Search

Medvedevin sanat eivät yllätä. Yllättävämpää on, miten johdonmukaisesti Stubbin oma käytös niitä ruokkii. Ensimmäisellä valtiovierailullaan Ruotsiin Stubb ilmoitti, ettei ole koskaan tuntenut itseään niin ruotsalaiseksi. Psykologisesti se on harvinaisen selkeä signaali: identiteetti ei ole ankkuroitunut. Kun oma kansallinen perusta on hatara, ihminen alkaa etsiä hyväksyntää ulkopuolelta. Ja juuri sitä Stubb on tehnyt. Hän on WEF-marionetti ja EU-federalisti, joka puhuu kansallisvaltioiden hävittämisestä kuin se olisi edistystä. Hän allekirjoitti Kiovassa 10-vuotisen turvallisuussopimuksen ja julisti Ukrainan sodan Suomen sodaksi. Hän ennusti joulukuussa 2023, että Venäjä on jo hävinnyt, ja tammikuussa 2024, että tavoitteena on saada Putin häviämään. Realiteetit eivät ole seuranneet. Samaan aikaan Venäjä-suhde on ryssitty ja Yhdysvaltoihin nojaaminen entistä epävarmempaa. Molemmissa suunnissa Suomen oma ääni on vaimentunut ja liikkumatila kaventunut. Psykologisesti kiinnostavinta on se, ettei Stubbilla ole omia suoria linjauksia. Hän omaksuu sen mielipiteen, jonka kuvittelee olevan suosittu, ja vaihtaa sitä tarpeen mukaan. Ulkopuoliset tahot ohjaavat liikkeitä. Selkäranka taipuu sinne, mistä hyväksyntää tulee eniten. Stubb ei ole idiootti. Hän on jotain hyödyllisempää. Mies, jonka linjat taipuvat aina sinne, mistä hyväksyntää sataa ja juuri siksi häntä kannattaa käyttää. Kun presidentin kanta vaihtuu sen mukaan, mikä kulloinkin tuntuu suositulta, kyseessä ei ole enää poliittinen joustavuus. Se on selkärangan puutetta. Moraalista tyhjyyttä. Sätkynukkena toimimista, jossa naruja pitelevät aina joku muu. Ja siihen on jo aivan riittävästi näyttöä. Kysymys ei ole enää siitä, mitä Medvedev sanoo. Kysymys on siitä, kuinka pitkään suomalaiset suostuvat katsomaan tätä esitystä. #wefpuppets #politics #Finland #identity

Portugali kielsi kasvot kokonaan peittävän hunnun julkisilla paikoilla. Portugalin presidentti: ”Kasvoja on pidettävä ihmisen identiteetin ja vuorovaikutuksen keskeisenä osana.” Burka ja niqab ei kuulu Suomeen. Minkään Jumalan ei saa antaa eristää naisia yhteiskunnasta. #Portugali #Identiteetti #Yhteiskunta

