Perkele. Suomen muslimeilla on täysi oikeus uskoonsa. Heillä ei ole oikeutta toiseen lakiin. Yhteinen koodisto on jo olemassa: perustuslaki, yhdenvertaisuus, sananvapaus, maallinen tuomioistuin. Sitä ei korvata pyhällä polulla, vaikka polku kuulostaisi kauniilta. Kysyttävää? Kuka tämä heppu luulee olevansa? ⬇️ #Suomi #uskonto #oikeudet
@SarasvuoJari @FinlandiAjnabi Perkele. Suomen muslimeilla on täysi oikeus uskoonsa. Heillä ei ole oikeutta toiseen lakiin. Yhteinen koodisto on jo olemassa: perustuslaki, yhdenvertaisuus, sananvapaus, maallinen tuomioistuin. Sitä ei korvata pyhällä polulla, vaikka polku kuulostaisi kauniilta. Kysyttävää? #Suomi #Uskonto #Oikeudet
Kun imaami korjaa perustuslain Vestman, Vantaa ja se, mistä Turun jälkeen ei saanut puhua. Perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja Heikki Vestman @HVestman kirjoitti sunnuntaina sen, minkä Turun tapaus oli jo nostanut pöydälle: islamismi ja šaria ovat ristiriidassa Suomen perustuslain kanssa. Islamilaisessa oikeudessa lainsäädäntövalta kuuluu Allahille. Maallinen säätäjä ei voi säätää ilmoituksen vastaista lakia. Kilpailevaa normijärjestelmää ei pidä hyväksyä. Valtiovalta Suomessa kuuluu kansalle. Vantaan imaami Sharmarke Said Aw-Musse @SaidAwmusse vastasi samana päivänä. Hänen mukaansa Vestman toimi vastuuttomasti. Ajoitus oli väärä, koska Turun jälkeen ilmapiiri on jännittynyt. Vestmanilla ei ole asiantuntemusta islamilaisesta teologiasta. Muslimi voi elää maallisen lain alla; Abessinian kristitty hallitsija kelpasi jo profeetan seuraajille. Kukaan ei vaadi Suomeen erillistä oikeutta. Islam on yksi Suomen uskonnoista. Perustuslakia ei puolusteta tekemällä uskonnosta uhkakuvaa. Tämä ei ole teologinen kiista. Tämä on juuri sellainen sopimus, jota ei koskaan allekirjoiteta paperille - mutta jota vaaditaan nyt ääneen. Kolme asiaa sekoitetaan taas. Islam on uskonto. Muslimit ovat ihmisiä. Poliittinen islam on oppi, jonka mukaan uskonto on myös yhteiskuntajärjestys. Vestman puhui kolmannesta ja šarian julkisesta vaatimuksesta. Imaami vastasi ensimmäisen ja toisen nimissä. Se on vanha liike. Kun ideologia nimetään, vastaus on aina sama: te loukkaatte uskovaisia. Todistustaakka kääntyy. Tekstiä ei saa lukea ääneen, eikä lakimiestä saa siteerata, ellei puhuja ole islamilainen oikeusoppinut (fakihi). Abessinia on kaunis kertomus. Se ei kuitenkaan vastaa Vestmanin väitteeseen. Kysymys ei ole siitä, voiko muslimi maksaa veronsa ja noudattaa tieliikennelakia. Kysymys on siitä, saako Suomessa olla rinnakkainen laki avioliitolle, perinnölle, todistelulle ja rangaistukselle - vai riittääkö, ettei sitä vaadita eduskunnalta, kunhan sitä harjoitetaan vapaasti yhteisön sisällä. Britanniassa šaria-neuvostot hoitavat eroja rinnakkain englantilaisen tapaoikeuden kanssa. Suomessa Suomen Islamilaisella Neuvostolla (SINE) oli oma lainopillinen lautakuntansa. "Kukaan ei vaadi" on totta eduskunnassa. Se ei ole koko totuus arjessa. Ajoituksen arvostelu paljastaa enemmän kuin puhujan