Tapio Puolimatka

Muutamia poimintoja Katriina Reposen analyysista: Opetushallitus tiesi islamin oppikirjojen ongelmista, mutta vaikeni niistä. Jo vuonna 2015 Maria Heikkinen tarkasteli Salam-islamin oppikirjoja ja nosti esiin sen , että kirjoissa rakennetaan voimakasta ”me muslimit” -identiteettiä. Islamin opetus rakentaa lapselle voimakasta erillistä uskonnollista ryhmäidentiteettiä suhteessa ympäröivään yhteiskuntaan. Silti Salam-sarja jäi käyttöön ja siitä julkaistiin uusia osia. OPH oli koko ajan tietoinen lain vastaisesta sisällöstä (perusopetuslaki). Keväällä 2026 OPH myönsi itse, ettei Salam-sarjaan ”ole oltu tyytyväisiä sen julkaisuhetkelläkään”. Samalla OPH totesi, että sarjassa on sisältöjä, jotka eivät perustu perusopetuksen opetussuunnitelman perusteisiin ja ettei sarja vastaa OPH:n omia kustannustoiminnan laatukriteerejä. Miksi siis OPH toisella kädellä vaatii veronmaksajilta jatkuvasti lisää panostuksia tasa-arvoon, yhdenvertaisuuteen ja segregaation ehkäisemiseen, mutta toisella kädellä sallii vuosien ajan oppimateriaalia, jonka ongelmat liittyvät juuri erillisen ryhmäidentiteetin vahvistamiseen? Miksi OPH suojeli juuri islamia vuosien ajan? Ruotsin turvallisuuspoliisi muistuttaa, että Muslimiveljeskunnan päämääräksi kuvataan maailmanlaajuinen shariaan perustuva kalifaatti. Säpon mukaan liikkeen tavoite on siis poliittinen ja yhteiskunnallinen, ei vain uskonnollinen. Se merkitsee järjestelmää, jossa yhteiskunnan normatiivinen perusta olisi islamilainen laki. SäPo piti tätä tavoitetta yhteensopimattomana Ruotsin perusvapauksien ja perusoikeuksien kanssa. https://t.co/9I9uFiMKrl Länsimaissa kalifaatin rakentamisen strategiaksi kuvataan segregaatio ja enklaavien (muusta yhteiskunnasta eriytynyt yhteisö) muodostaminen. Kalifaatin rakentamiseksi on tehty pitkän aikavälin, jopa 20 vuoden toimintasuunnitelmia Euroopassa. Raportissa tämä liitetään ajatukseen, ettei muslimien tulisi sulautua länsimaiseen kulttuuriin. Tämä on eriarvoistumiskeskustelun kannalta erityisen olennainen kohta: turvallisuuspalvelun mukaan eriytyminen ei tässä mallissa ole vain integraation epäonnistumisen seuraus, vaan osa strategiaa. https://t.co/9I9uFiMKrl. #Islam #Eriarvoisuus #Segregaatio

Korona-aikana toteutetut yhteiskuntasulut eivät perustuneet tosiasioille tai asiantuntija-arvioille, vaan poliittisille virhearvioinneille ja etunäkökohdille. Maaliskuussa 2020 Kiinasta saadut tiedot olivat ristiriidassa sen oletuksen kanssa, että koronaviruksen leviäminen muodostaisi erityisen vaaratilanteen. Kiinan luvut osoittivat, että koronavirusaalto ei suinkaan levinnyt ”eksponentiaalisesti”, vaan se laantui oppikirjojen mukaisen epidemian käyrän mukaisesti, kuten kaikki flunssa-aallot. Lisäksi Kiina eristi vuonna 2020 vain muutamia kaupunkeja sen sijaan, että olisi sulkenut koko maan. Vakavat hengitystiesairaudet saavuttivat huippunsa viikolla 2.–8. maaliskuuta 2020 ja laskivat sen jälkeen. Taustalla olevat tartunnat vähenivät vielä aikaisemmin, noin 26. helmikuuta 2020 lähtien. Esimerkiksi Saksassa sairaaloiden käyttöaste laski historiallisen alhaiselle tasolle. Viranomaiset ja poliitikot olivat tietoisia kaikista näistä tosiasioista, minkä vuoksi asiantuntijat varoittivat nimenomaisesti pakkotoimenpiteistä vielä 19. maaliskuuta 2020, kun harhaanjohtavat kuvat Bergamosta alkoivat kiertää. Kaikki tuolloiset tiedot ja asiakirjat osoittavat kiistattomasti, että rajojen sulkemiset, sulkutoimet, päiväkotien ja koulujen sulkemiset, maskipakko sekä mielenosoitus- ja kontaktikiellot olivat poliittisia virhepäätöksiä, jotka olivat räikeässä ristiriidassa maaliskuussa 2020 vallinneen kliinisen tilanteen kanssa ja yhtä lailla ristiriidassa asiantuntijasuositusten kanssa. Ruotsi, Etelä-Dakota, Japani, Etelä-Korea, Tansania, Burundi ja monet muut valtiot eivät määränneet sulkutoimia ja selvisivät