Kirjoitukseni sisälsi jo vastauksen: käytännössä ei pakoteta - lapsi voi istua hiljaa tai poistua tilaisuudesta. Kysymys on kuitenkin väärin asetettu. Parempi kysymys on: Miksi suomalaisen enemmistön kulttuurin ja perinteen pitäisi taipua yhden tai muutaman elämäntapa-aktivistin subjektiivisen epämukavuuden edessä? Suvivirsi on suomalainen kulttuurinen perinne, ei vain kirkollinen laulu. Se on osa suomalaista kevätjuhlan rituaalia, aivan kuten lipunnosto. Koulu ei ole uskonnollinen paikka, mutta se on kulttuurinen paikka. Suomen kulttuuri on historiallisesti kristillinen. Tätä ei voi pyyhkiä pois “neutraaliuden” nimissä ilman, että samalla tyhjennetään suomalainen identiteetti. Jos joka kerta kun joku tuntee olonsa epämukavaksi perinteen edessä, perinne pitää muuttaa tai poistaa, lopputuloksena on kulttuuriton tyhjiö. Ja tyhjiö täyttyy aina jollain - käytännössä vähemmän relativistisella voimalla. Perinteet eivät ole “pakkoja” yksilölle, mutta ne ovat pakko yhteisölle, joka haluaa säilyttää identiteettinsä. Ilman yhteisiä perinteitä ei ole yhteistä meitä. #SuomalainenKulttuuri #Perinteet #Identiteetti
