Erityisyyttä poikkeuksellisen kulmikkailla tai värikkäillä silmälaseilla tavoitteleva ihminen menee herkästi vikatilaan, jos hänen persoonaansa ei huomata salin toiselta puolelta saakka, koska hänen pelkonsa tuppaa olemaan, ettei hän ole erityisen kiinnostava ihminen.✅ #itsetunto #silmälasit #persoonallisuus
Ilmeisesti sellotieteellisessä ei opetettu, ettei yhden ajanhetken poikkileikkaus kerro mitään kehityksestä tai sen suunnasta. Oppilaspohjan muutoksen vaikutusta oppimistuloksiin ei arvioida yhden mittaushetken perusteella, vaan aikasarjalla. Sellainen on olemassa. Suomen PISA-matematiikan keskiarvo: 2006: 548 2009: 541 2012: 519 2015: 511 2018: 507 2022: 484 Pudotusta on 64 pistettä. PISA-asteikolla noin 30 pistettä vastaa yhtä kouluvuotta. Suomalainen 15-vuotias on siis menettänyt yli kahden kouluvuoden verran osaamista kahdessa vuosikymmenessä. Samaan aikaan vieraskielisten oppilaiden osuus peruskoulussa kasvoi noin kahdesta prosentista kymmeneen prosenttiin. Maahanmuuttajataustaisten oppilaiden pisteet ovat jokaisella osa-alueella noin 80–100 pistettä kantaväestöä alhaisemmat. Kun näin suuren osaamiskuilun omaavan ryhmän osuus viisinkertaistuu, koko populaation keskiarvo laskee. Mutta korrelaatioonkaan ei tarvitse vedota, sillä Suomessa on käytännössä luonnollinen koe. Suomen- ja ruotsinkieliset koulut toimivat saman opetussuunnitelman, saman rahoituksen, saman opettajankoulutuksen ja saman lainsäädännön piirissä. Merkittävin ero on oppilaspopulaatiossa. Suomenkielisissä kouluissa vieraskielisten osuus on valtakunnallisesti noin 10 prosenttia, ruotsinkielisissä noin 4 prosenttia. Pääkaupunkiseudulla ero on vielä paljon suurempi. Espoossa suomenkielisten koulujen oppilaista noin 30 prosenttia on vieraskielisiä, ruotsinkielisissä kouluissa noin 3,6 prosenttia. Suvelan Kirstin koulussa vieraskielisten osuus on 92 prosenttia. Kyse ei ole pelkästään määrästä vaan myös profiilista. Suomenkielisten koulujen vieraskieliset oppilaat ovat suurelta osin arabian-, somalin-, kurdin-, albaanin- ja farsinkielisiä – ryhmistä, joiden lähtömaiden PISA-tulokset ovat 200–300 pistettä Suomea alhaisempia. Ruotsinkielisten koulujen vähäinen maahanmuuttajaväestö koostuu puolestaan suurelta osin Pohjanmaan ja Ahvenanmaan kunnissa ruotsiksi kotoutuneista työperäisistä muuttajista. Vuoden 2022 PISA-matematiikassa suomenkielisten koulujen keskiarvo oli 483 ja ruotsinkielisten 499. Ensimmäistä kertaa PISA-historiassa ruotsinkieliset olivat matematiikassa edellä. Vuosina 2012–2022 suomenkielisten koulujen matematiikan tulos laski 36 pistettä ja ruotsinkielisten 20 pistettä. Luonnontieteissä suomenkielisten tulos laski 37 pistettä, kun taas ruotsinkielisten nousi seitsemällä pisteellä. Tulos on vielä dramaattisempi kuin ehkä ensi silmäyksellä näyttää. Edward Duttonin tutkimusryhmä julkaisi Personality and Individual Differences -lehdessä tutkimuksen, jossa analysoitiin PISA-aineistoja vuosilta 2000–2012 sekä Finn-Kin-persoonallisuusaineistoa. Tutkimuksen mukaan suomenkielisten keskimääräinen älykkyysosamäärä on 3,9 pistettä ruotsinkielisiä korkeampi. Ero näkyi myös luovan ongelmanratkaisun tehtävissä, joissa kielellisellä tekijällä ei ollut merkitystä. Ilman maahanmuuton