Search

Tommi Kinnunen wished a happy Aleksis Kivi and Finnish Literature Day. He wrote that Kivi did not graduate from university, received treatment for mental health issues, lived on grants, and published a novel that received a devastating reception. According to Kinnunen, Kivi's influence on language and literature was significant. #AleksisKivi #SuomalainenKirjallisuus #Mielenterveys (translated)

Jari Mäkäräinen criticized Yle for often choosing female journalists to incite moral panic, according to him. He interpreted Yle's analysis as showing that support for the National Coalition Party among women had dropped to 12 percent and that the Finns Party had surpassed this party. However, according to Mäkäräinen, women were not punishing the National Coalition Party for its policies but for its austerity measures, and men were supporting the state. Mäkäräinen believed that the decline in women's support was due to the impact of budget cuts on sectors predominantly employing women, such as social services, organizations, and public services. In his view, this did not make the cuts unjust, but rather highlighted their effects. He mentioned the Social Democratic Party, the Left Alliance, and the Centre Party as the most popular parties among women and claimed that the left proposed tax increases amounting to nine billion euros. According to Mäkäräinen, the costs of these increases would fall on men who work overtime, start businesses, and pay progressive taxes. Mäkäräinen assessed that the issue for the National Coalition Party was its attempt to soften difficult decisions, while the Finns Party spoke about the same issues more directly. He argued that men were underrepresented in the care sector and overrepresented in dangerous jobs, entrepreneurship, and at the high end of the tax revenue spectrum. In his opinion, the National Coalition Party should maintain its stance even if it lost some female support, as this could help it win over voters who support the sustainability of the state. https://t.co/DfwLyPN03s #Politiikka #NaistenOikeudet #Taloustieto (translated)

Martti Kosonen wrote that the Finns Party's line worked according to him. He claimed that the National Coalition Party was distributing money to developing countries, Palestinians, immigrants, organizations, what he characterized as pseudosciences, unnecessary business subsidies, as well as to the EU, the UN, and railways he described as unnecessary, while according to him, the Finns Party did not distribute money for these purposes. Kosonen also claimed that the National Coalition Party was taking money from retirees, heirs, and elderly care facilities. He said the list was endless and considered that the National Coalition Party could no longer function as the governing party, but the Finns Party could. In his writing, he noted the Finns Party, Riikka Purra, and Wille Rydman. https://t.co/MiANyh6CEP #perussuomalaiset #politiikka #Suomi (translated)

Päivi Korpivaara wrote that the focus on degrees in educational institutions, according to her, resulted in degrees instead of skilled professionals. She compared this to welfare areas, whose focus on diagnoses she claimed produced diagnoses instead of treatment. #koulutus #hyvinvointi #osaaminen (translated)

The author claimed that Christa Pikel had been given two lethal doses of medication, but she survived and was hospitalized, where her life was attempted to be saved. According to the author, the same state had first tried to kill her and then to keep her alive. He wondered if they would try to kill Pikel again if she recovered. #terveys #lääkkeet #hoito #FI (translated)

Why hasn't Nahom Hagos been deported? Those demanding deportation clearly don't grasp the kind of public sector employer we are dealing with. One person-year corresponds to about 1,600–1,700 working hours, and Hagos's entire bureaucratic path from the reception center to repeated criminal convictions and victim care has tied up an estimated 14–25 person-years of publicly funded work. Even entry, integration efforts, and the reception center phase consumed a couple of years of work, on top of which come the continuous handling of social assistance, substance abuse social work, and staff resources for shelters for the homeless. With the criminal history, the machinery was really set in motion: three extensive rape investigations, property and drug offenses, and escapes kept the police very busy. Prosecutors, several levels of the judiciary, public defenders, and interpreters in turn worked through about another person-year in the courtrooms. The largest share of the workload comes from incarceration. Daily monitoring, administration, and prison healthcare average about 0.6–0.8 person-years per inmate per year, which, together with long sentences and probation supervision, amounts to 4–6.5 person-years. However, Hagos's widest impact is through the victims: acute hospital care for fractures, forensic examinations, years of trauma therapy, victim support services, and assistance for elderly victims with diminished functionality demand as much as 3–5 person-years from public healthcare and social services. The authority chain caused by a single man thus corresponds at best to the annual total work contribution of a small agency or department. From the perspective of public sector demand, Hagos is a rapacious gold mine. Such a man cannot be deported! #karkottaminen #julkinensektori #rikollisuus (translated)

