Katariina Souri

Katariina Souri wrote that the price of food had risen by 25.1 percent since August 2021, while the rise in other consumer prices was around 18.1 percent according to her. She referred to a news article from Helsingin Sanomat and an estimate from researchers at the Natural Resources Institute Finland, which indicated that the necessity of food reduced the pressure on stores to lower prices. Souri noted that HS had not addressed the concentration of trade as a reason. According to Souri, the combined market share of the S-group and Kesko in the retail grocery sector was 82.5 percent, with the S-group controlling nearly half of the grocery market. She wrote that Finnish trade was the most concentrated in Europe and that the S and K groups were among the ten most profitable trading entities in the world. According to her, the combined operating profit of the S-group and SOK Corporation had grown from 280 million euros in 2021 to 495 million euros in 2025. In the first half of the current year, the profit had improved by 20 percent compared to the previous year. Souri claimed that the price received by primary producers and the profit development of the S-group had not progressed in the same proportion. According to her, a farmer or rancher was left with approximately 4–12 cents from a normal food euro, depending on the product, while most of the share went to the trade and the tax authorities. She considered the agricultural subsidies to effectively flow significantly into the profits and growth of the S-group and criticized the influence of the chains on zoning and legislation. Souri assessed that the duopoly in trade weakened the position of small businesses and free competition and restricted innovations and consumer choices. She wrote that politicians had failed to intervene in the situation. Additionally, she reported that Pellervo Economic Research had predicted at the end of September that food prices would rise in the following year as well. #ruoka #hintanousu #kauppa (translated)

Pride-viikko loppui juuri. Sosiaalisen median kirjoituksia ja kommentteja lukiessa on käynyt ilmeiseksi, että liikkeellä on vakavia haasteita viedä tärkeää yhdenvertaisuuden aatetta enää laaja-alaisesti eteenpäin, sillä nykyinen toiminta aiheuttaa merkittävässä osassa ihmisiä vahvoja vastareaktioita. Sama ilmiö tapahtui woken suhteen. Hyvää tarkoittava sosiaalinen liike muuttui ajan myötä lähes omaksi irvikuvakseen. Ei riittänyt, että ihmiset pyrkivät olemaan valveutuneita ja halusivat vastustaa yhteiskunnallista epäoikeudenmukaisuutta ja rasismia, vaan heidän oli alistuttava sanelupolitiikalle ja yksityiskohtaisille ohjeille siitä, miten saa puhua, ajatella ja toimia, tai jopa mitä vaatteita on lupa käyttää, tai minkälaista taidetta saa tehdä ja esittää. Niin seksuaalisen, kulttuurisen kuin sukupuoliakin koskevan tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden tärkeän aatteen ympärille syntyi suoranainen armottomuuden ja vihollistamisen kulttuuri. Ns. tavalliset ihmiset alkoivat pelätä tahattomien virheiden tekemistä ja joutumista julkiseen jalkapuuhun tai häpeäpaaluun. Kun suhteellisuudentaju vaatimusten kohdalla katoaa, niin katoaa helposti myös ihmisten empatia ja aito halu ymmärtää ja hyväksyä erilaisuutta. On valitettavaa, että kautta historian erilaiset hyvää asiaa ajavat liikkeet ovat lopulta kompastuneet ylilyönteihin ja puhdasoppisuuden vaatimukseen. Tavalliset ihmiset putoavat kelkasta ja liike alkaa syödä omiaan. Indentiteettipolitiikan ympärille rakentuvan aktivismin toinen ongelma on siinä, että kun tärkeää edistystä tasa-arvon ja suvaitsevaisuuden rintamalla saavutetaan, niin liikkeen on löydettävä yhä uusia tavoitteita, joilla se edistää omaa kasvuaan. Lopulta toiminta kohtaa omat rajansa, ja seurauksena on suuren yleisön negatiivinen reaktiovyöry ja vastavoiman vahvistuminen. Ihmisten arkijärki ei taivu enää äärimmäisyyksiin, vaan kääntyy vastustamaan liikettä, joka näyttää erkaantuvan todellisista ongelmista. 2010-luvun alkupuolella toin itse avoimesti julkisuudessa esiin ihmissuhteeni ja avioliittoni muunsukupuolisen henkilön kanssa. Muita ihmissuhteitani en ollut julkisesti esitellyt 20 vuoteen, mutta halusin avoimuudellani osaltani edistää seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen asemaa. En kuitenkaan ole koskaan itse osallistunut Prideen. Olen kokenut liikkeen vahvasti politisoituneeksi, kaupallistuneeksi ja yliseksualisoituneeksi. Pride ei ole edustanut minulle vapautta enkä ole koskaan halunnut jäädä minkään ideologisesti kireän aatteen, akateemisen teorian tai itseään tyrkyttävän liikkeen panttivangiksi. Seksuaalisuudesta on tullut yhteiskunnallinen identiteettiprojekti, joka herkästi lukitsee ihmiset lokeroihin, vaikka todellisuudessa seksuaalisuus on alati muuttuvaa ja virtaavaa, ja monille hyvinkin henkilökohtaista ja yksityistä. Sateenkaariliikkeen tulisi mielestäni kyetä ymmärtämään myös seksuaalisuuteen monille liittyvä pyhyys ja yksityisyys. Toivon että liike kykenisi kriittiseen itsetutkiskeluun ja miettisi, edistääkö sen nykyinen toiminta parhaimmalla mahdollisella tavalla vähemmistöjen äärimmäisen tärkeää asiaa. #Yhdenvertaisuus #Tasa-arvo #Suvaitsevaisuus