It is astonishing. For thousands of years, nations have fought to win or preserve the freedom to make their own decisions and determine their own fate. And now some are voluntarily giving it away. A textbook symptom of suicidal empathy. #Freedom #Decisions #SuicidalEmpathy #Thetweetdoesnotmentionanyspecificcountries.Therefore #therearenocountrycodestoreturn.Theresponseisempty.
The Politics of Pity For a decade, the West has argued whether empathy should be its highest value. Some praise it as a superpower; others call it harmful. Gad Saad’s “Suicidal Empathy” topped the New York Times list. Elon Musk called empathy a weakness; John C. Reilly called it a superpower. Ideas should be judged by consequences. Compassion-justified policies have coincided with worse addiction and homelessness, rising crime, mass migration, social fragmentation, higher living costs, and controversial medical interventions for gender-dysphoric minors. When these fail, advocates often claim it was not implemented “strongly enough.” ## An Inversion of Truth A quote often attributed to Hannah Arendt claims “the death of human empathy” precedes barbarism, but no source supports it, and her writings argued almost the opposite. Arendt contrasted the American Revolution’s institutions and law with the French revolutionaries’ “politics of pity.” Pity is not compassion: it ranks “fortunate” and “unfortunate,” grants the pitier moral authority, and overrides rights. Arendt argued this enabled Robespierre’s Terror. ## The Trojan Horse Empathy can become projection—imposing your values as if they were others’ needs. Adam Smith warned about the “man of system.” Nietzsche described societies so “soft and tender” they side with those who harm them. Orwell noted equality preaching alongside elite privilege. Rob Henderson calls these “luxury beliefs.” I call it suicidal narcissism: acquiring moral status by appearing compassionate while policies erode the foundations others rely on. The reward is immediate; the damage comes later.
When Pathology Takes Power If the last decade in the West felt unstable, you’re not imagining it. Andrew Lobaczewski studied how psychological pathology can spread into politics and produce “pathocracy”: societies where disordered personalities gain disproportionate power. He argued that revolutionary upheaval drives “negative selection.” Healthy people are pushed out or leave; manipulative, lying, and ruthless personalities rise through institutions. The system keeps its name and funding, but its character changes. At the top are essential psychopaths—empathy- and guilt-free exploiters. Beside them are schizoids who treat people as data and design control systems from abstract theories. Next come spellbinders: charismatic figures who package authoritarian ideas in the language of compassion, using invented moral standards for convenience. Then the spellbound: true believers. Around them gather conformists who comply to protect careers, while resisters are targeted and bystanders adapt to avoid trouble. Lobaczewski estimated a small minority builds the system, a larger group serves it, and most merely adjusts. Over time, society becomes the censor: truth turns dangerous, sanity is labeled extremism, and resistance is punished. The point isn’t only that bad ideas harm. It’s that pathological personalities can exploit good intentions, ideology, and institutional power—so the real conflict is psychological health versus pathology, and healthy institutions must be able to recognize the difference.
Why Psychopaths Rise to Power: What Hitler, Stalin & Mao Had in Common Polish psychiatrist Andrew Lobaczewski argued that in certain conditions, psychologically disordered people can rise through institutions and create “pathocracy,” where pathological personalities gain disproportionate power. He described “negative selection”: upheaval pushes aside those with conscience and competence while manipulative, ruthless figures thrive. At the core are psychopaths, who feel little guilt or empathy and use normal human weaknesses as tools. Around them are schizoids, ideological architects who turn abstractions into systems for managing people. Next are spellbinders, charismatic leaders who frame authoritarian ideas as moral duty. Together they produce “paramoralisms”—moral standards that invert reality: dissent becomes extremism, censorship becomes protection, coercion becomes compassion. Beneath them are true believers and conformists who follow out of conviction or career safety, echoing Milgram’s insight that the key question is who gives the orders. Finally come bystanders, a frightened majority that adapts to avoid trouble until self-policing replaces external coercion. Lobaczewski’s warning: pathological behavior becomes far more dangerous when society mistakes it for morality. The real struggle isn’t left vs. right—it’s whether institutions can preserve truth and resist normalization of destructive behavior.
