Heh, joo, että tällainen provo taas. Mutta ok, provosoidutaan sitten. Jos avaudun omasta elämäntilanteestani, niin sehän voi poikia ihan laadukastakin keskustelua ja parhaimmillaan joku taas oppii jotain. Aloitetaan tästä: "Parempi olisi ostaa vain pitääkseen pitkään" Melko rohkea väite. Miten niin "parempi olisi"? Ja mitä pitäisi ostaa? Ja miten kauan on "pitkään"? Koko varallisuus vaan johonkin indeksiin (mihin niistä?) ja sitten odotellaan (muutama vuosikymmen?), sanotaan simsalabim ja lasketaan miten monta uutta nollaa on ilmaantunut tilin saldoon? Ihan ok lähtökohta, mutta kannattaa huomioida, että jos tarvitsee rahoja kesken sijoituskauden, niin voi joutua myymään isostikin tappiolla. Eikä tuo ole muutenkaan helppoa, sillä monella ei kestä kantti kun markkina laskee 40%, etkä voi etukäteen tietää koskeeko tämä sinua. Nuorena sijoittaminen on suhteellisen helppoa. Edessä on vuosikymmenten verran työelämää (säännöllisiä tuloja) ja markkinoiden romahdukset ovat lähinnä hyviä lisäyspaikkoja. Nuorena minulla ei ollut ongelmaa pitää koko varallisuuttani osakkeissa ja se onkin suurin syy siihen, että olen sijoittamisessa menestynyt niin hyvin. Kaksi kertaa olen matkan varrella menettänyt noin puolet sijoitusvarallisuudestani (IT-kuplan jälkeen ja GFC-kriisin yhteydessä), mutta pohjilla en ole koskaan salkkuani myynyt. Vaikka minulla on muitakin tuloja, niin pääasiallisesti elätän perheeni treidaamisesta ja sijoittamisesta saaduilla tuotoilla (tai jos ne ovat negatiivisia, niin sitten säästöillä). Enkä todellakaan ole valmis häviämään 40% sijoitusvarallisuudestani enää kolmatta kertaa. Yleinen viisaus menee niin, että mitä lähempänä olet eläkeikää, sitä enemmän salkussasi tulisi olla turvallisen tuoton velkakirjoja (stabiilin tuoton varmistamiseksi). Mielestäni tuo on kaunis ajatus, mutta se ei sovellu minulle. Korkotuotot eivät nimittäin alkuunkaan riittäisi kattamaan perheeni elämisestä aiheutuvia kustannuksia, sillä inflaatio syö niistä valtaosan. En myöskään usko indeksisijoittamisen kannattavuuteen tekoälymurroksen keskellä: näen liian monta vaaraa pörssiyrityksille tulevaisuudessa, kuten olen täällä kirjoittanut. Pyrin siis valitsemaan voittajat itse, meni syteen tai saveen. Ja pidän osakkeita juuri niin kauan kuin uskon niiden (indeksiä voimakkaampaan) nousuun. En tiedä onko tämä (jokseenkin hassujen) väitteiden esittäjä miten pitkään minua seurannut, mutta lopetin tosiaan kohtuupitkän työuran puolitoista vuotta sitten, keskittyääkseni aktiiviseen sijoittamiseen, treidaamiseen ja sisällöntuotantoon. Syy päätökseni taustalla oli se, etten enää tuntenut intohimoa silloista päivätyötäni kohtaan, eikä suinkaan se, että olisin ollut mitenkään varma menestyksestäni treidaajana. Melkoisen riskin otin, mutta tässähän eletään vain kerran. Toisaalta oletan tekeväni jonkinlaista työtä elämäni loppuun asti, joten mitään FIREttämistä tai varhaiseläkettä en suunnittele, enkä sellaisesta haaveile. Voisin toki jo nykyvarallisuudellani elättää itseni, mutta olisin osittain markkinoiden armoilla ja joutuisin tyytymään selvästi nykyistä alhaisempaan elintasoon. Eli vastauksena kysymykseen, että miksi treidaan on yksinkertaisesti tämä: koska pyrin sillä tienaamaan elantoni. Täällähän kerron matkastani mm. julkaisemalla tuottokäyräni kuukausittain. Ja sitten vielä tämä: "Treidaaminen on uhkapelaamista" En ihan ymmärrä miksi joku minua ylipäänsä seuraa jos ajattelee näin. Ja luuleeko tämä henkilö tietävänsä ammattitreidaajaa paremmin mitä treidaaminen on ja mitä se ei ole? Mielestäni sijoitusneuvoja (jos tämä sellainen on) ei yleensä tulisi antaa kenellekään... #pekka #sijoittaminen #treidaaminen #talous