Teen testamenttiini ja hoitotahtooni lisäyksen: Varojani tai omaisuuttani ei saa luovuttaa millekään vasemmistolaiselle tai vihreälle järjestölle, säätiölle, yhtiölle, yhdistykselle tai luonnolliselle henkilölle. Mitä muita keinoja voi käyttää varautuakseen demarivedätykseen? #varautuminen #perhe #politiikka

Oppikirjaesimerkki, kuinka moraalisesti ja eettisesti kyseenalaisesti toimitaan: -Vanhus viedään geriatriselta osastolta tekemään lahjoitus demaritaustaiselle säätiölle ja asioita peitellään vedoten yksityisyyden suojaan. Tämähän on kuuluisa, demari toisen taskulla -tapaus. Hieman hienostuneempi versio vain😬 Eikä siinä vielä kaikki: "Kaino Nurmisen nimeä kantavasta rahastosta oli tarkoitus jakaa apurahoja ja tunnustuspalkintoja maahanmuuttajataustaisille hoitoalan ammattilaisille." -Ymmärsiköhän Kaino oikeasti, mihin rahojansa antoi? -Suosi käänteistä rasismia? Joku roti nyt noihin vanhusten hyväksikäyttöihin ja säätiöiden (ja demarien) toimintatapaan😠 ( Maksumuuri.) https://t.co/SdHh3JAxZb #etiikka #moraali #vanhukset

@LindenAki Aki, tällainen linjaus on Suomesaa ollut myös teidän pääministerikaudella. Nyt asia muuttuu sen verran, että osalle raskaudenkeskeytyksen tekevistä aiemmin maksullinen tarvittava hoito on jatkossa maksutonta. Joku roti nyt tähän teidän valehteluun? #Suomi #poliikka #terveys

Kritiikki on demokratian olennainen osa, mutta Saarikiven esseen loppukappaleet olivat melkoinen älyllinen lässähdys: ”Minulla on alkuun seuraava ehdotus: jos uusien asehärpäkkeiden tähden täytyy tinkiä hoitokodeissa viruvien edellisten sotien uhrien hoidosta, jätetään ne ostamatta.” Miten tällainen vastakkainasettelu voitaisiin edes todeta, jää minulta ymmärtämättä. Ja termi ”asehärpäkkeet”😑 #demokratia #kritiikki #yhteiskunta