Leftist “Empathy” Is Actually Narcissism Leftist “empathy” is often narcissism, not real compassion. Over the past decade, Western politics has debated whether empathy is the highest value—yet many policies justified in its name have produced serious unintended consequences: safe-supply programs, lenient bail, mass migration, identity-based social policy, and gender medicine for minors. Hannah Arendt helps explain why. In *On Revolution*, she contrasted the American Revolution’s focus on institutions and limits on power with the French Revolution’s “politics of pity,” an effort to eliminate suffering through political action. Robespierre’s compassion for the masses helped justify terror. Pity isn’t compassion: it creates a hierarchy between the person who pities and the person pitied. Once you claim to represent “the oppressed,” you can stop listening to real people. Much progressive “empathy” projects idealized versions of others, erasing cultural differences and treating disagreement as ignorance or prejudice. Adam Smith warned about the “man of system,” who thinks society can be rearranged like chess pieces, ignoring human wills. Dostoevsky argued abstract love is easy; loving real people is hard. Nietzsche described a morality that flatters weakness and condemns what rises above the herd, while Orwell questioned whether some socialist intellectuals truly loved workers or simply used them to vent resentment. Rob Henderson calls these “luxury beliefs”: status-providing ideas for elites that impose costs on those below them. The moral prestige is immediate; the damage unfolds over decades. So “suicidal narcissism” may fit better than “suicidal empathy”: projection, superiority, and power disguised as compassion.
Empathy, Compassion, and the Limits of Emotional Moral Judgment Empathy is widely regarded as a foundation of morality, but psychological research suggests that it is not an unqualified virtue. Paul Bloom (2017) argues that affective empathy—the experience of sharing another person’s feelings—has important limitations when used as a guide for moral judgment. First, empathy is biased. We respond more strongly to suffering that is vivid, identifiable, and psychologically close. Research on the “identifiable victim effect” shows that people can be more willing to help a specific individual than anonymous victims, even when the latter represent a much larger number (Kogut & Ritov, 2005; Lee & Feeley, 2016). Emotional salience therefore does not necessarily correspond to moral significance. Second, empathy is innumerate. Human emotional responses do not naturally scale with the number of people suffering. A single identifiable victim can evoke a powerful response, while thousands or millions of anonymous victims may produce comparatively little emotional engagement. This creates a problem when moral decisions concern suffering on a large scale (Bloom, 2017). Third, empathy can be exhausting. Repeatedly sharing the distress of others may produce empathic distress and emotional fatigue. Research suggests an important distinction between empathic resonance and compassion: while empathic engagement can increase negative affect, compassion can promote positive affect, motivation, and prosocial behaviour (Klimecki et al., 2014; Weng et al., 2013). The implication is not that we should care less. Rather, caring and feeling are not the same thing. Compassion allows us to recognize suffering and remain motivated to alleviate it without necessarily absorbing the suffering ourselves. Empathy may therefore be valuable for human connection, but it is a poor stand-alone system for making large-scale moral decisions. When millions of lives, limited resources, and competing needs are involved, compassion must be combined with reason, evidence, and deliberate judgment. The goal should not be to feel everything others feel. It should be to care deeply enough to help, while remaining clear-headed enough to help effectively. References: Bloom (2017); Kogut & Ritov (2005); Klimecki et al. (2014); Lee & Feeley (2016); Weng et al. (2013). Empathy and Its Discontents https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/27916513/?utm_source=chatgpt.com
When Failure Becomes a Demand for More A worldview that persists despite its unending list of failures is not interested in truth but in power. Consider how its adherents respond to the breakdown of their policies. They do not believe that multiculturalism itself has failed; they believe it was not implemented forcefully enough, or that the host nation was not subjected to enough propaganda promoting compulsory compassion. It is not that gender dysphoria is a mental illness; they argue that society simply has not normalized it enough. It is not that safe supply has failed; it merely has not been expanded enough. Decriminalization is not a bad idea, they insist. We simply failed to provide criminals with enough free resources and support programs before implementing it. Friedrich Nietzsche expressed the idea of suicidal empathy in his own words nearly a century and a half before Saad. In *Beyond Good and Evil*, he described a society that had grown so “pathologically soft and tender that it sides even with those who harm it.” Once society reaches this stage, he observed, anything that raises a person above the herd or intimidates their neighbors is declared evil. Mediocrity becomes the highest achievement.