motiivi. Imaami kysyy, miksi Vestman puhuu juuri nyt? Vastaus on Turku. Elina Hiltunen @elina__hiltunen luki kanoniset tekstit. Ryhmä laski äänten hinnan. Seida Sohrabi @SeidaSohrabi ilmoitti samana sunnuntaina, että kokoomuksessa saa puhua. Vestman nimesi opin. Imaami nimesi vastuuttomuuden. Järjestys on selvä. Ensin rangaistaan valtuutettua. Sitten ojennetaan valiokunnan puheenjohtajaa. Kolmas askel on se, ettei seuraava kansanedustaja enää avaa suutaan. Onko Suomessa islamismin uhka? Kalifaattia ei ole. Tataarien seurakunta ei ole uhka. Somaliäiti ei ole Khomeini. Tämä pitää toistaa, koska muuten keskustelu kuolee leimaan. Uhka, joka on todellinen, on pehmeämpi ja siksi hitaampi nähdä. Se on institutionaalista soluttautumista (entryismiä): edustajuuden kaappausta, ulkomaisia kattojärjestöjä, poikkeuksia joista tulee sääntöjä, leimoja jotka sulkevat suita, ja äänestäjäkuria paikallisvaaleissa. Ruotsi mittasi sen Novusilla. Ranska nimesi sen raporteissaan. EPP kirjasi sen Wienissä. Suomi on myöhässä, mutta ei immuuni. Imaamin teksti ei ole pommi. Se on portinvartijan puhe. Hän esiintyy uskonnon opettajana ja samalla sen määrittelijänä, kuka ylipäätään saa tulkita perustuslakia uskonnon kohdalla. Vestman ei tarvitse islamilaista opetuslupaa (ijaza) puhuakseen siitä, kumpi laki on ylin Suomessa. Siihen riittää perustuslakivaliokunnan nuija sekä perustuslain 1 ja 2 §. Uskonnonvapaus on turvattu. Se ei tee šariasta rinnakkaisjärjestystä. Yhdenvertaisuus on turvattu. Se ei velvoita vaikenemaan opista. Siksi tämä teksti kuuluu tähän jatkumoon. Ensimmäinen katsaus kysyi, kuka määrittelee yhteistyön Turussa. Tämä teksti kysyy, kuka määrittelee, saako perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja nimetä islamismin. Jos vastaus on imaami, sopimus on jo tehty. Paperia ei tarvita. Eija-Riitta Korhola-Dunderfelt @ER_Korhola suuresti arvostamani ex-MEP, eurooppalainen kristillisdemokraatti, joka on tehnyt uskonnonvapaus- ja ihmisoikeustyötä parlamentissa ja nähnyt Pakistanin, Iranin ja Afrikan poliittisen islamin seuraukset käännynnäisille ja vähemmistöille, saattoi löytää aiemmasta kirjoituksestani sen kaikkein oleellisimman: "Kuka tätä ajaa - taustavoimat ilman yhtä salaliittoa Kysymys taustavoimista on oikea. Väärä vastaus on yksi keskus, joka ohjaa Turun valtuustoa. Oikea vastaus on kerrostuma: ideologiset viejät, ulkovallat, raha, ja suomalaiset instituutiot, jotka antavat näille tilaa." #perustuslaki #islamismi #uskonto
Sinun @kokoomus ei ole sitten minun Kokoomus. Perustelen. Oikeistoblokki (Kok + PS + Kesk + KD + RKP / Liike Nyt -tyyppiset ei-sosialistiset puolueet) on saanut äänienemmistön lähes kaikissa eduskuntavaaleissa 1960 -luvun alusta lähtien, poikkeuksina vain vuodet 1958 ja 1966. Tilastokeskuksen ja vaalihistorian mukaan porvarillisten ja ei-sosialististen puolueiden ääniosuus on useimmiten ollut 55-60% tai enemmänkin. Silti hallitukset ovat toistuvasti olleet vasemmistojohtoisia tai punavihreitä kompromisseja. Miksi? Syitä