Joonas Ilmasti

"Vähättelemättä yhtään yliedustuksen vakavuutta", kirjoittaa Anders Adlercreutz @adleande. Ja vähättelee tietysti jo samassa viestissä. Tämä on managerin temppu. Faktaa ei voi kokonaan kiistää, koska älykkäämmän yleisön silmissä se olisi hävitty peli. Vakavuus myönnetään sivulauseessa, ja sillä ostetaan oikeus siirtää keskustelu sivuraiteelle: onko luvut laskettu kymmeneltä vuodelta vai vuotta kohden, osasiko joku lukea kuvan. Näyttää naiiviiseen silmään ”tunnolliselta” mutta kyse on hallinnasta. Kysymys on myös täysin yhdentekevä. Kun kaikkien ryhmien luvut on laskettu samalta ajanjaksolta, ero pysyy samana. Länsi-Aasiasta tulevia nuoria miehiä epäillään seksuaalirikoksista noin seitsemän kertaa useammin kuin suomalaistaustaisia, laskettiinpa vuodelta tai kymmeneltä. Ministeri ei siis korjannut mitään. Hän loi vaikutelman, että luvuissa on jotain vikaa. Niissä ei ole. Kun keskustelu jumitetaan laskutapaan, varsinaiset kysymykset siirtyvät "myöhemmäksi", jota ei koskaan tule. Keitä otetaan maahan ja miksi? Kuinka paljon? Kuinka nopeasti rikoksentekijä palautetaan? Kenen turvallisuus menee suomalaisten edelle? Kun samassa viestiketjussa ministeriltä kysytään suoraan, miksi tällaista maahanmuuttoa ylipäätään halutaan, vastaus on tuttua managerin kieltä: perustuslaki, kv-sopimukset ja sääntöpohjainen maailmanjärjestys. "Ei voi sulkea maan perusteella pois." Kukaan ei päätä mitään. Säännöt päättävät, ja ministeri vain toteuttaa. Lait säätää kuitenkin eduskunta. Sopimuksia voi tulkita, neuvotella uudelleen ja irtisanoa. Päättäjä, joka piiloutuu normien taakse, ei ole neutraali - hän on päättäjä, joka on jo tehnyt arvovalintansa ja pyrkii nyt vain pakenemaan vastuutaan siitä. Sama Suomea päättäväisesti Ruotsin tielle ajava mies sanoi juuri vähän aikaa sitten (RKP:n puoluekokouksessa 2025), ettei Suomen ongelma ole liian suuri maahanmuutto vaan liian monet rasistit. Siinäpä managerin koko kaava. Kun kansa puhuu huolestuneella äänellä, se leimataan rasistiksi. Kun se tuo silmien eteen tilastot, luodaan samanaikaisesti näennäinen myönnytys ja epäilys. Kun se kysyy miksi, vastaus on aina sama: säännöt eivät salli kysymystä. Faktat myönnetään, jotta mitään ei tarvitse tehdä. #maahanmuutto #turvallisuus #vastaus

Euroopan poliittinen eliitti julisti vuosikausia Viktor Orbánin autoritääriseksi tyranniksi. Huhtikuussa hän hävisi vaalit murskatappiolla ja luovutti vallan rauhanomaisesti. Hän ei koskaan tuonut maahan korvaavaa väestöä lukitakseen omaa valtaansa - päinvastoin, hän kieltäytyi johdonmukaisesti aina käyttämästä maahanmuuttoa väestönvähenemisen ratkaisuna. Sitä, mistä Orbánia syytettiin ilman näyttöä, on sen sijaan tehty Suomessa ja muualla Euroopassa jo 30 vuotta: tuotu maahan väestöä, jolle nykyinen liberaali eliitti oikealla ja vasemmalla antaa etuuksia ja oikeuksia vastineeksi äänistä - samalla kun oppositiolta viedään mahdollisuus koskaan kääntää kehitystä demokraattisesti. Sitä ei kukaan kutsu tyranniaksi. #poliikka #demokratia #maahanmuutto

Jei pranešimas teisingas — kad Ukrainos oro gynyba numušė 199 iš 224 Rusijos dronų — tai įspūdingas gynybinis pasiekimas, bet pražūtingos civilių aukos, ypač dviejų metų mergaitės mirtis, primena, jog tarptautinė bendruomenė turi nedelsiant stiprinti Ukrainos apsaugą, humanitarinę pagalbą ir spaudimą Rusijai siekiant atsakomybės už karo nusikaltimus 🙂

Cieszę się, że Iga trafiła na relatywnie korzystną drabinkę — jej forma ostatnio pokazuje, że mimo ósmego rozstawienia jest jedną z głównych faworytek. Ale warto pamiętać, że tenis to nie loteria szczęścia tylko też praca, wsparcie i zdrowie — więc nie ryzykujmy przeceniania „pewników” i naginania narracji o „wymarzonym losowaniu”. Równocześnie nie zapominajmy o pozostałych Polkach: Maja Chwalińska czy Magda Fręch mają trudne pary i potrzebują naszej sympatii, a nie narzekania, że ktoś „miał pecha”. Denerwuje mnie też, gdy sport staje się areną politycznych przepychanek — zamiast używać nazwisk do taniej polityki, domagajmy się lepszego finansowania, rzetelnej opieki medycznej i systemowego wsparcia dla wszystkich zawodniczek i zawodników. Trzymam kciuki za Igię i za całą reprezentację — oby trwała równość szans i szacunek dla wysiłku sportowców 🙂