Nazima hyvä, hallituksen politiikka on mielestäsi aina suuria adjektiiveja, tällä kertaa kylmää ja epäinhimillistä. Mutta mikään ei oikeasti ole yhtä kylmää ja epäinhimillistä kuin Demareiden paljon käyttämä "Pienten puolella" oleminen, mikä on lähes täydellinen poliittinen iskulause – koska kuka olisikaan pieniä vastaan? Kristittynä vierastan sitä, että altruistisia ihanteita, kuten "pienten puolella olemista", käytetään politiikassa moraalisena valtakorttina (samalla kun itse istuskellaan Viittakiven hillotolpilla), jota ei enää tarvitse perustella. Joten - puretaan "pienten puolella oleminen" kappaleiksi. Let's go. Siilasmaa kuvaa Paranoidi optimisti -kirjan alkupuolella Nokian ongelmaa ennen kaikkea strategisena lukkiutumisena. Nokia oli ollut niin pitkään maailman johtava matkapuhelinvalmistaja, että organisaatio alkoi pitää omia oletuksiaan lähes itsestäänselvyyksinä.Menestys vahvisti käsitystä siitä, että nykyinen strategia oli oikea. Kun toimintaympäristö muuttui nopeasti iPhonen ja Androidin myötä, Nokia ei muuttanut omaa ajatteluaan ja raskaaksi muuttunutta Symbian-järjestelmäänsä riittävän nopeasti. Apple teki jotain aivan muuta. iPhone oli kosketusnäyttöön ja käyttökokemukseen perustuva pieni tietokone. Vielä suurempi muutos tuli vuonna 2008, kun Apple avasi App https://t.co/yhQ9jpC1in ei yrittänyt itse tehdä kaikkea. Se avasi alustansa ulkopuolisille kehittäjille. Kuka tahansa pystyi perustamaan yrityksen, kehittämään sovelluksen ja tarjoamaan sen miljoonille iPhonen käyttäjille App Storen kautta.Tästä syntyi todellinen win–win-tilanne: kehittäjä sai asiakkaat, käyttäjä sai uusia palveluja, Apple sai paremman tuotteen ja vahvemman ekosysteemin. Apple ymmärsi, ettei toisen menestys ole siltä pois: jos muut menestyvät sen alustalla, myös Apple vahvistuu. Se on niukkuusajattelun vastakohta. Poliittinen vasemmisto katsoo taloutta liian usein Nokian vanhan logiikan kautta: jos joku rikastuu, joku toinen on muka hävinnyt – tax the rich, jotta ollaan "pienten puolella". Sama tasapäistämisen ajatus näkyy koulussa: eroja pyritään kaventamaan sen sijaan, että kaikkien annettaisiin nousta niin korkealle kuin kyvyt kantavat. "Rankaise lahjakkaita oppilaita, jotta ollaan "pienten puolella". Todellisuudessa hyvin rakennettu yrityksiä tukeva kapitalistinen järjestelmä ei jaa samaa kakkua uudelleen, vaan kasvattaa koko kakkua. Ja kuka sitä kakkua tulevaisuudessa kasvattavat: tämän päivän lahjakkaat oppilaat, jos vaan annamme heille mahdollisuuden. Siilasmaa kuvaa myös Nokian hallituksen ja ylimmän johdon ilmapiiriä ongelmalliseksi. Hallituksessa ei ollut riittävän vahvaa haastamisen kulttuuria. Johdolta saatua tietoa ja strategisia oletuksia ei kyseenalaistettu tarpeeksi voimakkaasti, eikä huonoja uutisia tai pahimpia vaihtoehtoja nostettu ajoissa riittävän selvästi pöydälle. Muutos siis nähtiin, mutta siitä ei seurannut tarpeeksi nopeasti riittävän suuria päätöksiä.Siilasmaan johtamisoppi on, että hallituksen ja johtajan pitäisi jatkuvasti kysyä: • Onko koko toimialan kilpailulogiikka muuttumassa? • Mitä meidän pitäisi uskaltaa päästää irti? • Miten vahvistaa yritystä, kun toimintaympäristö muuttuu? Suomen toimintaympäristö muuttui radikaalisti finanssikriisin tienoilla 2008. Nokia romahti, digitalisoituminen aiheutti metsäteollisuuteen lovin, ja eräänlaisen keskuspankki sosialismin, jossa valtion ainoan tulonlähteen eli yrityksen on yhä haastavampi toimia. Valtio ottaa velkaa, jonka keskuspankki voi lopulta rahoittaa luomalla uutta rahaa – Martin Paasin sanoin "Aku Ankka -rahaa" - Se kasvattaa julkisen sektorin ostovoimaa suhteessa yksityiseen sektoriin, vaikka vaikutus ei aina näy kuluttajahintainflaatiossa, vaan esimerkiksi omaisuusarvojen nousuna. Tämä on siis tulonsiirto yksityiseltä julkiselle sektorille. Ongelma on rakenteellinen: Valtion paisuessa keskitytään julkisiin palveluihin, ei yrityksien, investoien ja uuden liiketoiminnan syntyyn. Jos julkinen sektori kasvaa mutta yksityinen sektori ei, järjestelmä alkaa syödä omaa