tilanteesta hyvin. Ruotsi oli ainoa eurooppalainen maa, joka vastusti kansainvälistä painostusta, seurasi omia asiantuntijoitaan ja luopui sulkutoimenpiteistä tai maskipakosta. Ruotsin ylimääräinen ikäkorjattu kokonaiskuolleisuus oli vuosina 2020–2023 kaikista eurooppalaisista maista alhaisin. Näiden tosiasioiden valossa ei ole epäilystäkään siitä, että monien eurooppalaisten maiden koronapolitiikka päätettiin tosiasioiden vastaisesti ja että se on aiheuttanut mittaamattomia vahinkoja. Avoimeksi jää, johtuivatko virhepäätökset tahallisuudesta, tavallisesta huolimattomuudesta vai törkeästä huolimattomuudesta. Toisin kuin kiistattomat tosiasiat, toimijoiden motiivit ovat edelleen kiistanalaisia. Miksi Kiina sulki muutaman kaupungin, Italia määräsi ihmiskunnan historian ensimmäisen valtakunnallisen sulun ja Saksa seurasi tätä linjaa, on käynnissä olevien keskustelujen aihe, mutta ansaitsee vielä enemmän huomiota. #koronavirukset #pandemia #poliittinenpäätöksenteko

Faucin päiväkirja paljastaa koronapolitiikan valtavan harhautusjärjestelmän Yhdysvaltain terveysviranomaiset tiesivät, että rokotteet eivät juurikaan hidastaneet tartuntoja ja tartunnan leviämistä. Fauci ei halunnut puhua tästä avoimesti, koska muuten koko valtion rokotepolitiikka olisi menettänyt poliittisen ja oikeudellisen perustansa. Yksi ainoa Anthony Faucin päiväkirjamerkintä riittää viemään koronapolitiikan jälleen oikeuteen. 13. elokuuta 2022 Yhdysvaltain allergia- ja tartuntatautien instituutin (NIAID) entinen johtaja totesi, että selkeä lausunto rokotteiden vähäisestä vaikutuksesta tartuntoihin ja tartunnan leviämiseen heikentäisi Yhdysvaltain oikeusministeriön pyrkimyksiä puolustaa rokotusvelvotteita. Tieteellistä lausuntoa haluttiin muokata sellaiseksi, että sitä voitaisiin poliittisesti hyödyntää ja sen avulla tukea oikeudessa jo päätettyjä pakkotoimenpiteitä. Fauci kuvailee riitaa Yhdysvaltain tautikeskuksen (CDC:n) ja sen silloisen johtajan Rochelle Walenskyn kanssa. CDC halusi ilmoittaa julkisesti, että rokotteet eivät estä tartuntoja eivätkä tartunnan leviämistä. Fauci piti tätä sanamuotoa liian ehdottomana. Suojan katsottiin olevan vielä vaatimattomalla tasolla, vaikkakin jatkuvasti heikkenevää. Sitten hän kirjoitti muistiin, miksi sanamuotoa ei silti voitu jättää sellaisenaan. Se vahingoittaisi uuden tehosteannoksen mainontaa. Ennen kaikkea se vaarantaisi rokotusvelvoitteiden oikeudellisen puolustuksen. Totuudesta tuli näin ollen poliittinen riski. Terveysviranomainen halusi tuoda esiin keskeisen lupauksen epäonnistumisen, ja Fauci oli huolissaan seuraavasta rokotuskampanjasta sekä valtion pakkotoimenpiteiden kestävyydestä. Siksi lausuntoa oli lievennettävä. Myöhempi CDC:n raportti pysyi kuitenkin yksiselitteisenä. Perusrokotus tarjoaa enää vain minimaalisen suojan tartunnalta ja tartunnan leviämiseltä. Tehosterokotus lisäsi tätä suojaa vain väliaikaisesti. Viranomaiset katsoivat edelleen, että rokotuksilla oli huomattavasti vahvempi vaikutus vakavien sairauksien ja kuoleman ehkäisemisessä. Juuri tämä ero romutti pakkopolitiikan perustelut. Suoja vakavaa taudinkulkua vastaan koskee ensisijaisesti rokotettua. Rokotusvelvoitteet ja pääsyrajoitukset perusteltiin sen sijaan muiden väitetyllä suojelulla. Rokottamatonta pidettiin erityisenä vaarana ympäristölleen. Tähän väitteeseen perustui miljoonien kansalaisten oikeuksien riistäminen maailmanlaajuisesti. Ihmiset menettivät työpaikkansa tai joutuivat pelkäämään ammatillisen toimeentulonsa puolesta. Negatiivisen testituloksen saaneet rokottamattomat suljettiin pois ravintoloista ja tapahtumista, kun taas rokotetut päästettiin usein sisään ilman testiä, vaikka hekin saattoivat olla tartunnan saaneita ja tartuttavia. Rokotustilasta tuli poliittisen lojaalisuuden mittari, ja perusoikeudet olivat riippuvaisia todistuksesta. Tieteellistä kieltä