Search

Henri Vanhanen wrote that Finland had paid billions of euros because, in his opinion, the geopolitical risks posed by Russia were not taken seriously in time. He referred to Fortum's Uniper transactions, in which he claimed nearly six billion euros were lost, as well as Rosatom's assertion that it had won the arbitration concerning the Hanhikivi nuclear power project against Fennovoima. Vanhanen noted that the final resolution and possible compensation were still unclear. Vanhanen said the losses were in the billions and had also been a detriment to taxpayers. According to him, lessons should have been learned from these cases that geopolitics and security policy could not be separated from economic decision-making. He wrote that warnings about Russia's aggression had been issued for years, but economic interests often outweighed them, and he felt that Finland could no longer afford to ignore the realities of global politics until the billion-euro bill arrived. https://t.co/Omv0fRGsLq #geopolitiikka #turvallisuuspolitiikka #Suomi (translated)

Keskustelimme Herrasmieskerhossa politiikan blokkiutumisesta. Muutama ajatus aiheesta: Nykyinen asetelma, jossa punavihreät puolueet etukäteisesti ja ehdottomasti poissulkevat perussuomalaiset, jo itsessään luo eräänlaisen blokkivaalin. Nimittäin mitä suuremman ääniosuuden PS saa, sitä vaikeampaa on muodostaa minkään sävyistä vasemmistohallitusta. Varsinaisia perinteitä tai käytänteitä etukäteen sovituista hallituskoalitioista ei Suomessa ole. Ajan myötä tällainenkin malli voi kukaties kehittyä enkä itse sitä sinänsä vastusta. Sitova blokkivaali edellyttäisi keskustaoikeistopuolueilta myös vahvempaa poliittista sitoutumista yhteisiin tavoitteisiin ja arvoihin. Valitettavasti riittävän yhteistä linjaa ei ole (mm. maahanmuuttokysymys jakaa). Vaikka poliittiset realiteetit eivät mahdollistaisikaan blokkivaaleja ensi kevääksi, voi blokkiutumiskehitystä silti edistää. Keskustaoikeistohallitusta toivovan äänestäjän varmin valinta on PS. Puolueiden osalta askeleet ovat erilaisia ja monimutkaisempia. Esitän silti pari ideaa: PS voisi paaluttaa sellaisen talouspoliittinen linjan, että kokoomuksen kynnys lähteä SDP:n kelkkaan korottuu entisestään. Kokoomus voisi paaluttaa hallitusohjelmalle mahdollisimman tiukat reunaehdot (esim. ettei kokonaisveroaste nouse). Keskusta voisi (vihdoin) tehdä pesäeron vasemmistolaiseen talous- ja veropolitiikkaan sekä ilmaista avoimuutensa keskustaoikeistoyhteistyölle, vaikka SDP olisikin suurin puolue. Lisäksi kansanedustajaehdokkaat voivat kertoa jo etukäteen millaista hallituspohjaa he kannattavat / edistävät. Itse kannatan keskustaoikeistohallitusta. Linkki jaksoon alla ⬇️ #Politiikka #Suomi #Vaalit

Realiteetit on hyvä sanoa ääneen. Selkeys on parempi, kuin epäsuorat ilmaisut. Venäjä pyrkiii ensisijaisesti tällä painostamaan Euroopan johtoa myöntyväisyyslinjalle. Se kasvattaa riskejä, jotta se edut hyväksyttäisiin. #realiteetit #Eurooppa #riski #FI #RU #EU

