainkortit lensivät kaaressa aulassa tai se kun eräs julkkis vaati, että ehdottomasti pysäköin hänen autonsa vaikka kerroin olevani alaikäinen ja ajotaidoton. Lopputulos oli vähintäänkin upea; uudenkarhea AlfaRomeo auto koristi hienosti kellarin isoa betonista pilaria koko kyljen osalta nätisti kaarella. Koko kesänä ei tarvinnut koskea palkkaan kun taskut olivat täynnä tippejä, toisaalta syömiseen ei ollut aikaa eikä saanut istua asiakkaiden nähden, eli silloin ei siis istuttu. Selkä oli rikki amerikkalaisten risteilijöiden ja japanilaisten turistien laukuista mutta jenit ja dollarit korvasivat moninkertaisesti raajojen kärsimykset kestohymyillään. Opin tunnistamaan ihmiset maan ja pukeutumisen perusteella, mutta opin myös ennakkoluuloista. Kun viikon sadas englantia osaamaton japanilainen turistiopas katsoi minua kuin maailman suurinta idioottia ja sanoi hyvin hitaasti, äänekkäästi ja selvästi "ETKÖ SINÄ OSAA SUOMEA", tajusin etten vielä ymmärrä kaikkea ja opin nöyryyttä. Kerran heitin aulan sohvalla nukkuneen oopperan vierailevan kapellimestarin pihalle kun luulin häntä kodittomaksi. Boheemia taiteilijaelämää en silloinkaan tuntenut omakseni. Siitä hotelli sai valtavat "kiitokset" Oopperan johdolta jälkikäteen. Onneksi olin kuin syntynyt innokkaasti auttamaan ja palvelemaan muita ja olin työssäni valtavan pidetty. Kesähessun muutamista suurista kömmähdyksistä huolimatta sain tulla joka kesä takaisin. Kaikkea tätä oppia käytän edelleen työssäni ja osaan kohdata ilot ja surut, tervehtiä aina hymyllä vaikka aina ei hymyilyttäisikään. Kyllä se hymy sitten sieltä lopulta perille löytää itseenkin. Kiitos kokemuksista arvoisa Presidentti, olit ja olet monen oppiahjo ja vielä useamman tilapäinen koti. P.S. mielenkiintoisena anektoottina kerron vielä, että ylemmän kuvan otti isäni, kun alemman kuvan otti poikani. #Työelämä #Kokemukset #Ihmissuhteet

Hoi @pbyrokraatti haluaisitko kertoa julkisesti kokemuksesi, miten hyvin onnistuimme yhteisessä jaksossamme #67 säilyttämään anonymiteettisi? Mahdollinen vastauksesi lienee arvokas etenkin niille, jotka harkitsevat vieraaksi tulemista puhumaan vaikeista aiheista https://t.co/zECBM908i6 #anonymiteetti #kokemukset #puhuminen

Osallistuin tällä viikolla Valtiontalouden tarkastusviraston ylitarkastajan rekryyn ja soveltuvuuskokeeseen. Olin kuullut usealta kollegalta aiemmin, ettei sinne pääse ”kukaan” ulkopuolelta koskaan. Vaan ainakin mie pääsin yllätyksekseni rekryyn mukaan. Ihan hyvä kokemus jäi. https://t.co/ACr2BGN7Fi #rekrytointi #työelämä #kokemukset

Kuuntelija-podcast etsii edelleen vierasta jaksoon, jossa käsitellään Kelan etuushimmeleitä. Oletko nykyinen tai entinen Kelan työntekijä, joka haluaisi tulla kertomaan kokemukset Kelan etuuskäsittelystä? Jakso voidaan myös tehdä nimettömänä, kuva sumennettuna ja ääni muutettuna. Lähetä luottamuksella tuottajallemme viestiä [email protected]. Kelassa ei ole kaikki ok #podcast #Kela #etuudet