muokattiin niin, että politiikka saattoi jatkua. Eurooppa ei voi sivuuttaa tätä tapausta pelkkänä amerikkalaisena asiana. Rokotusvelvoitteet perusteltiin muiden suojelulla. Rokotettujen katsottiin saavan tartunnan harvemmin ja levittävän virusta harvemmin. Tästä valtio johti oikeuden syrjiä rokottamattomia ja pakottaa heidät rokotukseen. Rokotevelvoitteita perusteltiin olennaisesti oletuksella, että rokotus vähentää tartuntariskiä ja siten vaaraa tartunnan leviämisestä erityistä suojelua tarvitseville ihmisille. Tämä väitetty muiden suojelu muodosti perustan perusoikeuksien rajoittamiselle. Nyt Faucin päiväkirja paljastaa, kuinka kansainväliset terveysviranomaiset suhtautuivat juuri tähän aiheeseen. Avoin kuvaus rokotuksen vähäisestä tehosta tunnistettiin uhaksi rokotusvelvollisuuden oikeudelliselle täytäntöönpanolle. Korkeimmalla tasolla tiedettiin, että avoin lausunto heikosta tartuntasuojasta vaarantaisi rokotusvelvollisuuden. Nyt on tutkittava, ovatko Euroopan viranomaiset myös mukauttaneet viestintäänsä poliittisiin ja oikeudellisiin tarpeisiin ja missä määrin. Jos näin on tapahtunut, kyse ei ole epäonnistuneesta viestinnästä. Silloin tuomioistuimet ovat mahdollisesti joutuneet tekemään päätöksiä poliittisesti valmistellun tosiasiapohjan perusteella. Tuomioistuin voi tehdä riippumattoman päätöksen vain, jos valtio esittää sille kaikki ratkaisevat tosiseikat kokonaisuudessaan. Jos tieteellisiä havaintoja suodatetaan, jotta perusoikeuksiin kohdistuva puuttuminen pysyy voimassa, oikeuslaitos muuttuu jo ennalta päätetyn poliittisen päätöksen välineeksi. Demokraattinen oikeusjärjestelmä osoittaa uskottavuutensa kyvyllä korjata virheitä. Sen on voitava tarkastella uudelleen myös korkeimpien tuomioistuinten päätöksiä, jos niiden perustelut osoittautuvat virheellisiksi tai puutteellisiksi. Muutoin laki ei enää suojaa kansalaista valtiolta. Se suojaa valtiota sen omien toimien seurauksilta. Näin on tapahtunut jo tarpeeksi usein, eikä tilanne saa jatkua tämän maailmanlaajuisen skandaalin paljastumisen jälkeen. Ammatilliset ja kurinpidolliset menettelyt, jotka perustuivat väitettyyn rokottamattomien erityiseen vaarallisuuteen, on tarkistettava. Sama pätee irtisanomisiin ja pääsykieltoihin. Valtion on joka tapauksessa paljastettava, mihin luotettaviin tosiseikkoihin sanktiot perustuivat. Myöskään syyttäjäviranomaiset eivät saa vetäytyä vastuusta. Se, täyttyvätkö rikosoikeudelliset tunnusmerkit, voidaan todeta vasta asiakirjojen turvaamisen ja vastuussa olevien henkilöiden kuulustelun jälkeen. Rand Paulin johtaman, pandemian alkuperää tutkivan senaatin valiokunnan edessä Fauci olisi voinut selittää muistiinpanojaan. Sen sijaan hän vetosi toistuvasti Yhdysvaltain perustuslain viidenteen lisäykseen ja siten oikeuteensa olla todistamatta itseään vastaan. Fauci kieltäytyi 111 kertaa antamasta lausuntoa koronapolitiikastaan Yli 1 000 sivua hänen päiväkirjoistaan oli tullut julkisuuteen vähän aiemmin. Fauci oli tallentanut ne selittämättömistä syistä hallituksen palvelimelle. Yhdysvaltain senaattori Rand Paul toi suuren osan niistä päivänvaloon. Ratkaisevissa kysymyksissä Fauci vaikeni. Hänen päiväkirjansa oli jo antanut vastauksen. Fauci saattoi uskoa, että totuus kuuluu hänelle. Hän oli mukana päättämässä, mitkä tieteelliset lausunnot väestö sai kuulla ja mitkä saattoivat vaarantaa valtion pakkokeinot. Hän, jota palvotaan vuosikausia tieteen ruumiillistumana, pitää tieteellisten väitteiden poliittista mukauttamista lopulta täysin oikeutettuna. 13. elokuuta 2022 päivätty merkintä osoittaa, että muiden suojelua koskevaa julkista esitystä arvioitiin sen perusteella, voisiko se vaarantaa rokotuspakon oikeudessa. Demokraattisen oikeusjärjestelmän on kyettävä korjaamaan vakavat virheet. Jos se kieltäytyy siitä, se on luopunut legitimiteetistään. #Koronapolitiikka #Fauci #Rokotukset