vaikutusta suomenkielisten koulujen pitäisi tämän perusteella olla edelleen edellä, kuten ne olivat vuosina 2003–2018, noin 15–20 PISA-pisteellä – suunnilleen Duttonin tutkimuksen ennustamassa suuruusluokassa. Vuonna 2022 ero kuitenkin kääntyi 16 pistettä ruotsinkielisten hyväksi. Maahanmuuton vaikutus suomenkielisten koulujen tuloksiin on niin suuri, että se on ylittänyt dokumentoidun kognitiivisen edun ja kääntänyt asetelman päinvastaiseksi. Ahvenanmaa tukee samaa havaintoa. Ahvenanmaa on käytännössä kokonaan ruotsinkielinen. Siellä ei ole suomenkielistä koulujärjestelmää eikä merkittävää maahanmuuttoa. Se muodostaa lähes puhtaan vertailupisteen sille, millaisia tuloksia ruotsinkielinen koulujärjestelmä tuottaa ilman merkittävää maahanmuuttajavaikutusta. Tulos on, että Ahvenanmaan PISA-pisteet ovat olleet systemaattisesti Suomen alhaisimmat: matematiikassa noin 470 pistettä, OECD:n keskiarvon tuntumassa tai sen alapuolella, noin 30–40 pistettä Manner-Suomen suomenkielisiä kouluja alempana ja selvästi alle Manner-Suomen ruotsinkielisten koulujen tason (499). #Koulutus #PISA #Maahanmuutto
Älykkyystestit mittaavat pääosin laskentatehoa, eli aivojen kykyä käydä läpi rajallisessa ajassa mahdollisimman monia eri ratkaisumalleja. Tämä laskentateho korreloi usein muun menestymisen kanssa, sillä se edistää pitkän aikavälin suunnittelua ja mahdollistaa omaksutun tiedon soveltamisen. Kroonisille alisuoriutujille korkea älykkyysosamäärä on kuitenkin enemmän itsetunnon pönkittäjä kuin hyödynnettävä resurssi. Korkea älykkyys ei suojaa mielenterveyden ongelmilta, sosiaaliselta kyvyttömyydeltä, persoonallisuushäiriöiltä tai huonoilta kotioloilta. Esimerkiksi keskiluokkaan kohoaminen ei edellytä mitään geneettistä lottovoittoa, vaan tyydyttävää suoritusta vuoden jokaisena päivänä. Tämä vaatimus ei täyty, mikäli älyllisesti lahjakas, mutta luonteeltaan epävakaa, kykenee työskentelemään yhtäjaksoisesti vain muutaman viikon ennen seuraavaa romahdusta. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä vakuuttuneempi olen siitä, että monien ihmisten kohdalla parempi ulkonäkö, terveys tai ystäväpiiri olisi auttanut heitä elämässään paljon koulumenestystä tai älykkyysosamäärää enemmän. #älykkyys #mielenterveys #menestys
Yksittäisestä kuvasta ei tietenkään voi tehdä syväluotaavia persoonallisuusanalyysejä. Vain sen, mitä kuvanottohetkellä näkyy. Tässä näkyy klassista altakulmien katselua, se arvosteleva, hieman sivusta tuleva katse, joka huutaa: ”En usko. Selitä lisää… tai älä.” Skeptisismiä, arvostelua ja pientä ylimielisyyttä. Tämä ilme on valitettavan tuttu Suomen agendamedian toimittajille. Sen sijaan että he suhtautuisivat avoimesti erilaisiin mielipiteisiin, he ovat jo ennakkoon myrkyttäneet itsensä ja leimanneet “vääränmieliset” epäkelvoiksi. Neutraalius on heitetty romukoppaan ja tilalle on tullut avoin vihamielisyys ja arrogantti asenne, joka paistaa läpi myös kehonkielellä. Ei tarvitse edes kuunnella, mitä he sanovat. Riittää kun katsoo, miten he katsovat. #Kehonkieli #Agendamedia #Journalismi #readingpeoplemadeeasy #Kehonkieli #Journalismi #Skeptisismi