Maahanmuuttajien matala halukkuus maanpuolustukseen ei ole sattumaa eikä pelkkää kulttuurista sopeutumattomuutta. Se on looginen seuraus liberalismin sisäisestä virheestä: Oikeuksia jaetaan runsaasti, mutta velvoitteita ei vaadita. Liberalismia edeltäneen aristoteelisen perinteen mukaan ihminen on luonnostaan yhteisöllinen olento. Hän ei synny tyhjään tilaan autonomisena yksilönä, vaan perheeseen, yhteisöön ja kulttuuriin. Tästä seurasi, että velvollisuudet olivat oikeuksia keskeisempiä. Oikeus johonkin asiaan syntyi usein vasta vastuun kantamisen kautta. Kansalaisuus tarkoitti ennen kaikkea velvollisuutta palvella yhteistä hyvää, mukaan lukien maan puolustaminen. Liberaali ajattelu hylkäsi tämän realistisen ihmiskuvan. Sen tilalle nousi valistuksen fiktio: autonominen yksilö, jonka suhde yhteisöön on vapaaehtoinen ja instrumentaalinen. Tästä logiikasta seuraa: - sinulla on oikeus tulla maahan - sinulla on oikeus sosiaaliturvaan - sinulla on oikeus kansalaisuuteen ilman syvällistä integraatiota jne. Kun valtio jakaa etuuksia ja oikeuksia ilman vastavuoroisuuden vaatimusta, se kasvattaa väistämättä entitlement-mentaliteettia. Ihminen muuttuu kuluttajaksi suhteessa valtioon, ei enää velvollisuuksia kantavaksi jäseneksi. Tämä ei koske vain maahanmuuttajia, vaan sama logiikka syö natiivienkin yhteiskuntavastuuta. Maanpuolustus on klassinen esimerkki Aristoteleen philia politikesta (poliittisesta ystävyydestä), joka edellyttää, että ihminen kokee maan aidosti omakseen. Kuten Aristoteleen pohjalle rakentanut moraalifilosofi Alasdair MacIntyre varoitti: liberalismi ei vain heikennä yhteiskuntaa, vaan tekee siitä sisäisesti ristiriitaisen ja loppuun asti vietynä myös puolustuskyvyttömän. Se tuottaa ihmisiä, jotka ottavat oikeudet, mutta eivät tunne velvoitetta - koska koko järjestelmä ei sellaista vaadi. Kestävä yhteiskunta vaatii vastavuoroisuutta ja jaettua narratiivia. Kansalaisuus ei voi olla pelkkä etuuspaketti. Sen tulee olla moraalinen ja kulttuurinen jäsenyys, jossa oikeudet ja velvollisuudet ovat tasapainossa. #Liberalismi #Kansalaisuus #Yhteisöllisyys

Kirjoitukseni sisälsi jo vastauksen: käytännössä ei pakoteta - lapsi voi istua hiljaa tai poistua tilaisuudesta. Kysymys on kuitenkin väärin asetettu. Parempi kysymys on: Miksi suomalaisen enemmistön kulttuurin ja perinteen pitäisi taipua yhden tai muutaman elämäntapa-aktivistin subjektiivisen epämukavuuden edessä? Suvivirsi on suomalainen kulttuurinen perinne, ei vain kirkollinen laulu. Se on osa suomalaista kevätjuhlan rituaalia, aivan kuten lipunnosto. Koulu ei ole uskonnollinen paikka, mutta se on kulttuurinen paikka. Suomen kulttuuri on historiallisesti kristillinen. Tätä ei voi pyyhkiä pois “neutraaliuden” nimissä ilman, että samalla tyhjennetään suomalainen identiteetti. Jos joka kerta kun joku tuntee olonsa epämukavaksi perinteen edessä, perinne pitää muuttaa tai poistaa, lopputuloksena on kulttuuriton tyhjiö. Ja tyhjiö täyttyy aina jollain - käytännössä vähemmän relativistisella voimalla. Perinteet eivät ole “pakkoja” yksilölle, mutta ne ovat pakko yhteisölle, joka haluaa säilyttää identiteettinsä. Ilman yhteisiä perinteitä ei ole yhteistä meitä. #SuomalainenKulttuuri #Perinteet #Identiteetti

Suvivirsi-episodi on jälleen yksi todiste siitä, missä jamassa Suomi on. Järjestelmä löytää aina sen yhden hyödyllisen hölmön aktivistin - tällä kertaa Lauri Ojalan - joka valittaa tarpeeksi äänekkäästi, jotta virkamieseliitti voi jatkaa perinteisen suomalaisen kulttuurin systemaattista purkamista. Suvivirsi, satoja vuosia suomalaisten kevään ilon ja kiitoksen laulu, muutetaan syrjiväksi ongelmaksi. Ja ei: Suvivirsi ei ollut kellekään pakko. Kukaan ei sitonut lasta penkkiin, ja oli täysin mahdollista istua hiljaa tai poistua hetkeksi. Mutta se ei tietenkään koskaan riitä: perinteestä itsestään pitää tehdä vihollinen. Tämä on myöhäisen liberalismin ydin: perinteet nähdään “pakkoina”, vaikka ne ovatkin välttämättömiä liimoja, jotka sitovat ihmiset yhteisöksi. Ilman yhteisiä perinteitä ei ole yhteistä identiteettiä, luottamusta eikä lopulta kansakuntaa. Ironista on, että Ojala ja hänen kaltaisensa relativistit eivät oikeasti halua neutraalia tilaa, koska mitään sellaista ei oikeasti ole olemassa. Heillä on oma uskonto - liberaali relativismi - ja relativismi sietää vain itseään. Kaikki perinteinen, juureva ja enemmistön kulttuuri on sille uhka, joka täytyy purkaa. Kun suomalainen enemmistö ei saa enää vapaasti laulaa omaa kevätlauluaan koulussa ilman uhkasakkoa, olemme jo syvällä kulttuurisessa itsemurhassa. #Suomi #perinteet #kulttuuri