Search

Helsingin Sanomat EI OLE HUOLISSAAN verellä läträävästä, ilmastohysteriassa rypevästä Elokapinasta, jonka toiminnassa on ollut viitteitä Keski-Suomessa järjestetyn ralliautoilutapahtuman sabotointiyrityksestä 2024. HS sen sijaan ON HUOLISSAAN Suomen poliisista, joka on yrittänyt selvittää, mitä autoteille ryntäilevät hurmospennut rallissa oikein puuhaavat. Kysymys: Miksi HS asettuu ilmeisen laittomasti toimivan rikollisen järjestön puolelle? Miksi se tarjoaa juridisia palveluita ja maineenpuhdistuspalveluita tällaiselle putiikille? Miksi HS laittaa parhaan oikeustoimittajansa ties monenneko kerran perkaamaan Elokapinaan liittyviä oikeussotkua? Vastaan itse: HS symppaa Elokapinaa ja toimii sen PR-toimistona. Tämä on ollut ilmiselvää jo vuosien ajan. Niin Helsingin Sanomat kuin sen kaupalliset taustayhteisöt ja intressipiirit ovat käyttäneet "nuorisoliike" Elokapinaa omien liiketoimintojensa edistämiseen. Ne edellyttävät ympäristöhysteriaa, jota HS/Koneen Säätiö/Sanoma Oyj ja muut kööriin kuuluvat ovat tuutanneet eetteriin niin kiihkeästi kuin nyt vain voi tuutata. Epäselvää on enää se, miksi tällaista toimintaa kutsutaan journalismiksi. #HelsinginSanomat #Elokapina #ilmasto

Kun järjestöiltä leikataan, ei leikata puhevammaisilta tai kehitysvammaisilta. Leikataan ylisuuriksi kasvaneilta yhdistyksiltä, jotka eivät kykene rahoittamaan omaa toimintaansa kuten kansalaisjärjestön kuuluu rahoittaa toimintansa eli jäsentensä ja mahdollisten asiakkaiden maksuilla. Käytännössä tämä säästö otetaan palkoista, joita ei makseta puhevammaisille tai kehitysvammaisille vaan tädille ja sedille, jotka ovat töissä siellä yhdistyksessä. Mutta tämän sanominen ei ole niin mukavaa kuin väittää, että nyt leikataan vammaisilta. Mihin se säästetty raha sitten menee? Se menee yhteiskunnan lakisääteisiin palveluihin mm. vammaisille. Se siis otetaan järjestöpalkoista ja annetaan niille, joilta väitetään leikattavan. Kun yhteiskunnan rahat on loppu, niin järjestöt ovat todella haluttomia puolustamaan niitä, jotka apua oikeasti tarvitsevat. Ne haluavat pitää omat työpaikkansa, mutta eivät ymmärrä, että järjestöraha on niiltä pois, joita he juhlapuheissa esittävät auttavansa. #vammaiset #järjestöt #sosiaalipolitiikka

Meinasinpa äsken myöhästyä junasta Parkanossa. Kerrankin pystyi olemaan tyytyväinen siihen, että VR itse oli myöhässä. Tälle helsinkiläiseen palveluiden saatavuuteen tottuneelle junanviemälle tuli yllätyksenä se, että kaikkialla ei saakaan taksia heti tilatessa. Taksipalvelussa oli silti jotain sellaista autenttista ja vanhan ajan työmoraalia, jota nykyajan ”ei kuulu mulle”-kulttuurissa ei enää ole tottunut näkemään. Äppitilauksen tai yleisen taksinumeron sijaan piti soitella läpi paikalliset taksiyrittäjät, joista viimeinen sai paikalle naiskuskin, joka oli juuri kerennyt istumaan kotisohvalleen ennen pelastusoperaatiotani. Yrittäjät suosittelivat toisiaan ja paikalle tulleelle kuskille vapaa-aikaa tärkeämpää oli saada ulkopaikkakuntalainen typerys äärimmäisen tiukalla aikataululla asemalle, vaikka ei siitä rahallisesti paljoa hyötynyt. Loppu hyvin kaikki hyvin. Kiitos kuuluu VR:n myöhästymiselle, rehellisille suomalaisille asiakasta arvostaville yrittäjille ja erityisesti paikalle vaivautuneelle kuskille. Jos luet tämän, niin pahoittelen, etten kiireessä tajunnut tipata. #juna #taksi #asiakaspalvelu