on useita, eikä yksikään niistä perustu äänestäjien tahtotilan kunnioittamiseen: 1. Konsensuskulttuuri ja paitsioon joutumisen pelko. - Suomalaisessa hallituksen muodostamisessa on historiallisesti korostettu laajapohjaisuutta, kansallista yhtenäisyyttä ja kompromisseja. Keskusta on usein toiminut vaa'ankielenä, RKP vipuvartena, ja Kokoomuskin on ajoittain valinnut SDP:n kumppanikseen vastuullisuuden nimissä. Tuloksena on ollut äänestäjien enemmistön tahdon vesittyminen. 2. Blokkien puute ja vaalien jälkeiset lehmänkaupat. - Ilman selkeitä ennakkoblokkeja (kuten Ruotsissa tai monissa muissa Euroopan maissa) hallitusneuvotteluista tulee pelikenttä, jossa vähemmistö voi sanella ehtoja. SDP on ollut tässä taitava: vaikka sen ääniosuus on ollut 15-20 %, se on usein päässyt määrittelemään poliittista suuntaa. Vasemmisto on viimeksi saanut äänienemmistön vuonna 1966, mutta silti se on toistuvasti onnistunut kampeamaan itsensä hallitukseen. 3. Syvempi ongelma - onko "oikeisto" edes oikeistoa? - Tässä tullaan siihen, mitä moni meistä on pohtinut. Nykyinen Kokoomus ja SDP ovat monissa käytännön kysymyksissä lähempänä toisiaan kuin poliittisen kentän ääripäitä. EU-lainsäädäntö, virkamieskoneisto, sitovat kansainväliset sopimukset, ilmasto- ja maahanmuuttopolitiikan reunaehdot sekä mediaeliitin konsensus lukitsevat suuret linjat jo ennen vaaleja. Hallitusohjelmissa hiotaan lähinnä yksityiskohtia, mutta talouskasvuun, haittamaahanmuuttoon, kannustinloukkuihin, syntyvyyteen ja byrokratian paisumiseen liittyvät suuret ongelmat eivät ratkea riittävästi - olipa hallitus sitten oikeistolainen tai vasemmistolainen. Oikeisto - vasemmisto -jako on osin näytelmä, joka ylläpitää illuusiota valinnasta. Todellinen valta on siirtynyt eduskunnalta byrokratialle ja ylikansallisille rakenteille. Äänestäjien tahtotilan vähättely on lopetettava. Blokkivaalit tai ennakkositoumus oikeistohallituksen muodostamisesta (vaikka SDP olisikin suurin puolue) olisivat askel kohti selkeyttä: äänestäjä tietäisi, mitä saa. Sekään ei kuitenkaan riitä, jos oikeistoblokki itsessään on vain laajennettu demaripuolue Kokoomuksella höystettynä. Tarvitaan aitoa vaihtoehtoa - politiikkaa, joka asettaa työn, perheen, osaamisen, rajojen hallinnan ja kansallisen edun etusijalle uhrihierarkioiden, itsetuhoisen empatian ja symbolisen hyvesignaloinnin sijaan. Suomen poliittinen järjestelmä kaipaisi syvempää remonttia: pidempiä vaalikausia (esim. 6 vuotta), vähemmän puolueita ja vähemmän kansanedustajia, byrokratian karsimista sekä valiokuntaviidakon harventamista. Vasta sitten äänestäjien enemmistön tahto voi toteutua ilman, että se laimenee neuvotteluissa ja virkamieskoneistossa. Oikeistohallitus on välttämätön, mutta sen on oltava oikeasti oikeistolainen - ei vain nimilappu. Muuten sama teatteri jatkuu. Siksi sinun Kokoomus ei ole minun Kokoomus. #Politiikka #Oikeisto #Vaalit