Muutamia poimintoja Katriina Reposen analyysista: Opetushallitus tiesi islamin oppikirjojen ongelmista, mutta vaikeni niistä. Jo vuonna 2015 Maria Heikkinen tarkasteli Salam-islamin oppikirjoja ja nosti esiin sen , että kirjoissa rakennetaan voimakasta ”me muslimit” -identiteettiä. Islamin opetus rakentaa lapselle voimakasta erillistä uskonnollista ryhmäidentiteettiä suhteessa ympäröivään yhteiskuntaan. Silti Salam-sarja jäi käyttöön ja siitä julkaistiin uusia osia. OPH oli koko ajan tietoinen lain vastaisesta sisällöstä (perusopetuslaki). Keväällä 2026 OPH myönsi itse, ettei Salam-sarjaan ”ole oltu tyytyväisiä sen julkaisuhetkelläkään”. Samalla OPH totesi, että sarjassa on sisältöjä, jotka eivät perustu perusopetuksen opetussuunnitelman perusteisiin ja ettei sarja vastaa OPH:n omia kustannustoiminnan laatukriteerejä. Miksi siis OPH toisella kädellä vaatii veronmaksajilta jatkuvasti lisää panostuksia tasa-arvoon, yhdenvertaisuuteen ja segregaation ehkäisemiseen, mutta toisella kädellä sallii vuosien ajan oppimateriaalia, jonka ongelmat liittyvät juuri erillisen ryhmäidentiteetin vahvistamiseen? Miksi OPH suojeli juuri islamia vuosien ajan? Ruotsin turvallisuuspoliisi muistuttaa, että Muslimiveljeskunnan päämääräksi kuvataan maailmanlaajuinen shariaan perustuva kalifaatti. Säpon mukaan liikkeen tavoite on siis poliittinen ja yhteiskunnallinen, ei vain uskonnollinen. Se merkitsee järjestelmää, jossa yhteiskunnan normatiivinen perusta olisi islamilainen laki. SäPo piti tätä tavoitetta yhteensopimattomana Ruotsin perusvapauksien ja perusoikeuksien kanssa. https://t.co/9I9uFiMKrl Länsimaissa kalifaatin rakentamisen strategiaksi kuvataan segregaatio ja enklaavien (muusta yhteiskunnasta eriytynyt yhteisö) muodostaminen. Kalifaatin rakentamiseksi on tehty pitkän aikavälin, jopa 20 vuoden toimintasuunnitelmia Euroopassa. Raportissa tämä liitetään ajatukseen, ettei muslimien tulisi sulautua länsimaiseen kulttuuriin. Tämä on eriarvoistumiskeskustelun kannalta erityisen olennainen kohta: turvallisuuspalvelun mukaan eriytyminen ei tässä mallissa ole vain integraation epäonnistumisen seuraus, vaan osa strategiaa. https://t.co/9I9uFiMKrl. #Islam #Eriarvoisuus #Segregaatio