Medvedevin sanat eivät yllätä. Yllättävämpää on, miten johdonmukaisesti Stubbin oma käytös niitä ruokkii. Ensimmäisellä valtiovierailullaan Ruotsiin Stubb ilmoitti, ettei ole koskaan tuntenut itseään niin ruotsalaiseksi. Psykologisesti se on harvinaisen selkeä signaali: identiteetti ei ole ankkuroitunut. Kun oma kansallinen perusta on hatara, ihminen alkaa etsiä hyväksyntää ulkopuolelta. Ja juuri sitä Stubb on tehnyt. Hän on WEF-marionetti ja EU-federalisti, joka puhuu kansallisvaltioiden hävittämisestä kuin se olisi edistystä. Hän allekirjoitti Kiovassa 10-vuotisen turvallisuussopimuksen ja julisti Ukrainan sodan Suomen sodaksi. Hän ennusti joulukuussa 2023, että Venäjä on jo hävinnyt, ja tammikuussa 2024, että tavoitteena on saada Putin häviämään. Realiteetit eivät ole seuranneet. Samaan aikaan Venäjä-suhde on ryssitty ja Yhdysvaltoihin nojaaminen entistä epävarmempaa. Molemmissa suunnissa Suomen oma ääni on vaimentunut ja liikkumatila kaventunut. Psykologisesti kiinnostavinta on se, ettei Stubbilla ole omia suoria linjauksia. Hän omaksuu sen mielipiteen, jonka kuvittelee olevan suosittu, ja vaihtaa sitä tarpeen mukaan. Ulkopuoliset tahot ohjaavat liikkeitä. Selkäranka taipuu sinne, mistä hyväksyntää tulee eniten. Stubb ei ole idiootti. Hän on jotain hyödyllisempää. Mies, jonka linjat taipuvat aina sinne, mistä hyväksyntää sataa ja juuri siksi häntä kannattaa käyttää. Kun presidentin kanta vaihtuu sen mukaan, mikä kulloinkin tuntuu suositulta, kyseessä ei ole enää poliittinen joustavuus. Se on selkärangan puutetta. Moraalista tyhjyyttä. Sätkynukkena toimimista, jossa naruja pitelevät aina joku muu. Ja siihen on jo aivan riittävästi näyttöä. Kysymys ei ole enää siitä, mitä Medvedev sanoo. Kysymys on siitä, kuinka pitkään suomalaiset suostuvat katsomaan tätä esitystä. #wefpuppets #politics #Finland #identity

En oikeasti tiedä, onko osalla pahoja vaikeuksia hahmottaa kokonaisuuksia vai onko ne oikeasti noin äärimmäisen tyhmiä, kuten antavat ymmärtää. Väittääkö joku oikeasti pokkana, että lähes 50 000 nuorta miestä ja muutama nainen rynnii väkivalloin samanaikaisesti EU-rajojen sisäpuolelle, koska ilmastonmuutos ja tyyliin oikeisto? Ei hyvää päivää sentään ja nämä istuu päättämässä meidän lainsäädännöstä. Tai no enemmän tämä ehkä kertoo todella tyhmästä kansasta, joka äänestää tämmösiä realiteetit kieltäviä ihmisiä päättämään asioistamme. Että semmoinen heinäkuun viimeinen päivä vuonna 2026. Päivä päivältä tämä muistuttaa yhä enemmän Kummelin sketsiä. #Politiikka #Yhteiskunta #Ajankohtaista

En ole tippaakaan yllättynyt, että demareiden kannatus pysyy Suomessa korkealla. Se sopii täydellisesti suomalaisten sosialistiseen mielentilaan: turvallisuushakuisuus, kollektiivinen uhriutuminen ja sokea usko siihen, että hyväntahtoinen ideologia “kaikille kaikkea” voittaa realiteetit. Nuoret miehet ovat pragmaattisempia. He näkevät maahanmuuton aiheuttamat konkreettiset ongelmat (turvattomuus, talouden rasitus, kulttuurien törmäys) ja äänestävät Perussuomalaisia. Nuoret naiset hakeutuvat SDP:hen ja vasemmistoon. He ovat ideologisempia, empaattisempia ja herkempiä kauniille narratiiveille “suvaitsevaisuudesta” ja “monikulttuurisuudesta”. Valitettavasti liian moni ei ymmärrä, että vasemmistolainen ideologia ei toimi käytännössä, vaan se romahtaa aina realiteetteihin törmätessään. Tämä ei ole sattumaa, vaan se on syvä psykologinen ero: miehet priorisoivat järjestystä ja selviytymistä, naiset hoivaa ja tunneperäistä oikeudenmukaisuutta. Kun ideologia kohtaa todellisuuden, herääminen on kivulias. Mutta sitten realiteetteihin. Suomi on jo kauan ollut yksipuoluevaltio kauniilla monipuoluedemokratian naamiaisella. Ihan sama ketä äänestät, puoluekuri ja virkamiesmafia syö hyvätkin aikomukset. Mikään ei muutu. Byrokratia kasvaa, verot nousevat, kulttuuri murenee. Oikea muutos ei tule seuraavista vaaleista. Se vaatii nykyjärjestelmän purkamista. Vasta sitten alkaa muutos. #Suomi #Politiikka #Ideologia