Kotouttaminen ei toimi, koska kotouttaminen ei voi toimia. Jos ihminen pitää kotouttaa, hän ei voi kotoutua. Kotouttamisen julkilausuttu tehtävä on ratkaista maahanmuuton ongelmia. Sen tosiasiallinen tehtävä on estää niiden ratkaiseminen rajaamalla itse maahanmuutto sekä ongelmien syiden että sallittujen ratkaisujen ulkopuolelle. Kotouttaminen on valemaali joka irrottaa seuraukset niiden syistä, vapauttaa vastuulliset vastuusta ja tekee päätösten hinnan maksavista ihmisistä moraalisesti syyllisiä. Minä en koskaan kotoutuisi Afganistaniin siinä merkityksessä, että omaksuisin sen kulttuurin, moraalin tai uskonnon omieni tilalle. Opettaisin lapsilleni oman kulttuurini, moraalini ja uskontoni olevan parempia, koska pidän niitä parempina ja monia Afganistanissa vallitsevia tapoja, moraalikäsityksiä ja yhteiskunnallisia käytäntöjä irvokkaan barbaarisina. Eikä minulla ole mitään järkevää syytä olettaa, että Afganistanista Suomeen muuttanut tekisi päinvastoin: pitäisi omaa kulttuuriaan, kansaansa, moraaliaan ja uskontoaan minun vastaaviani huonompina ja luopuisi niistä suomalaisen viranomaisen pyynnöstä. Ihminen ei jätä itseään rajalle. Hän tuo mukanaan kielensä, uskontonsa, moraalinsa, lojaalisuutensa sekä käsityksensä perheestä, vallasta, naisista, lapsista ja oikeasta yhteiskuntajärjestyksestä. Niitä ei vaihdeta kursseilla, hankkeilla tai kotouttamissuunnitelmilla. Kun maahanmuutto tuottaa heikkoa työllisyyttä, tuhoaa peruskoulun, luo turvattomuutta, paisuvua julkisia menoja ja yhteiskunnan normeja halveksivia rinnakkaisyhteisöjä, maahanmuuttopolitiikkaa tai maahanmuuttajia ei koskaan aseteta vastuuseen. Keskustelu siirretään kotouttamiseen ja kantaväestöön. Sen jälkeen ei kysytä, keitä maahan otettiin, kuinka paljon, millä perusteilla ja miksi. Ei kysytä, olivatko päätökset järkeviä, miten se suomalaisia vahingoitti tai olisiko kyseinen maahanmuutto pitänyt estää. Kysytään, mitä suomalaiset tekivät väärin. Vastuu sysätään tavalliselle suomalaiselle, joka ei päättänyt kummastakaan mutta joka on pakotettu maksamaan molempien seuraukset. Hänen ja hänen perheensä hyvinvoinnista leikataan kustannukset. Hänen lapsensa pannaan turvattomaan ja kelvottomaan kouluun. Hänen asuinalueensa ja kotinsa arvo tuhotaan. Hänen palvelunsa rapautetaan ja muutetaan hänen tahtonsa vastaisesti. Sen jälkeen hänet tehdään moraalisesti syylliseksi siihen, ettei hän suostu vaikenemaan hänelle pakotetusta taakasta ja häneen kohdistetusta vääryydestä. Siksi jokainen epäonnistuminen johtaa aina samaan vaatimukseen: ei vähemmän ongelmia tuottavaa maahanmuuttoa, vaan enemmän kotouttamista. Lisää rahaa, hankkeita, virkamiehiä, järjestöjä ja vastaanottavan väestön uudelleenkouluttamista. Epäonnistuminen ei kumoa politiikkaa vaan ruokkii sitä: jokainen epäonnistuminen muutetaan todisteeksi siitä, ettei politiikkaa ollut tarpeeksi, ja perusteeksi seuraavalle, entistä kalliimmalle kierrokselle. Kotouttaminen on mekanismi, jolla ongelmien aiheuttajat vapautetaan vastuusta, seuraukset pakotetaan tavallisten suomalaisten kannettaviksi ja vääryyden nimeäminen muutetaan moraaliseksi rikokseksi. Suomalaiset eivät ole syytettyjä vaan asianomistajia. On korkea aika palauttaa vastuu sinne, minne se kuuluu, nimetä meille tehty vääryys ja vaatia sen tekijät tilille. He, jotka ovat sälyttäneet tekojensa seuraukset kannettaviksemme ja vaatineet meitä vaikenemaan niistä, eivät ole kelvollisia neuvomaan eivätkä varsinkaan tuomitsemaan meitä. He eivät ole tuomareita vaan vastaajia. Lisää uudessa Suomen Nostatuksesta alta: #kotouttaminen #maahanmuutto #vastuu
