Keskustelimme Herrasmieskerhossa politiikan blokkiutumisesta. Muutama ajatus aiheesta: Nykyinen asetelma, jossa punavihreät puolueet etukäteisesti ja ehdottomasti poissulkevat perussuomalaiset, jo itsessään luo eräänlaisen blokkivaalin. Nimittäin mitä suuremman ääniosuuden PS saa, sitä vaikeampaa on muodostaa minkään sävyistä vasemmistohallitusta. Varsinaisia perinteitä tai käytänteitä etukäteen sovituista hallituskoalitioista ei Suomessa ole. Ajan myötä tällainenkin malli voi kukaties kehittyä enkä itse sitä sinänsä vastusta. Sitova blokkivaali edellyttäisi keskustaoikeistopuolueilta myös vahvempaa poliittista sitoutumista yhteisiin tavoitteisiin ja arvoihin. Valitettavasti riittävän yhteistä linjaa ei ole (mm. maahanmuuttokysymys jakaa). Vaikka poliittiset realiteetit eivät mahdollistaisikaan blokkivaaleja ensi kevääksi, voi blokkiutumiskehitystä silti edistää. Keskustaoikeistohallitusta toivovan äänestäjän varmin valinta on PS. Puolueiden osalta askeleet ovat erilaisia ja monimutkaisempia. Esitän silti pari ideaa: PS voisi paaluttaa sellaisen talouspoliittinen linjan, että kokoomuksen kynnys lähteä SDP:n kelkkaan korottuu entisestään. Kokoomus voisi paaluttaa hallitusohjelmalle mahdollisimman tiukat reunaehdot (esim. ettei kokonaisveroaste nouse). Keskusta voisi (vihdoin) tehdä pesäeron vasemmistolaiseen talous- ja veropolitiikkaan sekä ilmaista avoimuutensa keskustaoikeistoyhteistyölle, vaikka SDP olisikin suurin puolue. Lisäksi kansanedustajaehdokkaat voivat kertoa jo etukäteen millaista hallituspohjaa he kannattavat / edistävät. Itse kannatan keskustaoikeistohallitusta. Linkki jaksoon alla ⬇️ #Politiikka #Suomi #Vaalit