Kuolinpesien varat yhteiskunnalle? Aika vauhdikas avaus Vihreiltä. Onkohan mietitty loppuun asti. Tämä ei osuisi sellaisiin todella varakkaisiin, joiden vanhuuden hoiva järjestyy yksityisillä palveluilla. Tavallinen työssäkäyvä keskiluokka sen sijaan uhkaisi menettää merkittävän osan perinnöstään. Varallisuuserojen kasvusta on moni kantanut huolta. Tämä saattaisi pikemminkin lisätä niitä. #varallisuus #perintö #yhteiskunta

Asepalveluksen suorittaneena, sodanajan sijoituksen omaavana, palvelukseen kutsuttavana, henkeni uhraamiseen valmiina olevana miehenä - puolustusvero tuntuu oikeastaan pelkästään suurelta sylkäisyltä kasvoilleni. Anna ensin rahasi ja mene sen jälkeen rintamalle uhraamaan henkesi. #puolustus #sota #isänmaa

Enpä ole koskaan tullut ajatelleeksi olevani oikein paskayrittäjä. Toki puhtausalalla sitä paskaa tulee aika ajoin kirjaimellisestikin siivottua, joten ehkä tässä on sitten jokin tahaton ammattiviittaus. Mutta vakavammin: kuvassa oleva kirjoitus on SDP:n jäsenen näkemys yrittäjistä, jotka sattuvat ajattelemaan politiikasta väärällä tavalla. ”Paskayrittäjät.” Tyhmiä. Osaamattomia. Rasisteja. Siinä on melkoinen määrä halveksuntaa muutamaan riviin pakattuna. Onko yrittäjä siis hyvä ja arvostettava vain silloin, kun hänen poliittiset mielipiteensä ovat oikeanlaisia? Onko olemassa erikseen SDP:n hyväksymiä, oikeamielisiä yrittäjiä, ja sitten meitä muita, joiden tekemä työ, kantama riski, maksamat verot ja työllistämät ihmiset eivät enää ansaitsekaan arvostusta? Minusta yrittäjän arvo ei määräydy puoluekirjan eikä äänestyskäyttäytymisen perusteella. Yrittäjä ottaa riskiä omalla nimellään ja omilla rahoillaan. Hän maksaa palkat silloinkin, kun oma palkka jää ottamatta. Hän kantaa vastuun asiakkaista, työntekijöistä, veroista, laskuista ja huomispäivästä. Suomessa sadattuhannet yrittäjät tekevät joka päivä työtä, jonka varaan rakentuvat työpaikat, palvelut ja merkittävä osa koko hyvinvointiyhteiskunnan rahoituksesta. Politiikasta saa, ja pitää, olla eri mieltä. Riikka Purrasta saa olla mitä mieltä tahansa. Perussuomalaisia saa arvostella aivan niin paljon kuin fiksuja argumentteja riittää. Mutta kun poliittinen argumentointi on pelkkää ihmisryhmän nimittelyä ”paskayrittäjiksi”, ei enää keskustella politiikasta. Silloin vain halveksitaan ihmisiä ja yrittäjiä heidän mielipiteidensä perusteella. Ja juuri tällaisessa hetkessä kannattaa ehkä kysyä: 👇 Kumpi kertoo ihmisestä enemmän, se, ketä hän kannattaa pääministeriksi, vai se, miten hän puhuu niistä ihmisistä, jotka ajattelevat toisin? Smart Siivous Oy jatkaa kaikesta huolimatta yrittämistä, työnantamista ja oman osuutensa kantamista yhteisestä hyvästä. Ja tarvittaessa edelleen myös sen paskan siivoamista! Jonkunhan sekin työ on tehtävä. 🫧😘 #fiksumpaapolitiikkaa #fiksumpaaarkea #fiksumpaakäytöstä #yrittäjyys #politiikka #keskustelu