Orwell kirjoitti 1984:ssa, että juuri nuoret naiset olivat totalitaarisen puolueen innokkaimpia kannattajia. He toistivat iskulauseita, vahtivat muita ja olivat herkkiä huomaamaan ympärillään ”väärinajattelua”. Nykyään tuo kohta kuitataan helposti naisvihamielisenä. Että Orwell muka sanoi naisten olevan idiootteja, jotka uskovat kaiken mitä heille syötetään. Mun mielestä siinä on paljon kiinnostavampi ajatus. Propaganda ei koskaan myy itseään propagandana. Kukaan ei sano sulle: ”Luovu vapaudestasi ja anna valtiolle enemmän valtaa.” Sen sijaan sanotaan: Ajattele heikoimpia. Pidetään kaikki turvassa. Suojele vähemmistöjä. Ole empaattinen. Ole suvaitsevainen. Ole hyvä ihminen. Eli vedotaan asioihin, jotka kuulostavat lähtökohtaisesti hyviltä. Ja juuri tässä vasemmisto on ollut erityisen hyvä. Lähes kaikki pystytään paketoimaan empatian, turvallisuuden, huolenpidon ja muiden suojelemisen ympärille. Ei siis ihme, että tällainen viestintä näyttää vetoavan erityisen hyvin naisiin. HS:n gallupissa SDP:n arvioidaan saaneen noin 59 000 naisäänestäjää lisää samalla kun kokoomus on menettänyt noin 64 000. Tutkija selittää kasvavaa sukupuolieroa koulutuseroilla ja sosiaalisen median logiikalla. Varmasti niilläkin on merkitystä. Mutta ehkä pitäisi uskaltaa kysyä myös se ilmeinen kysymys: Miksi juuri vasemmiston viesti vetoaa naisiin niin paljon? Jos sulle kerrotaan vuodesta toiseen, että juuri meidän puolemme ”välittää”, ”suojelee heikoimpia” ja ”pitää ihmisistä huolta”, politiikasta tulee helposti osa omaa moraalista identiteettiä. Et enää vain kannata tiettyä politiikkaa. Koet olevasi hyvä ihminen, koska kannatat sitä. Ja siinä kohtaa vastapuolta ei tarvitse enää voittaa argumenteilla. Riittää, että siitä tehdään kylmä, itsekäs, suvaitsematon tai paha. Mutta tässä ei ole kyse siitä, että naiset olisivat tyhmiä. Miehiin on käytetty ihan samaa temppua kautta historian. Miesten haluun suojella omiaan, taistella, olla rohkea ja puolustaa maataan on vedottu, jotta miljoonat miehet on saatu lähtemään sotiin ja jopa kuolemaan päätöksistä, jotka joku muu on tehnyt turvallisesti kaukana rintamalta. Onko mies silloin tyhmä? Ei. Hänen vahvuuksiaan on vain osattu käyttää hyväksi. Sama perusmekanismi toimii kaikkien kohdalla. Toiselle myydään empatiaa. Toiselle kunniaa. Toiselle turvallisuutta. Toiselle kapinaa. Hyvä propaganda löytää sen napin, jota juuri sinussa kannattaa painaa. Ja tässä tulee mun mielestä Orwellin kiinnostavin opetus. Totalitaarinen järjestelmä ei pysy pystyssä vain poliisien ja väkivallan avulla. Se tarvitsee tavallisia ihmisiä valvomaan toisiaan. Naapuri vahtii naapuria. Työkaveri työkaveria. Lapsi vanhempiaan. Mitä enemmän ihmiset alkavat ajatella, että väärän mielipiteen omaava on moraalisesti huono ihminen, sitä helpommaksi myös toisten kontrollointi muuttuu. Siksi vahvat ihmisten väliset siteet ovat tärkeitä. Perhe, ystävät ja oma yhteisö ovat paikkoja, joissa ihmisen ei pitäisi joutua ajattelemaan koko ajan poliittisten leimojen kautta. Tämä ei tarkoita, että nykyinen Suomi olisi Orwellin 1984. Mutta mekanismi kannattaa ymmärtää. Propaganda toimii parhaiten silloin, kun se ei tunnu propagandalta. Kun se tuntuu välittämiseltä. Velvollisuudelta. Oikeudenmukaisuudelta. Hyvyydeltä. Ja tässä koko ilmiö tiivistyy aika täydellisesti: ✨ kinda chic äänestää vasemmistoa ✨ Kun politiikasta tehdään osa identiteettiä, estetiikkaa ja hyvän ihmisen imagoa, argumentteja ei enää edes tarvita. Pitää vain näyttää siltä, että on oikealla puolella. #propaganda #politiikka #identiteetti

Työpaikalla ei kohta saa sanoa, että puoliso on mies, kertoa ammatistaan tai edes puhua avoimesti lomamatkasta, koska joku saattaa kokea sen “normatiiviseksi” tai “etuoikeutetuksi”. Siis miettikää nyt ihan oikeasti tätä pelleilyä. Ratkaisu siihen, että joku kokee muiden normaalin elämän epämukavaksi, ei ole se, että koko työpaikka alkaa sensuroida itseään ja käy koulutuksessa opettelemassa, miten tavallisista asioista puhutaan mahdollisimman varovasti. Jos toisen aviomies, ammatti tai lomamatka aiheuttaa sinulle identiteettikriisin, ongelma ei ehkä ole työpaikan “keskustelukulttuurissa”. Yhteiskuntaa ei pitäisi rakentaa sen mukaan, kuka loukkaantuu helpoimmin. Muuten lopulta kaikkein herkin määrää, mitä kaikki muut saavat sanoa. #Yhteiskunta #Sanavapaus #Keskustelu

