Ihmettelin vähän tätä Atte Harjanteen haastattelua. Harjanne on yksi kiinnostavimmista kansanedustajista. Luen aina mielelläni hänen ajatuksiaan. Joitakin asioita: Harjanne vaatii tekoälyn sääntelemistä. “Suomen pitää siis nyt voimallisesti edistää kansainvälistä sopimista tekoälyä sääntelemiseksi. Jotta pahimmat uhkakuvat voitaisiin vielä torpata”, hän sanoo. Jää kuitenkin epäselväksi, millaista sääntely olisi. Mitä säänneltäisiin, kuka sääntelisi? Miten sääntely ratkaisisi tekoälyn riskit vaarantamatta sen tuomia hyötyjä? Harjanne syyttää muita poliitikkoja tekoälykeskustelun käymisestä “abstraktilla” tasolla. Mutta mitä muuta epämääräinen “sääntelyn voimallisen edistämisen” vaatimus on kuin juuri täysin abstraktia puhetta. Se väistää jokaisen olennaisen sääntelyyn liittyvän kysymyksen. Samoin voi kysyä kuinka paljon pienen Suomen kannattaa panna resursseja yrityksiin muuttaa globaalin kehityksen suuntaa. Voi olla, että meidän kannattaa enemmänkin panostaa sopeutumiseen kuin pyrkimykseen ohjata supervaltojen politiikkaa ja teknologista muutosta. Kummallisinta haastattelussa on tylsien rutiinihommien nostalgisointi. “Harjanne pohtii, onko esimerkiksi kovin hyvä asia, jos kaikenlainen rutiinisuorittaminen katoaa työelämästä. ‘Mielestäni ideaalityöpäivässä on myös jotain mekaanista toistoa. Tutkijana minusta oli kiva vääntää Exceleitä. Jo silloin niitä olisi voinut koodattua tehokkaammin, mutta tykkäsin tehdä sitä mekaanisesti, se tuotti tietynlaista flow-tilaa.’” Tätä on vaikea ymmärtää. Tiesiköhän Harjanteen työnantaja, että hän käytti aikansa laskentataulukoiden avulla meditointiin tehokkaan koodaamisen sijasta? Todellisuudessa on hienoa, että tekoäly tehostaa rutiiniluontoisten töiden tekemistä aivan kuten kaikki aikaisemmat teknologiset edistysaskeleet. Voi olla, että kirjanpidon tekeminen nuolenpäillä savitaululle tuottaisi Harjanteelle vielä manuaalista excelöintiäkin enemmän tyydytystä. Tämä ei kuitenkaan ole erityisen hyvä syy palata atk:ta edeltävään teknologiaan. Sama pätee tekoälyyn. Jos puhutaan erityisesti tutkijoiden työstä, niin siinä ei useinkaan pyöritetä exceleitä vaan valtavia datamassoja, joiden muokkaaminen ja validointi on vaivalloista. Olisi hassua ajatella, että ihmiset haluaisivat yhdistellä miljoonadimensioisia matriiseja zen-tilan saavuttaakseen. Harjannetta myös naurattaa tekoälyjen kommunikointi.”’Tai jos ajattelee agenttista tekoälyä, niin varmaan jo nyt työelämässä tapahtuu sitä, että tekoälyt keskustelevat sähköpostitse keskenään. Mikä tässä oikein on pointti, ja kuka tässä voittaa?’” Itse en tajua, miten Harjanne ei näe tämän hyötyjä. Kommunikaatio on samanlaista työtä kuin kaikki muukin. Siihen liittyy paljon rutiininomaisia tehtäviä, se on erittäin vaivalloista, siihen liittyy virhemahdollisuuksia ja se kuluttaa resursseja. Keskenään kommunikoivat tekoälyagentit voivat tehostaa, automatisoida, nopeuttaa viestintää ja vähentää virheitä. Ne tuottavat siis samoja hyötyjä kuin tekoäly yleisemmin. #tekoäly #sääntely #poliikka