Ketjussa kysyttiin, että miksi vasta nyt herätään S2 oppilaiden aiheuttamaan ongelmaan? Vastaan. Opettajat eivät ole pitäneet ääntä aiemmin, koska rehellisyydestä on rangaistu. Kun ilmiö kasvoi, suora puhe S2 -oppilaiden määrästä, kielitaidottomuudesta ja häiriöistä leimattiin nopeasti rasismiksi tai vihapuheeksi. Media ja poliittinen kulttuuri ovat luoneet ilmaston, jossa asian esille nostaminen uhkaa uraa ja työrauhaa. Monet valitsevat hiljaisuuden tai anonyymin kommentoinnin - kuten MTV:n jutussakin yhä tehdään. Muutos on tapahtunut hitaasti. "Kuin sammakkoa olisi keitetty". Opettajat keskittyvät selviytymään arjesta: eriyttämään, rauhoittamaan ja paikkaamaan. Julkinen keskustelu on jäänyt toissijaiseksi, sivuutettu - liian harva poliitikko tai puolue on rohkaissut julkista keskustelua, eikä valtamedia ole uutisoinut ilmiöstä tarpeeksi. Ammatillisessa kulttuurissa inkluusio on ollut lähes pyhä arvo ja sen kritisointi tabu. Nyt tilanne on jo niin pitkällä, ettei vaihtoehtoja enää ole. Luokkahuoneiden todellisuus on puskenut läpi. On hyvä, että puhutaan - mutta myöhäistä se silti on. Vai onko? Jotain tarttis tehrä mieluusti jo eilen! Tilanne on varsinkin pääkaupunkiseudun S2 valtaisissa kouluissa täysin sietämätön. #Koulutus #Päivitys #Inkluusio
Mielestäni näissä kansanedustaja Pia Kauma @PiaKauma kommentoinneissa @kokoomus puoluetta äänestäneille kansalaisille alkaa näyttäytymään kautta vuosikymmenten puoluetta sairastuttanut vanhoillisporvarillinen rälssirakkaus ja hyvävelisiskokastisuus, jota olen itse aina inhonnut ja kaihtanut. #politiikka #Suomi #kansanedustus
Kun Minja Koskela @minjakoskela makaa tyylikkäästi sohvalla mustavalkoisessa mekossa ja julistaa, että Purran budjetti on "lisää rahaa rikkaille, kovempaa keppiä köyhille", kyse ei ole vain budjettikritiikistä. Kyse on syvemmästä kulttuurisesta ja psykologisesta muutoksesta, joka on tapahtunut vasemmistossa. Aiemmin vasemmistoliitto @vasemmisto (ja sen edeltäjät) oli aidosti duunaripuolue. Nykyään sen viestinnän kärkenä ovat lähes päivittäin "köyhät". Keitä nämä köyhät oikeastaan ovat? Eivät ainakaan ay-liikkeen johtajia, joiden palkat ovat moninkertaisia keskivertosuomalaiseen verrattuna. Eivätkä he ole puolueen näkyvimpiä hahmoja, joiden elämäntapa, koulutus ja sosiaaliset verkostot kuuluvat aivan toiseen yhteiskuntaluokkaan. Tässä suhteessa Gad Saadin @GadSaad analyysi on valaiseva. Saad kuvaa kirjassaan "The Parasitic Mind", miten tietyt ideat toimivat kuin aivoihin iskeytyvät loiset. Ne kaappaavat isäntänsä ajattelun, tekevät tämän immuuniksi vasta-argumenteille ja leviävät sosiaalisesti, koska ne tarjoavat moraalisia palkintoja. Yksi voimakkaimmista tällaisista ajatusloisista on "uhriutumisen kultti" (victimhood as a virtue). Kun uhriasemasta tulee moraalista valuuttaa, politiikka ei enää keskity siihen, miten mahdollisimman moni nousisi pois köyhyydestä. Sen sijaan keskitytään siihen, kuka on riittävän suuri uhri ansaitakseen myötätuntoa ja resursseja. Samalla syntyy performatiivista empatiaa: näyttävää, julkista myötätuntoa, jonka päätehtävänä on osoittaa kuuluvuutta omaan