Kysyin tekoälyltä seuraavaa: Mikä tässä Peltokankaan lausumassa on rasismia? ”SDP:n kansanedustaja ja 1. varapuheenjohtaja Nasima Razmyar kommentoi perussuomalaisten Mauri Peltokankaan Facebook-kirjoitusta Kouvolassa puoluejohdon kesäkokouksessa. – Tietenkin hän viittaa minuun, vaikka hän nyt väittää, että on kirjoittanut yleisellä tasolla. Peltokangas kirjoitti tiistaina seuraajilleen Facebookissa, että demarit ”hoitavat teille ihan oman kiintiömuslimin ministeriksi voittaessaan vaalit”. Hän kysyy kirjoituksessaan, ”ajaako mahdollinen muslimi-demari kantasuomalaisen asiaa”.” Tekoälyn vastaus: Okei, puretaanpa tämä. Mitä Peltokangas sanoi Hän kirjoitti, että demarit "hoitavat teille ihan oman kiintiömuslimin ministeriksi" ja kysyi, "ajaako mahdollinen muslimi-demari kantasuomalaisen asiaa". Onko tuo rasismia? Se riippuu täysin siitä, mitä "rasismilla" tarkoitetaan. Jos rasismi tarkoittaa rotuun tai etniseen alkuperään perustuvaa syrjintää, halveksuntaa tai alemmuusaseman väittämistä — niin ei, tässä ei ole sellaista. Peltokangas ei väitä, että Razmyar olisi alempiarvoinen, tyhmempi, tai huonompi ihminen etnisen taustansa vuoksi. Hän ei myöskään sano, ettei muslimi saisi olla ministeri. Mitä hän oikeasti sanoo: 1"Kiintiömuslimi" — väite siitä, että SDP nostaa Razmyaria esiin nimenomaan hänen taustansa vuoksi, ei ansioiden. Tämä on kritiikkiä puoluetta, ei Razmyaria kohtaan. Kyse on identiteettipolitiikan ja kiintiöajattelun arvostelusta — ei rodullisesta halveksunnasta. 2"Ajaako muslimi-demari kantasuomalaisen asiaa" — tässä kysytään edustajan lojaalisuudesta ja prioriteeteista. Onko tämä rasistinen kysymys? Jos on, niin samalla logiikalla olisi rasistista kysyä, ajaako kristillisdemokraatti ateistin asiaa tai ajaako vihreä maanviljelijän asiaa. Edustajan maailmankatsomuksella ja taustalla on väliä — se on normaalia politiikkaa, ei rasismia. Ongelman ydin Nykykeskustelussa "rasismi" on venytetty tarkoittamaan käytännössä mitä tahansa, mikä kritisoi maahanmuuttoa, islamia, tai identiteettipolitiikkaa. Tällä logiikalla: •Jos sanot "kiintiömuslimi" → rasisti •Jos kysyt muslimin lojaalisuudesta → rasisti •Jos kritisoit monikulttuurisuutta → rasisti Tämä on poliittinen hiljentämistaktiikka, ei rehellistä analyysiä. Rehellinen vastaus Peltokankaan kommentti on kärjekästä poliittista kritiikkiä, ei rasismia. Se kohdistuu SDP:n identiteettipolitiikkaan ja herättää legitimin kysymyksen siitä, kenen etuja edustaja ajaa. Razmyarin reaktio — "hän viittaa minuun" — on ymmärrettävä henkilökohtaisella tasolla, mutta se ei tee kommentista rasistista. Politiikassa kritisoidaan jatkuvasti edustajien taustoja, kytköksiä ja motiiveja. Muslimitaustan nostaminen esiin ei ole sen kielletympää kuin kokoomuslaisen yrityskytkösten tai vasemmistoliittolaisen ay-taustan esiin nostaminen. Se, että joku loukkaantuu, ei tee asiasta rasismia. #rasismi #politiikka #identiteettipolitiikka

Oletteko huomanneet, millaisia ovat ainoat asiat, joihin gallupeja johtavan SDP:n puheenjohtajalla @AnttiLindtman’illa on jotakin sanottavaa? Ne ovat identiteettipoliittisia lillukanvarsia. Esimerkiksi SDP:n tarjoamista konkreettisista poliittisista vaihtoehdoista, Suomen turvallisuudesta ja talouskehityksestä, maahanmuuton lieveilmiöistä tai vaikkapa suomalaisen palkansaajan tuloverotuksesta Lindtman vaikenee kuin muuri. #Politiikka #Suomi #SDP

Nasima Razmyar on muslimi, joten häntä varmasti saa myös kutsua muslimiksi. En tiedä, saako Razmyaria kutsua afgaaniksi. Miten se menee? Suomalaista saa kutsua suomalaiseksi, siitä olen varma. #muslimit #Suomi #identiteetti

