Sananen suomalaisesta luottamusyhteiskunnasta, sen hauraudesta ja sen kohtaamista ulkoisista ja sisäisistä uhkakuvista. ⛓️🧵 Yhtenä mieleenpainuvimmista luottamusyhteiskuntaan kuuluvan sinisilmäisyyden ilmentymistä oli, kun vuonna 2015 turvapaikanhakija valehteli pääministeri Sipilälle olevansa alaikäinen. Joskin kuka tahansa näki persesilmälläänkin, että kameran edessä oleva jykevärakenteinen turvapaikanhakija on aikuinen mies. Vain muutamaa kuukautta myöhemmin tämä Fahad Firas Adday Al-Nuaimi myönsi olevansa parikymppinen ja valehdelleensa pääministerille. Sittemmin Fahad on myös raiskannut vammaisen naisen. Kaikki Fahadin aikaansaama haitta olisi pystytty estämään yksinkertaisesti hyväksymällä, että pääministerillemme koko kansan edessä päin naamaa valehteleva ihminen on uhka luottamusyhteiskunnalle ja saattelemalla hänet suorinta reittiä kotimatkalle. Luottamusyhteiskunnan vahvuus kun on laajasta yhteiskunnallisesta yhteisymmärryksestä ja oletusarvoisesta luottamuksesta syntyvä turvallisuus. Suomalaiseen kulttuuriin kuuluva rehellisyys, oikeudenmukaisuuskäsitys ja yhteenkuuluvuus ovat olleet luottamusyhteiskuntamme kivijalkoja. Siksi, näin kansanomaisena esimerkkinä, Suomessa kadulle tiputtamansa lompakon on todennäköisesti saanut takaisin ja tuntemattomankin sanaan sekö hyväntahtoisuuteen on voinut luottaa. Luottamusyhteiskunnan heikkous taas on, ettei siinä kasvanut välttämättä tunnista tai halua hyväksyä vaaroja, jotka ovat epäluottamuksen kulttuureissa kasvaneille jokapäiväistä elämää. Siksi takavuosina suomalaiset haksahtivat ruusukauppiaiden ja hyväntekeväisyyshuijareiden valheisiin. Siksi basaareiden tinkimiskulttuuri ja lomakohteiden kekseliäiden huijareiden röyhkeys on meille vierasta. Siksi moni saattoi myös ajatella, ettei kukaan valehtelisi pääministerillemme päin naamaa. Koska sellaista nyt vain ei Suomessa tehdä. Todellisuudessa ei tarvitse paljoa matkata maailmalla ymmärtääkseen, että pohjoismaiset ja läntiset luottamusyhteiskunnat ovat vähemmistökulttuureita tällä planeetalla. Tarkoitukseni ei ole väittää, että jokainen ulkomaalainen, tai edes kovinkaan merkittävä osa heistä, olisi lähtökohtaisesti epärehellisiä. Sellaisen väittäminen olisi yksiselitteisesti valehtelua. Valitettavasti luottamusyhteiskunnan murentaminen ei kuitenkaan vaadi enemmistöä, vaan hyvin pienen porukan. Tämä murentuminen näkyy Suomessa lisääntyvänä turvattomuudentunteena, jota ruokkivat jatkuvat uutiset raiskauksista, katujengien tekemistä ryöstöistä ja koulujen järjestyshäiriöistä. Ja tämä kaikki valitettavasti liittyy siihen, että maahan on päästetty liikaa heitä, jotka eivät ole luottamusyhteiskunnamme luottamuksen arvoisia. Onneksi oikeistohallitus on säätänyt luottamusyhteiskuntaa turvaavia lakeja, joita ei vielä vuonna 2015 ollut. Mutta kiristämisen varaakin vielä on. Valehtelitko viranomaisille? Hyvästi. Raiskaat? Hyvästi. Et opettele kieltä ja pyri kotoutumaan omaehtoisesti? Hyvästi. Jälkikasvusi ryöstelee kylillä? Hyvästi. Meillä on tätä kaikkea riittävästi omasta takaa, emmekä tarvitse sitä tuontitavarana lisää. Alleviivaan vielä, että vaikka pidänkin suomalaista kulttuuria karkessti maailman parhaana kulttuurina, en missään tapauksessa halua leimata kaikkia maahanmuuttajia tai ulkomaalaisia. Uskon vilpittömästi ajatukseen, että suomalaisen kulttuurin, lait ja normit omaksuva ihminen etnisyyteen ja ihonväriin katsomatta voi tulla suomalaiseksi. Uskon vilpittömästi myös siihen, että jokaisen suomalaisen etu taustaan katsomatta on, että luottamusyhteiskuntaamme suojellaan heiltä, jotka toiminnallaan yrittävät sen tuhota. Lopukta kyse on maailmanlaajuisesti uhanalaisen luottamusyhteiskunnan tulevaisuudesta. Haluammeko, että se pudonnut lompakko tai kännykkä löytää jatkossakin takaisin omistajalleen? Ettei valehtelusta ja vedättämisestä tule yhteiskunnallista normia? Ettemme menettäisi tätä luottamusyhteiskunnaksi kutsuttua paratiisia, jossa vielä elämme? https://t.co/glNwAqPqXu https://t.co/SKsYQ2oyjb #Luottamusyhteiskunta #Suomi #Tulevaisuus
