Olen pitkään puhunut median puolueellisuudesta ja välillä saanut osakseni näsäviisastelua: "Miten muka, missä uutisessa ei olla puhuttu totta?" (Ei kysyttynä vilpittömään sävyyn) Valehtelussa on se ongelma, että se on ilmeistä ja siitä jää kiinni. Jos sen sijaan vääristelee oikeistopoliitikon sanomia tai hänestä sanottuja asioita, ja sitten - sinänsä täysin journalististen periaatteiden mukaisesti - korjaa uutista myöhemmin, toimitus saa käännettyä lukijat poliitikkoa vastaan ja laitettua sen "inhimillisen virheen" piikkiin. Alle on erinomaisesti koostettu joitakin tapauksia tällaisesta nk. oikaisualibin käytöstä. Muita paljon käytettyjä keinoja ovat valikoiva uutisointi sekä kohujen luominen ja paisuttelu. Mediaa on kiinnostanut tolkuttoman paljon Riikka Purran smoothien hinta, ja missin silmäkulmien venyttely kuulemma aiheutti niin ison lommon Suomen maakuvaan, että sitä oli aiheellista taivastella viikkotolkulla A-Studiota myöten. Sen sijaan todellisista väärinkäytöksistä jätetään uutisoimatta tai tekijöitä piilotellaan, kun asialla ovat mm. maahanmuuttajaryhmät tai isot rälssipuolueet (eilinen esimerkkini). Suomen maakuvakin lienee kärsinyt enemmän edellisen pääministerin biletyksestä sekä Päivi Räsäsen kirjoituksiin liittyvästä oikeusmurhasta kuin yhtään kenenkään silmäkulmista. #media #puolueellisuus #uutisointi