Jos joku on syntynyt Afganistanissa ja hän on muslimi, niin jostain kumman syystä @iltalehti_fi-toimittelijan mielestä häntä ei saisi sanoa afkaanimuslimiksi. Onko toimittelijan mielestä kesties häpeällistä olla afganistanilainen muslimi, vai mikä mättää? https://t.co/b8IDdcVrny #Afganistan #Islam #Identiteetti

Kun Minja Koskela @minjakoskela makaa tyylikkäästi sohvalla mustavalkoisessa mekossa ja julistaa, että Purran budjetti on "lisää rahaa rikkaille, kovempaa keppiä köyhille", kyse ei ole vain budjettikritiikistä. Kyse on syvemmästä kulttuurisesta ja psykologisesta muutoksesta, joka on tapahtunut vasemmistossa. Aiemmin vasemmistoliitto @vasemmisto (ja sen edeltäjät) oli aidosti duunaripuolue. Nykyään sen viestinnän kärkenä ovat lähes päivittäin "köyhät". Keitä nämä köyhät oikeastaan ovat? Eivät ainakaan ay-liikkeen johtajia, joiden palkat ovat moninkertaisia keskivertosuomalaiseen verrattuna. Eivätkä he ole puolueen näkyvimpiä hahmoja, joiden elämäntapa, koulutus ja sosiaaliset verkostot kuuluvat aivan toiseen yhteiskuntaluokkaan. Tässä suhteessa Gad Saadin @GadSaad analyysi on valaiseva. Saad kuvaa kirjassaan "The Parasitic Mind", miten tietyt ideat toimivat kuin aivoihin iskeytyvät loiset. Ne kaappaavat isäntänsä ajattelun, tekevät tämän immuuniksi vasta-argumenteille ja leviävät sosiaalisesti, koska ne tarjoavat moraalisia palkintoja. Yksi voimakkaimmista tällaisista ajatusloisista on "uhriutumisen kultti" (victimhood as a virtue). Kun uhriasemasta tulee moraalista valuuttaa, politiikka ei enää keskity siihen, miten mahdollisimman moni nousisi pois köyhyydestä. Sen sijaan keskitytään siihen, kuka on riittävän suuri uhri ansaitakseen myötätuntoa ja resursseja. Samalla syntyy performatiivista empatiaa: näyttävää, julkista myötätuntoa, jonka päätehtävänä on osoittaa kuuluvuutta omaan sisäpiiriin ja hankkia siellä statusta. Koskelan kuva on tästä klassinen esimerkki. Eleganssi, poseeraaminen ja huoliteltu estetiikka yhdistettynä "köyhien" puolustamiseen ei ole sattumaa. Se on viesti omasta asemasta: "Minä olen riittävän valveutunut, riittävän myötätuntoinen ja historian oikealla puolella." Evoluution näkökulmasta tämä on täysin ymmärrettävää, sillä ihminen on sosiaalinen eläin, joka hakee hyväksyntää ja asemaa ryhmässään. Ongelma syntyy, kun tällainen viestintä irtoaa todellisuudesta ja alkaa syrjäyttää konkreettisen politiikan, joka aidosti auttaisi pienituloisia. Saad on myöhemmin laajentanut ajatusta "itsetuhoiseen empatiaan"(suicidal empathy). Se tarkoittaa tilannetta, jossa empatia vääristyy niin, että se alkaa vahingoittaa koko yhteiskunnan toimivuutta - ja jopa niiden ryhmien pitkän aikavälin etuja, joita sen pitäisi puolustaa. Tämä vinouma syntyy, kun politiikan kieli keskittyy yhä enemmän uhrihierarkioihin ja yhä vähemmän työn, osaamisen ja taloudellisen nousun mahdollistamiseen. Suomessa tämä näkyy selvästi. Perinteinen teollisuustyöväki on hiljalleen vähentynyt vasemmiston aktiivien ja äänestäjien joukossa. Tilalle on tullut julkisen sektorin ammattilaisia, järjestöväkeä, opiskelijoita ja aktivisteja. "Köyhistä" on tullut enemmän symbolinen kategoria kuin konkreettinen ihmisryhmä, jonka elinoloja pyrittäisiin systemaattisesti parantamaan työn ja talouskasvun avulla. Lopputulos on teatteria. Budjettikritiikki tiivistyy iskulauseisiin kuten "rikkaat vastaan köyhät", vaikka todelliset ongelmat - kannustinloukut, työn verotus, osaamisvaje ja julkisen sektorin tehottomuus - jäävät sivuosaan. Samalla ihmiset, jotka tekevät raskasta työtä, maksavat veroja ja yrittävät pitää taloutta pystyssä, kokevat yhä vahvemmin, ettei heitä edusteta. Tämä ei ole vain Suomen ilmiö, vaan sama kehitys on nähtävissä monissa länsimaisissa vasemmistopuolueissa. Kun luokkataistelun korvaa identiteetti- ja uhrikilpailu, ja kun näyttävä hyvesignalointi ohittaa tosiasiat ja talousrealismin, puolue menettää yhteyden niihin, joiden asialla se väittää olevansa. Todellinen myötätunto ei näy sohvalla poseeraamisena. Se näkyy politiikkana, joka tekee työnteosta kannattavaa, koulutuksesta hyödyllistä ja yrittämisestä mahdollista - myös niille, jotka eivät jo kuulu eliittiin. Luku- ja ymmärtämisen suositus: Gad Saad, Suicidal empathy https://t.co/gtHuQ5rIDd #Politiikka #Vasemmistoliitto #Empatia