rahoituspohjaansa.Toimintaympäristö on siis muuttunut, ja meidän pitäisi pystyä mukauttamaan Suomi Oy:n toiminnot sen mukaan. Velkaraha on Suomen Symbian: se lisää valtioriippuvuutta, vaikka siitä irtautuminen vahvistaisi aidon vaurauden lähdettä – yrityksiä.Sitä puolustellaan "pienten puolella olemisella", vaikka vanhan järjestelmän ylläpitäminen ruokkii tehottomuutta ja siirtää tämän päivän lyhytnäköisten ratkaisujen laskun tuleville sukupolville.Mikä siis olisi aitoa pienten puolella olemista? Se, että valtioriippuvuutta karsitaan keskittymällä valtion ydintoimintoihin: maanpuolustukseen ja sisäiseen turvallisuuteen, oikeusvaltioon, koulutukseen, välttämättömään sosiaali- ja terveydenhuoltoon sekä yhteiskunnan kriittiseen infrastruktuuriin. Julkisen sektorin ydintoimintoja ei ole järjestötoiminta. STEA-leikkauksissa on kyse siitä, käytetäänkö rajalliset valtion rahat mahdollisimman vaikuttavasti. Jos miljoonia sitoutuu järjestörakenteisiin, lobbaamiseen, lausuntoihin ja hankkeisiin, jää vähemmän rahaa konkreettiseen apuun. Vammaisten varsinaisista palveluista vastaavat jo hyvinvointialueet, joten rahoitusta on perusteltua siirtää enemmän suoraan hyvinvointipalveluihin kuin kehitysvammaliittoon. Sama idea sydänliiton kanssa: Jos henkilö saa sydänkohtauksen, ei hän soita sydänliittoon, vaan hän soittaa ambulanssin. Rajalliset julkiset varat on ensisijaisesti suunnattava siihen, että ydintoiminnot – ensihoito, hoitoon pääsy ja varsinainen palvelutuotanto – toimivat nopeasti ja tehokkaasti. Vain tehostamalla ydintoimintoja, pääsemme purkamaan keskuspankkisosialismia, joka olisi aitoa "pienten puolella olemista. 2000-luvun alussa nuorena Nokian kesätyöläisenä nautin ilmaisista lounaista Nokian terassilla, ja tarjolla oli usein jopa samppanjaa. Tänään yritykset joutuvat aivan toisenlaiseen todellisuuteen: kustannusrakennetta kevennetään, käyttökatetta vahvistetaan, pääoman tuottavuutta parannetaan, prosesseja tehostetaan, investointeja priorisoidaan ja kassavirtaa suojataan aiempaa tarkemmin. Myös politiikassa pidetään sitkeästi kiinni vanhoista strategioista ja valtioriippuvuudesta. Poliittinen vasemmisto toistaa olevansa "pienten puolella", vaikka käytännössä se usein tarkoittaa, että valtio – eli veronmaksaja – velvoitetaan ylläpitämään yhä raskaampaa ja tehottomampaa järjestelmää. Ja jos joku kyseenalaistaa systeemin, vastaukseksi tarjotaan helposti kuvaa "Purran saksista" sen sijaan, että puhuttaisiin rakenteista. Jokainen leikkaus tuntuu kipeältä – mutta joskus juuri leikkaamatta jättäminen on vaarallisinta. Suomen ainoa taloustieteen nobelisti Bengt Holmström on kiteyttänyt asian: "Suomen sairauden nimi on valtioriippuvuus." Hänen pointtinsa ei koske vain velkaa, vaan kulttuuria, jossa olemme tulleet riippuvaiseksi valtiosta. Kun vastuu siirtyy valtiolle, oma vastuunotto, yritteliäisyys ja yhteisöllisyys heikkenevät. Samalla moraaliseen kompassiin pääsee ilmaa: konservatiivi kristitty on osa äärioikeistoa, koska he eivät ole Demareiden lailla "pienten puolella". Palaten vielä Siilasmaahan. Hän kuvasi Nokian hallituksen ja ylimmän johdon ongelmaksi haastamisen kulttuurin puutteen. Strategisia oletuksia ei kyseenalaistettu riittävästi, eikä huonoja uutisia uskallettu nostaa ajoissa pöydälle – osin siksi, ettei haluttu leimautua hankalaksi tai ylimieliseksi - öyhöttäjäksi. Haastamista tarvitaan nyt politiikassa. Meidän on uskallettava kysyä, mikä on aidosti "pienten puolella" olemista ja mitkä tehtävät todella kuuluvat valtiolle. Nokiankin kohtalossa vaarallisinta ei lopulta ollut muutos, vaan se, ettei muutokseen uskallettu reagoida ajoissa. Sama pätee Suomeen: joskus kaikkein epäinhimillisintä on jättää tekemättä ne uudistukset, joilla hyvinvointiyhteiskunta voidaan säilyttää myös seuraaville sukupolville. Se on aitoa pienten puolella olemista. On huolestuttavaa, että politiikassa on ihmisiä, jotka eivät tätä ymmärrä. Jos tämän ymmärtää - ja silti puhuu suurin kylmävin adjektiivein nykyhallituksesta, on älyllisesti epärehellinen. #politiikka #talous #Suomi