The Horizon of Reason: Finding Meaning in Atheism. Good day, everyone. When people hear the word "atheism," they often think of what it lacks. They focus on the prefixes and the definitions: a lack of belief in a deity. But to view atheism only as an absence is to miss the entire landscape of what it actually builds. Today, I want to talk about atheism not as a void, but as a vibrant, deeply responsible, and profoundly hopeful way of looking at our universe. At its core, atheism is a commitment to radical honesty. It is the decision to look at the vast, beautiful, and sometimes terrifying cosmos and say, "I do not know all the answers, and I will not invent stories to fill the gaps." Atheism relies on evidence, reason, and the scientific method. It is driven by the same curiosity that makes a child look through a microscope or a scientist peer through a telescope. It embraces uncertainty. In uncertainty, there is room for growth, discovery, and learning. When we accept that we do not have a cosmic blueprint, we become actively responsible for writing our own stories. A common misconception is that without a divine entity, there can be no morality. But atheism flips this dynamic. It suggests that kindness, empathy, and justice do not come from a fear of cosmic punishment or a desire for a heavenly reward. They come from us. We are kind to one another because we are social creatures who share this planet. We care for the sick because we know what pain feels like. We fight for justice because we want to live in a fair world. Our morality is human-centered. It is born from the profound realization that this life is all we have, and therefore, how we treat each other right now matters more than anything else. To an atheist, this life is not a dress rehearsal for an afterlife. It is the main event. This realization does not make life meaningless; it makes life infinitely more precious. Think about a rare gem. It is beautiful precisely because it is scarce. In the same way, a single human life—spanning just a few decades on a tiny blue planet—is a rare, breathtaking miracle of biology and physics. Because we believe this is our only chance, the time we spend with our families, the art we create, and the love we give become urgently important. We cannot afford to waste a single day. Atheism is not about tearing down anyone else's faith. It is about building up human potential. It is the belief that humanity is strong enough, smart enough, and kind enough to navigate the dark corners of the universe together, guided by reason and compassion. We are the authors of our purpose, the journey, life itself. We are the guardians of this planet. And we are the keepers of one another. Thank you.
Religion is a disease. It corrupts, infects the minds of the children. Then that children will grow up, have kids, and infect their minds as well. Spreads like a virus. As long as religion exists, there will always be a witch to burn, we will never archive peace. Religion is based of predatory, incest, mutilation, massacres and the list goes on and on. Religions is the most common method to make good people do the most atrocious acts.. Some people can always see trough the book of lies...but simple minds will always be sheep's. The fear of death, the fear they will not live forever, in the imaginary heaven. How ridiculous it is that. Like children waiting for the present of santa. Religion soften the minds, make sheeps, slaves. Indoctrination, delusion, fanaticism, blind fate. Fate is a word created by church in the 1300. Even that word was created to put the followers in line. You dont need fate, just time. To read, to learn. Ask question, open your eyes, have some empathy, some self choice, and star to think for yourself.