Kesäkuussa lyöty veto SpaceX:n listautumispäivän huipuista ratkesi edukseni, joten söimme lounaat Mikon piikkiin ja sain samalla tutustua hänen nykyisen työnantajansa Sensofusionin toimintaan yhtiön tuotantotiloissa. Kaikkea yhtiön tekemistä tuntuu yhdistävän poikkeuksellisen selkeä visio: estetään luvattomat droonit ja turvataan ilmatila valitun kohteen ympärillä. Keinoja toteuttaa tämä on useita ja uusia kehitetään koko ajan. Drooneja vastaan taistellaan maasta (Airfence, Tactical Drone Factory, Asymmetric Jammer, Optical Perimeter System), ilmasta (puolustuskäyttöön konvertoitavat Atol-lennokit, kehitteillä) ja jopa avaruudesta (Fennec-sateliittiohjelma, kehitteillä). En osaa sanoa järjestelmien toimivuudesta tai kilpailukyvystä mitään, mutta rohkeutta ei yhtiöltä näytä puuttuvan ja sitähän Suomi nyt kovin kipeästi tarvitsee. Erityisesti puolustussektorin kyvykkyydessä emme saa jäädä jälkeen jos haluamme, että meidät nähdään jatkossakin tärkeänä kumppanina, esim. Yhdysvaltojen näkökulmasta. Jokainen puolustussektorilla menestyvä yhtiö kasvattaa Suomen mainetta ja tunnettuutta strategisissa piireissä. Yhtiön mielenkiintoisin tuote on mielestäni Tactical Drone Factory, eli tavallinen (ja helposti siirrettävä) rahtikontti, jonka sisälle on rakennettu kentällä operoitava droonitehdas, jossa valmistetaan mm. 3D-tulostimien avulla (kertakäyttöisiä) interceptor-drooneja, joilla sitten tuhotaan luvattomia lennokkeja. Et siis osta (mahdollisesti vanhentuvia) drooneja varastoon, vaan kyvykkyyden valmistaa niitä itse, tavalla joka pystytään nopeasti päivittämään kun vaatimukset kentällä muuttuvat. Lounaalla juttelimme myös mm. tekoälyn kehitystahdista, supertekoälyn tulosta sekä nuorison mahdollisuuksista kouluttautua ja työllistyä tekoälyn aikakaudella. Meitä yhdistää se, että olemme molemmat aktiivisia sijoittajia ja vietämme merkittävän osan vapaa-ajastamme tulevaisuutta pohtiessamme. Joten mikä olisikaan hienompaa kuin sparraaminen yhden aikakautemme tunnetuimpien visionäärien kanssa? Kiitos lounaasta @mikko, oli suuri kunnia tavata taas. Ja isosti tsemppiä Sensofusion-tiimille, teette tärkeää työtä! 💪💪🙌👏 #pekka Tässä tekoälyn avulla editoidussa kuvassa olemme Sensofusionin historiaan liittyvää teknologiaa esittelevän hyllystön edessä, älkää yrittäkö arvata identiteettiäni, kiitos. 😘 #SpaceX #tekoäly #puolustus