sisäpiiriin ja hankkia siellä statusta. Koskelan kuva on tästä klassinen esimerkki. Eleganssi, poseeraaminen ja huoliteltu estetiikka yhdistettynä "köyhien" puolustamiseen ei ole sattumaa. Se on viesti omasta asemasta: "Minä olen riittävän valveutunut, riittävän myötätuntoinen ja historian oikealla puolella." Evoluution näkökulmasta tämä on täysin ymmärrettävää, sillä ihminen on sosiaalinen eläin, joka hakee hyväksyntää ja asemaa ryhmässään. Ongelma syntyy, kun tällainen viestintä irtoaa todellisuudesta ja alkaa syrjäyttää konkreettisen politiikan, joka aidosti auttaisi pienituloisia. Saad on myöhemmin laajentanut ajatusta "itsetuhoiseen empatiaan"(suicidal empathy). Se tarkoittaa tilannetta, jossa empatia vääristyy niin, että se alkaa vahingoittaa koko yhteiskunnan toimivuutta - ja jopa niiden ryhmien pitkän aikavälin etuja, joita sen pitäisi puolustaa. Tämä vinouma syntyy, kun politiikan kieli keskittyy yhä enemmän uhrihierarkioihin ja yhä vähemmän työn, osaamisen ja taloudellisen nousun mahdollistamiseen. Suomessa tämä näkyy selvästi. Perinteinen teollisuustyöväki on hiljalleen vähentynyt vasemmiston aktiivien ja äänestäjien joukossa. Tilalle on tullut julkisen sektorin ammattilaisia, järjestöväkeä, opiskelijoita ja aktivisteja. "Köyhistä" on tullut enemmän symbolinen kategoria kuin konkreettinen ihmisryhmä, jonka elinoloja pyrittäisiin systemaattisesti parantamaan työn ja talouskasvun avulla. Lopputulos on teatteria. Budjettikritiikki tiivistyy iskulauseisiin kuten "rikkaat vastaan köyhät", vaikka todelliset ongelmat - kannustinloukut, työn verotus, osaamisvaje ja julkisen sektorin tehottomuus - jäävät sivuosaan. Samalla ihmiset, jotka tekevät raskasta työtä, maksavat veroja ja yrittävät pitää taloutta pystyssä, kokevat yhä vahvemmin, ettei heitä edusteta. Tämä ei ole vain Suomen ilmiö, vaan sama kehitys on nähtävissä monissa länsimaisissa vasemmistopuolueissa. Kun luokkataistelun korvaa identiteetti- ja uhrikilpailu, ja kun näyttävä hyvesignalointi ohittaa tosiasiat ja talousrealismin, puolue menettää yhteyden niihin, joiden asialla se väittää olevansa. Todellinen myötätunto ei näy sohvalla poseeraamisena. Se näkyy politiikkana, joka tekee työnteosta kannattavaa, koulutuksesta hyödyllistä ja yrittämisestä mahdollista - myös niille, jotka eivät jo kuulu eliittiin. Luku- ja ymmärtämisen suositus: Gad Saad, Suicidal empathy https://t.co/gtHuQ5rIDd #Politiikka #Vasemmistoliitto #Empatia
Neljä välikysymystä: 1. Mistä lähtien suomenkielisen oppilaan tehtävä on ollut opettaa suomea taitamattomalle mamu-oppilaalle suomea? 2.Paljonko suomenkieliselle oppilaalle maksetaan tästä tehtävästä? 3. Mikä on lapsiasiavaltuutetun kannanotto tähän julkisen hallinnon lapsityövoiman käyttöön? 4. Mille eri tahoille asiasta voi valittaa? #koulutus #suomi #lapsen oikeudet
@SebastianTyne @PetteriOrpo Tuo uusin avustuspäätös puoluenuorille ei ainoastaan näytä korruptiolta. Se on korruptiota. #korruptio #politiikka #Suomi
Claim it. Contact us at [email protected]