Illan leikkauskohde: Suomen Jääkiekkoliitto, yleisavustus 1 616 000 € Samaan aikaan kun tärkeämmistä asioista leikataan, niin toisaalla valtio hassaa rahaa sirkusviihteeseen. Tämä paitsio pitää viheltää poikki ja priorisoida hoitotyö huvin edelle. #RatkaisutRahapulaan #Suomi #Jääkiekkoliitto #Priorisointi
Suomen talous kasvaa. On kasvanut 2023:sta eteenpäin. Äärimmäisen huojentavaa. Nykyinen hallitus aloitti 2023. Sen keskeinen tehtävä on saada aikaan talouskasvua. Valtava määrä duunia, päätöksiä, epäselviä ennusteita, priorisointia, keskustelua, pohdintaa "tuntemattomasta jarrusta". Trumpin tempauksia. Loputtoman hidasta lainsäädännön eteenpäin lykkimistä, epäsuosittuja säästöpäätöksiä. Ja nyt uutisissa: - Suomen talouden ”tuntematon jarru” selvisi: Se oli tilastovirhe. (Talouselämä) - Tilastokeskuksen kirjanpidolliset päivitykset vahvistivat keskiviikkona, että Suomen talous kasvaa. (Talouselämä) - Talous on kasvanut vuoden 2023 jälkeen. (Talouselämä) - Vuonna 2024 bruttokansantuotteen kasvu tarkentui selvästi ylöspäin. Vuosina 2024–2025 bruttokansantuotteen kasvu olikin tuntuvasti arvioitua nopeampaa (Yle) - Odottamaton tapahtui – ”Kasvu on totta” (Talouselämä) Ero 0,4 % ja 0,9 % vuotuisessa BKT-kasvussa vaikuttaa pieneltä, mutta se on taloudellisesti dramaattinen juuri siksi, että kasvu kasautuu. Kymmenessä vuodessa se merkitsee jo merkittävästi suurempaa taloutta. Pienet kasvuerot ovat historiallisesti ratkaisseet, miksi jotkut maat rikastuvat ja toiset jäävät jälkeen. On vaikeaa riittävästi korostaa sitä, miten pahaa vahinkoa nollakasvu tekee yhteiskunnalle. Ja lähes nollakasvussa on tosiaan ollut nyt sinnitelty lähes 20 vuotta. Siksi kasvu-uutiset ovat niin tärkeitä. Suomi ei ole tuomittu ikuiseen köyhyyden kierteeseen. #Talouskasvu #Suomi #Ekonomia
Tutkija Joel Linnainmäki arvioi, että Yhdysvalloilla ja Iranilla neuvoteltu sopimus vaikuttaa merkittävästi muun muassa Yhdysvaltojen asehuollon priorisointiin Euroopassa, ja Israelin rooli on erityisen tärkeä alueen turvallisuuden kannalta. #USA #Iran #Israel
Suomalainen politiikka on feminisoitunut ja se näkyy. Jyrki Lehtolan kolumni osui napakasti siihen epämukavaan tosiasiaan, jota moni nainenkin tunnistaa hiljaa itsekseen: kun naiset ovat vyöryneet massoittain johtaviin asemiin politiikassa, koulutuksessa, hallinnossa ja kulttuurissa, monet mittarit ovat kääntyneet huonompaan suuntaan. Ei siksi, että naiset olisivat yksilöinä huonompia, vaan koska naisten psykologinen profiili eroaa miesten profiilista evoluutiopsykologian ja persoonallisuustutkimuksen mukaan merkittävästi ja nämä erot vahvistuvat ryhmätasolla. Naiset ovat tilastollisesti empaattisempia, miellyttämishaluisempia, heillä ilmenee keskimäärin korkeampaa neurotismi la ja he ovat vähemmän systemaattisia sekä riskinsietoisia kuin miehet. Nämä eivät ole stereotypioita vaan replikoituja löydöksiä tuhansissa tutkimuksissa. Kun tällainen profiili valtaa instituutioita, päätöksenteko siirtyy kohti lyhytnäköistä tunneperäisyyttä, uhriutumista, konfliktien välttelyä ja “kaikkien hyvinvoinnin” priorisointia omien rajojen ja resurssien kustannuksella. Tässä kohtaa astuu kuvaan Gad Saadin erinomainen konsepti “suicidal empathy” itsemurhaempathia. Se on tilanne, jossa empaatia irrottautuu evoluutionaalisesta tehtävästään (suojella omaa ryhmää ja jälkeläisiä) ja muuttuu itsetuhoiseksi hyveeksi. Empatia suunnataan väärille kohteille: rikollisille uhrien sijaan, maahanmuuttajille kantaväestön turvallisuuden kustannuksella, “heikoimmille” taloudellisen realismin sijaan. Lopputuloksena on yhteiskunta, joka ei kestä totuutta, ei aseta rajoja eikä priorisoi selviytymistä. Vaivaako tämä naisia enemmän? Kyllä, tilastollisesti kyllä. Naiset ovat keskimäärin herkempiä empaattiselle tartunnalle ja moraaliselle signalingille eli hyveellisyyssignaaleille, joissa näytetään olevansa “hyvä ihminen” julkisesti. Tämä selittää osittain, miksi vasemmistolainen politiikka, woke-kulttuuri ja “hoivavaltiollisuus” vetoavat naisiin vahvemmin. Miehet taas korostavat enemmän oikeudenmukaisuutta ja ryhmän kompetenssia. Kun politiikka muuttuu hoivapolitiikaksi, jossa valtiosta tehdään korvaava äiti, joka ei koskaan sano ei, seuraa väistämättä velkaantuminen, heikentyvä turvallisuus, laskeva syntyvyys ja kyvyttömyys tehdä kipeitä mutta välttämättömiä päätöksiä. Lehtolan mainitsemat esimerkit (Marin, Andersson, Virta, Koskela) ovat oireita tästä ilmiöstä: tyyli korvaa substanssin, some-selfiet korvaavat talousosaamisen, ja moraalinen närkästys korvaa analyysin. Naisten vahvuudet kuten yhteisöllisyys, hoiva, tunneherkkyys ovat korvaamattomia perheessä ja pienryhmissä. Kun ne skaalataan valtion tasolle ilman miesten tasapainottavaa vaikutusta (konkretia, statuskilpailu, kylmä analyysi), järjestelmä menee epätasapainoon. Naisena tämän tunnustaminen on ikävää, mutta välttämätöntä. Totuus ei ole misogyniaa, vaan evoluutiobiologiaa ja persoonallisuustiedettä. Jos haluamme kestävän yhteiskunnan, tarvitsemme seksuaalista diversiteettiä johtotehtävissä ei feminististä valtautumista, jossa miehisyys leimataan toksiseksi ja naiseus korotetaan moraaliseksi monopoleksi. Suomi ei kaipaa enempää “likkoja” politiikkaan. Se kaipaa tasapainoa. Ilman sitä suicidal empathy vie Suomen hiljalleen kohti sivilisaation pehmeää itsemurhaa. https://t.co/y4oUvpjWQP #politiikka #feminismi #tasapaino