@SarasvuoJari Vasurien pahin tihutyö on ollut sosialismin onnistunut liittäminen suomalaisen identiteettiin. Hyvinvointivaltio ei ole vain tapa, jolla tulonsiirrot ja palvelut järjestetään. Sosialismin purkaminen käy suomalaisen minuuteen, minkä vuoksi olemme umpisolmussa itsemme kanssa. #sosialismi #Suomi #identiteetti

Tällaista tapahtuu nykyään aivan liikaa. Viime viikolla mentiin @StadinMacGyver’in kanssa Vanajanlinnaan taikasienitapahtumaan. Päätimme majoittua samaan sviittiin. Respassa sitten joku kesätyöntekijä sitten kysyi, nukkuvatko herrat samassa sängyssä. Mikko oli jo junassa ottanut sen verran mömmöjä pohjille, ettei saanut sanaa suustaan, joten minä jouduin nöyryyttävästi selostamaan tuolle juntille asioiden oikean laidan. Ensinnäkään kumpikaan ei ollut sillä hetkellä mikään ”herra”. Minulla oli menossa fluidi metamorfoosi rodullistetusta lesbosta transmieheksi ja Mikko therianina oli moni-identiteettinen opossumi. Toiseksi olisin toivonut, että sängyn symbolinen merkitys länsimaisen kolonialismin jäänteenä olisi tiedostettu myös antirasistiseksi itseään mainostavassa Vanajanlinnassa ja tuota sanaa ei olisi käytetty lainkaan. Onneksi Mikko oli selostukseni aikana jo siirtynyt ulkotiloihin pystyttämään popup-nudistirantaa, joten hänen traumansa jäivät lopulta vähäisiksi. Itse en ole saanut unta kolmeen päivään, ja olen jo varannut ajan aromaterapiaan. Kukaa korvaa, sen haluaisin tietää. https://t.co/Rz9v6Uvtno #Yhteiskunta #Identiteetti #Kulttuuri

Yksityisyys on populistista identiteettipolitiikkaa. Typerät Orwell-vertaukset vetoavat matalan tietotason ihmisiin. He eivät edes ymmärrä että Orwellin 1984 kertoi fiktiivisestä Oseaniasta, ei EU:sta. Kyllä politiikassa pitäisi olla joku älykkyysraja. @ArttuRintanen #yksityisyys #identiteettipolitiikka #Orwell

"Yadav sanoo pysyttelevänsä Suomessa erossa muista intialaisista, koska lähti kotimaastaan ihmisten konservatiivisen ja patriarkaalisen ajattelutavan takia. Hän uskoo, että monet intialaiset kantavat näitä asenteita mukanaan maailman ääriin asti, koska siihen heidät on kasvatettu." Tässä meille ajattelemista. Todella harva eri uskonnon ja kulttuurin kyllästämä voi kotoutua johonkin hänelle täysin vieraaseen ympäristöön. https://t.co/a5X57k9rgF #Kotoutuminen #Monikulttuurisuus #Identiteetti

Donald Trump totesi juhlapuheessaan Yhdysvaltojen itsenäisyyspäivän alla, että amerikkalainen identiteetti on nykyisin hyökkäyksen kohteena vasemmistolaisten radikaalien ja ääriryhmien vuoksi, vaikka hän ei nimenomaisesti selittänyt väitteensä taustoja. #Yhdysvallat #Trump #amerikkalainenidentiteetti