Kun Minja Koskela @minjakoskela makaa tyylikkäästi sohvalla mustavalkoisessa mekossa ja julistaa, että Purran budjetti on "lisää rahaa rikkaille, kovempaa keppiä köyhille", kyse ei ole vain budjettikritiikistä. Kyse on syvemmästä kulttuurisesta ja psykologisesta muutoksesta, joka on tapahtunut vasemmistossa. Aiemmin vasemmistoliitto @vasemmisto (ja sen edeltäjät) oli aidosti duunaripuolue. Nykyään sen viestinnän kärkenä ovat lähes päivittäin "köyhät". Keitä nämä köyhät oikeastaan ovat? Eivät ainakaan ay-liikkeen johtajia, joiden palkat ovat moninkertaisia keskivertosuomalaiseen verrattuna. Eivätkä he ole puolueen näkyvimpiä hahmoja, joiden elämäntapa, koulutus ja sosiaaliset verkostot kuuluvat aivan toiseen yhteiskuntaluokkaan. Tässä suhteessa Gad Saadin @GadSaad analyysi on valaiseva. Saad kuvaa kirjassaan "The Parasitic Mind", miten tietyt ideat toimivat kuin aivoihin iskeytyvät loiset. Ne kaappaavat isäntänsä ajattelun, tekevät tämän immuuniksi vasta-argumenteille ja leviävät sosiaalisesti, koska ne tarjoavat moraalisia palkintoja. Yksi voimakkaimmista tällaisista ajatusloisista on "uhriutumisen kultti" (victimhood as a virtue). Kun uhriasemasta tulee moraalista valuuttaa, politiikka ei enää keskity siihen, miten mahdollisimman moni nousisi pois köyhyydestä. Sen sijaan keskitytään siihen, kuka on riittävän suuri uhri ansaitakseen myötätuntoa ja resursseja. Samalla syntyy performatiivista empatiaa: näyttävää, julkista myötätuntoa, jonka päätehtävänä on osoittaa kuuluvuutta omaan sisäpiiriin ja hankkia siellä statusta. Koskelan kuva on tästä klassinen esimerkki. Eleganssi, poseeraaminen ja huoliteltu estetiikka yhdistettynä "köyhien" puolustamiseen ei ole sattumaa. Se on viesti omasta asemasta: "Minä olen riittävän valveutunut, riittävän myötätuntoinen ja historian oikealla puolella." Evoluution näkökulmasta tämä on täysin ymmärrettävää, sillä ihminen on sosiaalinen eläin, joka hakee hyväksyntää ja asemaa ryhmässään. Ongelma syntyy, kun tällainen viestintä irtoaa todellisuudesta ja alkaa syrjäyttää konkreettisen politiikan, joka aidosti auttaisi pienituloisia. Saad on myöhemmin laajentanut ajatusta "itsetuhoiseen empatiaan"(suicidal empathy). Se tarkoittaa tilannetta, jossa empatia vääristyy niin, että se alkaa vahingoittaa koko yhteiskunnan toimivuutta - ja jopa niiden ryhmien pitkän aikavälin etuja, joita sen pitäisi puolustaa. Tämä vinouma syntyy, kun politiikan kieli keskittyy yhä enemmän uhrihierarkioihin ja yhä vähemmän työn, osaamisen ja taloudellisen nousun mahdollistamiseen. Suomessa tämä näkyy selvästi. Perinteinen teollisuustyöväki on hiljalleen vähentynyt vasemmiston aktiivien ja äänestäjien joukossa. Tilalle on tullut julkisen sektorin ammattilaisia, järjestöväkeä, opiskelijoita ja aktivisteja. "Köyhistä" on tullut enemmän symbolinen kategoria kuin konkreettinen ihmisryhmä, jonka elinoloja pyrittäisiin systemaattisesti parantamaan työn ja talouskasvun avulla. Lopputulos on teatteria. Budjettikritiikki tiivistyy iskulauseisiin kuten "rikkaat vastaan köyhät", vaikka todelliset ongelmat - kannustinloukut, työn verotus, osaamisvaje ja julkisen sektorin tehottomuus - jäävät sivuosaan. Samalla ihmiset, jotka tekevät raskasta työtä, maksavat veroja ja yrittävät pitää taloutta pystyssä, kokevat yhä vahvemmin, ettei heitä edusteta. Tämä ei ole vain Suomen ilmiö, vaan sama kehitys on nähtävissä monissa länsimaisissa vasemmistopuolueissa. Kun luokkataistelun korvaa identiteetti- ja uhrikilpailu, ja kun näyttävä hyvesignalointi ohittaa tosiasiat ja talousrealismin, puolue menettää yhteyden niihin, joiden asialla se väittää olevansa. Todellinen myötätunto ei näy sohvalla poseeraamisena. Se näkyy politiikkana, joka tekee työnteosta kannattavaa, koulutuksesta hyödyllistä ja yrittämisestä mahdollista - myös niille, jotka eivät jo kuulu eliittiin. Luku- ja ymmärtämisen suositus: Gad Saad, Suicidal empathy https://t.co/gtHuQ5rIDd #Politiikka #Vasemmistoliitto #Empatia
Pani @AGozdyra się zastanawia co natknęło człowieka, żeby zaczął obrażać ukraińskie nastolatki Pani redaktor, pani program ma w nazwie „debata”, tymczasem 3 osoby (w tym pani) zaczynają krzyczeć na @krzysztofmulawa, bo nie spodobały wam się jego słowa „Trole rosyjskie” - mówi @KaziSmolinski z PiSu Może tak zacznijcie od siebie i przestaniecie się drzeć na wizji, bo to już nie pierwszy raz, kiedy nie panujecie nad swoimi emocjami. A chcecie oceniać innych #debata #empathy #ukraina
All of you hating on Argentina, we Irish understand you & empathise with you. But let us do our fucking thing tonight, yeah? Hating England is our national pastime. The Argentinians never stole our land and starved us to death. Vamos, vamos, Argentina! #Argentina #HateEngland #Empathy
I offer my most sincere condolences to the victims' families and I urge fans to always celebrate with responsibility, care, and empathy.
