In the UK, ongoing trials monitor teachers' work using artificial intelligence to improve the quality of education, but this raises fears that the interventions could undermine teachers' professionalism and empathy, turning them into relentless victims of the system. (translated)
Marta Vaarik talks about how misbehaving children at school need empathy and tenderness, while teachers feel burned out due to increasing responsibility and the complexity of student behavior. (translated)
Kersti Kaljulaid rõhutab, et heas koolis õpetatakse mitte ainult akadeemilisi teadmisi, vaid ka inimeseks olemise kunst, empaatiat ja sotsiaalseid oskusi, et lapsed suudaksid arvestada teistega ning leida oma koht kiiresti muutuvas maailmas. #inimeseksolemine #haridus #empaatía
MARTIN EHALA artikkel käsitleb ohvrimajanduse levikut Eestis, kus haavatavad grupid elavad pidevas hirmus ja ebaõigluses ning kerkivad esile küsimused reaalse abivajaduse ja ohvriks saamise kultuuri vahel. #haavatavadrühmad #ebaasjalikkus #empaatia
Maarja Vaino rõhutab, et üha lihtsamaks muutuva kultuuri ja meelelahutuse kõrval on oluline säilitada lugemisharjumus, mis arendab inimeste tähelepanu, empaatiat ja võimet keerulisi tekste mõista, hoides seeläbi ära ühiskonna primitiivistumise ja indiviidide manipulatsiooni. #kirjandus #lugemine #meenutus
Peep Lillemägi arvab, et Reformierakonna tulevik sõltub poliitilise tugevuse ja empaatia ühendamisest, rõhutades, et partei peab arvestama valijate ootustega ning prioritiseerima kaitsekulutusi, maksuotsuseid ja arukat arengut, et tagada riigi edasine heaolu ja stabiilsus. #reformierakond #valimised #poliitika
Animafilm Tuulte oru Nausikaa käsitleb keskkonnakaitse tähtsust, kujutades hävitatud maailma, kus peategelane Nausikaa püüab leida empaatiat looduse ja inimkonna vahelise konfliktiga, samal ajal kui inimesed võitlevad hävitava imperialismi ja absoluutselt ohtlike jõudude, sealhulgas hiiglaslike putukate, vastu. #TuulteOruNausikaa #HayaoMiyazaki #filmikriitika
Suomalainen politiikka on feminisoitunut ja se näkyy. Jyrki Lehtolan kolumni osui napakasti siihen epämukavaan tosiasiaan, jota moni nainenkin tunnistaa hiljaa itsekseen: kun naiset ovat vyöryneet massoittain johtaviin asemiin politiikassa, koulutuksessa, hallinnossa ja kulttuurissa, monet mittarit ovat kääntyneet huonompaan suuntaan. Ei siksi, että naiset olisivat yksilöinä huonompia, vaan koska naisten psykologinen profiili eroaa miesten profiilista evoluutiopsykologian ja persoonallisuustutkimuksen mukaan merkittävästi ja nämä erot vahvistuvat ryhmätasolla. Naiset ovat tilastollisesti empaattisempia, miellyttämishaluisempia, heillä ilmenee keskimäärin korkeampaa neurotismi la ja he ovat vähemmän systemaattisia sekä riskinsietoisia kuin miehet. Nämä eivät ole stereotypioita vaan replikoituja löydöksiä tuhansissa tutkimuksissa. Kun tällainen profiili valtaa instituutioita, päätöksenteko siirtyy kohti lyhytnäköistä tunneperäisyyttä, uhriutumista, konfliktien välttelyä ja “kaikkien hyvinvoinnin” priorisointia omien rajojen ja resurssien kustannuksella. Tässä kohtaa astuu kuvaan Gad Saadin erinomainen konsepti “suicidal empathy” itsemurhaempathia. Se on tilanne, jossa empaatia irrottautuu evoluutionaalisesta tehtävästään (suojella omaa ryhmää ja jälkeläisiä) ja muuttuu itsetuhoiseksi hyveeksi. Empatia suunnataan väärille kohteille: rikollisille uhrien sijaan, maahanmuuttajille kantaväestön turvallisuuden kustannuksella, “heikoimmille” taloudellisen realismin sijaan. Lopputuloksena on yhteiskunta, joka ei kestä totuutta, ei aseta rajoja eikä priorisoi selviytymistä. Vaivaako tämä naisia enemmän? Kyllä, tilastollisesti kyllä. Naiset ovat keskimäärin herkempiä empaattiselle tartunnalle ja moraaliselle signalingille eli hyveellisyyssignaaleille, joissa näytetään olevansa “hyvä ihminen” julkisesti. Tämä selittää osittain, miksi vasemmistolainen politiikka, woke-kulttuuri ja “hoivavaltiollisuus” vetoavat naisiin vahvemmin. Miehet taas korostavat enemmän oikeudenmukaisuutta ja ryhmän kompetenssia. Kun politiikka muuttuu hoivapolitiikaksi, jossa valtiosta tehdään korvaava äiti, joka ei koskaan sano ei, seuraa väistämättä velkaantuminen, heikentyvä turvallisuus, laskeva syntyvyys ja kyvyttömyys tehdä kipeitä mutta välttämättömiä päätöksiä. Lehtolan mainitsemat esimerkit (Marin, Andersson, Virta, Koskela) ovat oireita tästä ilmiöstä: tyyli korvaa substanssin, some-selfiet korvaavat talousosaamisen, ja moraalinen närkästys korvaa analyysin. Naisten vahvuudet kuten yhteisöllisyys, hoiva, tunneherkkyys ovat korvaamattomia perheessä ja pienryhmissä. Kun ne skaalataan valtion tasolle ilman miesten tasapainottavaa vaikutusta (konkretia, statuskilpailu, kylmä analyysi), järjestelmä menee epätasapainoon. Naisena tämän tunnustaminen on ikävää, mutta välttämätöntä. Totuus ei ole misogyniaa, vaan evoluutiobiologiaa ja persoonallisuustiedettä. Jos haluamme kestävän yhteiskunnan, tarvitsemme seksuaalista diversiteettiä johtotehtävissä ei feminististä valtautumista, jossa miehisyys leimataan toksiseksi ja naiseus korotetaan moraaliseksi monopoleksi. Suomi ei kaipaa enempää “likkoja” politiikkaan. Se kaipaa tasapainoa. Ilman sitä suicidal empathy vie Suomen hiljalleen kohti sivilisaation pehmeää itsemurhaa. https://t.co/y4oUvpjWQP #politiikka #feminismi #tasapaino