Suomalainen politiikka on feminisoitunut ja se näkyy. Jyrki Lehtolan kolumni osui napakasti siihen epämukavaan tosiasiaan, jota moni nainenkin tunnistaa hiljaa itsekseen: kun naiset ovat vyöryneet massoittain johtaviin asemiin politiikassa, koulutuksessa, hallinnossa ja kulttuurissa, monet mittarit ovat kääntyneet huonompaan suuntaan. Ei siksi, että naiset olisivat yksilöinä huonompia, vaan koska naisten psykologinen profiili eroaa miesten profiilista evoluutiopsykologian ja persoonallisuustutkimuksen mukaan merkittävästi ja nämä erot vahvistuvat ryhmätasolla. Naiset ovat tilastollisesti empaattisempia, miellyttämishaluisempia, heillä ilmenee keskimäärin korkeampaa neurotismi la ja he ovat vähemmän systemaattisia sekä riskinsietoisia kuin miehet. Nämä eivät ole stereotypioita vaan replikoituja löydöksiä tuhansissa tutkimuksissa. Kun tällainen profiili valtaa instituutioita, päätöksenteko siirtyy kohti lyhytnäköistä tunneperäisyyttä, uhriutumista, konfliktien välttelyä ja “kaikkien hyvinvoinnin” priorisointia omien rajojen ja resurssien kustannuksella. Tässä kohtaa astuu kuvaan Gad Saadin erinomainen konsepti “suicidal empathy” itsemurhaempathia. Se on tilanne, jossa empaatia irrottautuu evoluutionaalisesta tehtävästään (suojella omaa ryhmää ja jälkeläisiä) ja muuttuu itsetuhoiseksi hyveeksi. Empatia suunnataan väärille kohteille: rikollisille uhrien sijaan, maahanmuuttajille kantaväestön turvallisuuden kustannuksella, “heikoimmille” taloudellisen realismin sijaan. Lopputuloksena on yhteiskunta, joka ei kestä totuutta, ei aseta rajoja eikä priorisoi selviytymistä. Vaivaako tämä naisia enemmän? Kyllä, tilastollisesti kyllä. Naiset ovat keskimäärin herkempiä empaattiselle tartunnalle ja moraaliselle signalingille eli hyveellisyyssignaaleille, joissa näytetään olevansa “hyvä ihminen” julkisesti. Tämä selittää osittain, miksi vasemmistolainen politiikka, woke-kulttuuri ja “hoivavaltiollisuus” vetoavat naisiin vahvemmin. Miehet taas korostavat enemmän oikeudenmukaisuutta ja ryhmän kompetenssia. Kun politiikka muuttuu hoivapolitiikaksi, jossa valtiosta tehdään korvaava äiti, joka ei koskaan sano ei, seuraa väistämättä velkaantuminen, heikentyvä turvallisuus, laskeva syntyvyys ja kyvyttömyys tehdä kipeitä mutta välttämättömiä päätöksiä. Lehtolan mainitsemat esimerkit (Marin, Andersson, Virta, Koskela) ovat oireita tästä ilmiöstä: tyyli korvaa substanssin, some-selfiet korvaavat talousosaamisen, ja moraalinen närkästys korvaa analyysin. Naisten vahvuudet kuten yhteisöllisyys, hoiva, tunneherkkyys ovat korvaamattomia perheessä ja pienryhmissä. Kun ne skaalataan valtion tasolle ilman miesten tasapainottavaa vaikutusta (konkretia, statuskilpailu, kylmä analyysi), järjestelmä menee epätasapainoon. Naisena tämän tunnustaminen on ikävää, mutta välttämätöntä. Totuus ei ole misogyniaa, vaan evoluutiobiologiaa ja persoonallisuustiedettä. Jos haluamme kestävän yhteiskunnan, tarvitsemme seksuaalista diversiteettiä johtotehtävissä ei feminististä valtautumista, jossa miehisyys leimataan toksiseksi ja naiseus korotetaan moraaliseksi monopoleksi. Suomi ei kaipaa enempää “likkoja” politiikkaan. Se kaipaa tasapainoa. Ilman sitä suicidal empathy vie Suomen hiljalleen kohti sivilisaation pehmeää itsemurhaa. https://t.co/y4oUvpjWQP #politiikka #feminismi #tasapaino