America’s ruling class has performed another miracle. They took the most basic truths in human civilization ... crime needs punishment, borders need enforcement, schools should teach, welfare should be temporary, families matter, merit matters, and taxpayers should not be looted by professional parasites ... and somehow rebranded all of that as “extremism.” Incredible work, really. Apparently, a “compassionate” society is one where the violent repeat offender gets another chance, the victim gets a candlelight vigil, the taxpayer gets the bill, the schoolkid gets passed along illiterate, the fraudster gets a grant, the NGO gets another contract, the illegal alien gets services, and the working American gets told to shut up and be more inclusive. What a beautiful system. Soft justice did not stay in the courtroom. It metastasized. It became soft borders, soft schools, soft parenting, soft welfare, soft standards, soft men, and soft bureaucrats explaining why every obvious solution is “too harsh.” Lock up predators? Cruel. Deport illegals? Hateful. End generational welfare? Lacking empathy. Punish fraud? Complicated. Restore merit? Problematic. Teach kids to read? Probably colonialism by Tuesday. A serious country protects the innocent from the guilty. A decaying country protects the guilty from consequences and makes the innocent finance the experiment. That’s America’s real crisis. Not poverty. Not “root causes.” Not another fake expert panel. Consequences. We stopped imposing them on the people destroying the country, so now the country imposes them on everyone else. https://x.com/FloppingAces/status/2071298317452234938?ref_src=twsrc%5Etfw%7Ctwcamp%5Etweetembed%7Ctwterm%5E2071298317452234938%7Ctwgr%5E437b8e842447602b831fedbcf5c5855b30e505ba%7Ctwcon%5Es1_&ref_url=https%3A%2F%2Finstapundit.com%2F806889%2F
Suomalainen politiikka on feminisoitunut ja se näkyy. Jyrki Lehtolan kolumni osui napakasti siihen epämukavaan tosiasiaan, jota moni nainenkin tunnistaa hiljaa itsekseen: kun naiset ovat vyöryneet massoittain johtaviin asemiin politiikassa, koulutuksessa, hallinnossa ja kulttuurissa, monet mittarit ovat kääntyneet huonompaan suuntaan. Ei siksi, että naiset olisivat yksilöinä huonompia, vaan koska naisten psykologinen profiili eroaa miesten profiilista evoluutiopsykologian ja persoonallisuustutkimuksen mukaan merkittävästi ja nämä erot vahvistuvat ryhmätasolla. Naiset ovat tilastollisesti empaattisempia, miellyttämishaluisempia, heillä ilmenee keskimäärin korkeampaa neurotismi la ja he ovat vähemmän systemaattisia sekä riskinsietoisia kuin miehet. Nämä eivät ole stereotypioita vaan replikoituja löydöksiä tuhansissa tutkimuksissa. Kun tällainen profiili valtaa instituutioita, päätöksenteko siirtyy kohti lyhytnäköistä tunneperäisyyttä, uhriutumista, konfliktien välttelyä ja “kaikkien hyvinvoinnin” priorisointia omien rajojen ja resurssien kustannuksella. Tässä kohtaa astuu kuvaan Gad Saadin erinomainen konsepti “suicidal empathy” itsemurhaempathia. Se on tilanne, jossa empaatia irrottautuu evoluutionaalisesta tehtävästään (suojella omaa ryhmää ja jälkeläisiä) ja muuttuu itsetuhoiseksi hyveeksi. Empatia suunnataan väärille kohteille: rikollisille uhrien sijaan, maahanmuuttajille kantaväestön turvallisuuden kustannuksella, “heikoimmille” taloudellisen realismin sijaan. Lopputuloksena on yhteiskunta, joka ei kestä totuutta, ei aseta rajoja eikä priorisoi selviytymistä. Vaivaako tämä naisia enemmän? Kyllä, tilastollisesti kyllä. Naiset ovat keskimäärin herkempiä empaattiselle tartunnalle ja moraaliselle signalingille eli hyveellisyyssignaaleille, joissa näytetään olevansa “hyvä ihminen” julkisesti. Tämä selittää osittain, miksi vasemmistolainen politiikka, woke-kulttuuri ja “hoivavaltiollisuus” vetoavat naisiin vahvemmin. Miehet taas korostavat enemmän oikeudenmukaisuutta ja ryhmän kompetenssia. Kun politiikka muuttuu