Kas niin, koulun kevätjuhla vietetty perinteikkäästi. Aurinkoinen sää, rehtorin juhlapuhe, innokkaat todistuksen saajat, hieman rauhattoman pienemmät sisarukset, tunteikkaat vanhemmat ja kaikilla hymy herkässä. Suvivirsikin laulettiin. Kukaan ei poistunut paikalta tai syttynyt tuleen, eivät suomalaiset, ulkomaalaistaustaiset, kristityt, muslimit tai ateistitkaan. Toki asiasta kohteliaasti ilmoitettiin kevätjuhlan ohjelmassa. Ajattelen, että suunnilleen näin sen kuuluu mennäkin. Joidenkin asioiden on Suomessa väistämättä muututtava, mutta ihan kaikkien asioiden onneksi ei. Tietyt perinteet, vakaus ja ennustettavuus sitovat meidät kulttuuriimme ja tuovat turvallisuuden tunnetta. Kaltaiseni vanha kapinallinenkin on tämän iän myötä ymmärtänyt. Esikoisen hyvän todistuksen sekä superlukijan kunniakirjan juhlistamiseksi otimme suklaa-mansikkajäätelöannokset vohveleilla ja Jaffalla ryyditettynä, aivan niin kuin silloin lapsuudessa kasarin ja ysärin kesinäkin. Kiitos opettajille ja koulujen muulle henkilökunnalle kuluneesta lukuvuodesta ja työstänne uuden sukupolven eteen. Ja kiitos jokaiselle ahkerasti koulutyötä tehneelle nuorelle. Teille, joiden todistus ei täyttänytkään toiveitanne sanon jotain, mitä äitini aikoinaan minulle tolkutti tolkuttamasta päästyään: Kovalla työllä menestyy niin opinnoissa, töissä kuin elämässä yleensäkin. Periksi ei saa koskaan antaa, ei missään tilanteessa eikä vaikka kuinka harmittaisi. Pärjäätte kyllä. Hyvää ja aurinkoista kesää kaikille! -Tere- #Kevätjuhla #SuomalaisetPerinteet #Koulutus