Saimme haltuumme Helsingin asioista päättävien poliitikkojen postinumerot ja selvitimme, kuinka paljon heidän kotinsa lähellä asuu vieraskielisiä. Professori latasi suorat sanat: ”Kaikki koulupiirien rajasiirtelyt ja tasoittamispyrkimykset tehdään ja suunnitellaan alueille, joissa poliitikot eivät itse asu.” 🏘️ Juttu on osa Iltalehden Plus-palvelua, jota voit kokeilla edullisella tutustumistarjouksella. https://t.co/fwjzQgTDpn #Helsinki #Politiikka #Monimuotoisuus

Kela-taksien hinnoista ja kaverin kummin viestintäkonsulttitoimiston palveluiden ostoista tuli mieleen 90-luvun loppu ja eräs helsinkiläinen levykauppa. Levykauppa oli pieni ja pyöritti toimintaansa 99% kivijalassa. Oli levykauppa joskus lehdessä vaatimattomana kertomassa, että jotain oli tehty ehkä oikein, kun ”näin monta vuotta ollaan oltu pystyssä”. Sitten tuli joku kilpailutuslaki tms. ja kävi ilmi, että tämä levykauppa oli hoitanut vuosien ajan äänilevymyynnit pääkaupunkiseutujen kirjastoille. Tai jotain vastaavaa. Sitten levykauppa oli taas lehdessä, nyt kertomassa, että jos hinnat kilpailutetaan, niin heillä ei pienenä toimijana ole mitään jakoa olla pelissä enää mukana, että se on lappu luukulle. Lehtijuttu ei tuonut vanhaa myyntikanavaa takaisin. Lappu pistettiin luukulle ja vähän mumistiin kuinka ahtaalle pistetään kaikki reilut jäppiset. Yrityksen lopettaminenhan ei ollut mitenkään pakollista. Kilpailutus vaan teki mahdottomaksi sen, että liikevaihdosta +90% tullut jonkun kultaisen kättä päälle -diilin kautta. Niiden rahojen eteenhän olisi pitänyt jumaliste tehdä jotain duunia jatkossa! Tuolla on paljon sellaista jengiä, jolla on kesämökit, veneet, prätkät ja ties mitkä rahaperseiden monumentit, jotka on maksettu käytännössä suoraan meidän verorahoistamme. Kiinnostaisi vain tietää, että kuinka paljon. #Liiketoiminta #Kilpailutus #Verorahankäyttö