hoivapolitiikaksi, jossa valtiosta tehdään korvaava äiti, joka ei koskaan sano ei, seuraa väistämättä velkaantuminen, heikentyvä turvallisuus, laskeva syntyvyys ja kyvyttömyys tehdä kipeitä mutta välttämättömiä päätöksiä. Lehtolan mainitsemat esimerkit (Marin, Andersson, Virta, Koskela) ovat oireita tästä ilmiöstä: tyyli korvaa substanssin, some-selfiet korvaavat talousosaamisen, ja moraalinen närkästys korvaa analyysin. Naisten vahvuudet kuten yhteisöllisyys, hoiva, tunneherkkyys ovat korvaamattomia perheessä ja pienryhmissä. Kun ne skaalataan valtion tasolle ilman miesten tasapainottavaa vaikutusta (konkretia, statuskilpailu, kylmä analyysi), järjestelmä menee epätasapainoon. Naisena tämän tunnustaminen on ikävää, mutta välttämätöntä. Totuus ei ole misogyniaa, vaan evoluutiobiologiaa ja persoonallisuustiedettä. Jos haluamme kestävän yhteiskunnan, tarvitsemme seksuaalista diversiteettiä johtotehtävissä ei feminististä valtautumista, jossa miehisyys leimataan toksiseksi ja naiseus korotetaan moraaliseksi monopoleksi. Suomi ei kaipaa enempää “likkoja” politiikkaan. Se kaipaa tasapainoa. Ilman sitä suicidal empathy vie Suomen hiljalleen kohti sivilisaation pehmeää itsemurhaa. https://t.co/y4oUvpjWQP #politiikka #feminismi #tasapaino
Luen parhaillaan @GadSaad ’n kirjaa Suicidal Empathy ja se kertoo juuri tästä samasta asiasta mistä Ulla Appelsin kirjoittaa: itsetuhoisesta empatiasta muita kulttuureita ja tapoja kohtaan, joka elää voimakkaana länsimaissa. Se on mennyt niin pitkälle, että uhraamme oman kulttuuriperintömme ja tapamme ettemme vain loukkaisi ketään kenelle tapamme ovat vieraita ja outoja. Olemme niin empaattisia, että annamme sakkoja sille, joka kutsuu lapsenraiskaajaa pedofiiliksi. Hyväksymme joukkoomme ihmisiä, jotka eivät halua omaksua tapojamme tai kieltämme edes vuosikymmenten asumisen jälkeen. Tarjoamme yhtäläiset palvelut ja tuet ihmisille, jotka laittomasti maassa ettemme vain painostaisi ketään toimimaan lakiemme ja sääntöjemme puitteissa. Annamme rikollisille niin mitättömiä rangaistuksia, koska he ovat olosuhteidensa uhreja ja kärsivät tilanteesta varmasti yhtä paljon kuin uhrinsakin. Meidän pitäisi ottaa itseämme niskasta kiinni ja alkaa vaatia jonkinlaista itsekunnioitusta edes itseltämme. #Empatia #Kulttuuri #Yhteiskunta
My warmest wishes to everyone celebrating #EidAlAdha. At a time of conflict, division and violence, let us all be inspired by this celebrations’ spirit of solidarity, community, compassion & empathy. Eid Mubarak! https://t.co/XkYapZMlqi #EidMubarak #Solidarity #Compassion #Thetweetdoesnotmentionanyspecificcountries.Therefore #theresponseis:
The article discusses a growing recognition in the tech industry that the humanities—and skills like empathy, critical thinking, and emotional intelligence—will be increasingly important in a future dominated by artificial intelligence, as the demand for technical skills like coding may decline, sparking interest among students in liberal arts education. #Humanities #AI #EmotionalIntelligence #US #CA
The article discusses a growing recognition in the tech industry that the humanities—and skills like empathy, critical thinking, and emotional intelligence—will be increasingly important in a future dominated by artificial intelligence, as the demand for technical skills like coding may decline, sparking interest among students in liberal arts education. #Humanities #AI #EmotionalIntelligence #US #CA
The article discusses a growing recognition among tech leaders that the humanities and liberal arts, once deemed irrelevant in the age of technology, are becoming increasingly valuable as artificial intelligence takes over technical tasks, highlighting the importance of human skills like empathy, critical thinking, and emotional intelligence in a future dominated by AI. #Humanities #ArtificialIntelligence #EmotionalIntelligence #US #CA #TX