Piti palata vanhaan vääntöön facebookissa, joten jaetaan nyt tännekin: Miksi STEA avustusten leikkaus on järkevää? Silmiä avaavaa on kuunnella pohjalle tämä: https://t.co/5XLXeSZTLM Otetaan esimerkiksi kehitysvammaliitto. Merkittävä osa sen toiminnasta ja resursseista menee vaikuttamiseen ja lobbaamiseen, lausuntojen ja kannanottojen tekemiseen, työryhmiin osallistumiseen, päättäjien tapaamiseen, koulutuksiin, webinaareihin, työpajoihin, tietoiskuihin ja erilaisiin kehittämishankkeisiin. Kehitysvammaliitto itse kertoo vuoden 2025 toiminnastaan esimerkiksi antaneensa 17 lausuntoa ja kannanottoa, toimineensa 35 työ- ja ohjausryhmässä sekä tavanneensa kansanedustajia, avustajia ja muita päättäjiä. Kysymys siis kuuluu: paljonko käytetystä rahasta muuttuu lopulta konkreettiseksi avuksi kehitysvammaisen ihmisen arjessa. Kehitysvammaliitto sai vuonna 2025 noin 2,4 miljoonaa euroa STEA-rahoitusta. Liitolla oli vuoden aikana 52 palkattua työntekijää. Jos sama 2,4 miljoonaa euroa käytettäisiin suoraan palvelujen ostamiseen ja avun hinnaksi oletettaisiin esimerkiksi 60 euroa tunnilta, rahalla voitaisiin ostaa noin 40 000 tuntia konkreettista apua vuodessa. Tämä olisi kymmeniä kertoja tehokkaampaa, kuin liittojen rahoittaminen. Tehottomuudesta kertoo myös se, että kehitysvammaliitto kertoo antaneensa vuonna 2025 neuvontaa 3 842 yhteydenottajalle. Vertailun mittakaavaksi: 40 000 tuntia jaettuna 3 842 henkilölle olisi keskimäärin noin 10,4 tuntia henkilökohtaista apua jokaiselle, jos se toteutettaisiin markkinaehtoisesti. Nyt henkilö saa puhelun verran neuvontaa... tehokasta?🙄 Kehitysvammaliiton Papunetilla, selkokielen kehittämisellä tai muulla ”asiantuntijatyön" kohdalla pitää kysyä : onko tehokkaampaa rahoittaa järjestörakennetta, lobbausta, lausuntoja, seminaareja ja työryhmiä vai antaa mahdollisimman suuri osa rahasta suoraan apua tarvitsevien ihmisten palveluihin? Tässä on ongelman ydin. Vammaisten varsinaisten palvelujen järjestämisestä vastaavat hyvinvointialueet. Liitot tuottavat lähinnä ”oheispalveluja”. Ts. Jos ihminen saa sydänkohtauksen, hän soittaa ambulanssin. Ei hän soita Sydänliittoon. Samalla tavoin kehitysvammaisen ihmisen jokapäiväisessä avuntarpeessa palveluvastuu on ensisijaisesti hyvinvointialueella, ei etujärjestöllä. Esimerkiksi Keski-Uudenmaan hyvinvointialue (Keusote) järjestää vammaisille muun muassa henkilökohtaista apua, asumisen tukea, kuljetuspalveluja, vammaissosiaalityötä sekä vammaispalvelujen neuvontaa ja ohjausta. Lisäksi hyvinvointialue järjestää omaishoidon tukea silloin, kun vammaisen tai sairaan henkilön hoito ja huolenpito tapahtuvat kotona. Keusotessa henkilökohtaista apua voidaan toteuttaa myös palvelusetelillä tai kilpailutetulta yksityiseltä palveluntuottajalta ostettavana palveluna. Markkinaehtoista palvelutuotantoa voidaan siis käyttää aivan hyvin julkisen järjestämisvastuun sisällä. Rahan voisi esimerkiksi kanavoida hyvinvointialueiden kautta palveluseteleiksi tai kilpailuttaa palvelut niin, että koulutetut yksityiset palveluntuottajat voisivat tarjota konkreettista apua suoraan vammaisille ihmisille. Mitä siis loppujen lopuksi tarkoittaa ”hyvinvointivaltio” tai ”pienten puolella oleminen”? Onko se mahdollisimman viisasta ja vaikuttavaa auttamista – vai rahojen kaatamista rälssiin? Niin, ja lukekaa se @ottojuote räikkä tähän perään. Se tiivistää kaiken oleellisen. https://t.co/pqg2qBYd0u Lähteet: https://t.co/59sBjqIsA9 https://t.co/iTwHDo95Ju…/vammaiset…/henkilokohtainen-apu/ https://t.co/X5kyi5KSq1 https://t.co/VnQDQOi3Dc #vammaiset #hyvinvointi #STEA

Malliesimerkki nykyisen kotoutuspolitiikan ongelmista: palveluiden tarjoaminen englanniksi tai maahanmuuttajan omalla kielellä nähdään "edistävän kotoutumista". Eikö kotoutumista tukisi enneminkin se, että muuttaja joutuisi oppimaan suomea asuakseen täällä ja toimiakseen yhteiskunnassa? Tapasin juuri viikonloppuna Kotkassa 70-luvulla Belgiasta Suomeen muuttaneen perussuomalaisten aktiivin, joka oli aikanaan jo vuoden maassaolon jälkeen lukenut Väinö Linnaa. Tuumailtiin, että kielen oppiminen oli onnistunut aikanaan niin hyvin nimenomaan siksi, että tuolloin ei ollut "kotouttamistoimia", jotka olisivat kannustaneet omalla kielellä toimimiseen. Kaveri olikin päättänyt kaupungin ainoan toisen belgialaisen kanssa että puhuvat yhdessä suomea - nykyään belgialaiset olisi varmaankin kannustettu perustamaan oma monikulttuuriyhdistys. Maassa maan tavalla -ajattelu ja oma aktiivisuus ovat parasta kotouttamispolitiikkaa! #Kotoutuminen #Kielipolitiikka #Monikulttuurisuus

Iso ongelma Suomessa on, että suomalaisella ei ole varaa ostaa toiselta saman verran tienaavalta suomalaiselta työtä. Verokiila on liian suuri, molemmissa päissä: 1) Ensin verottaja nappaa leijonan osan tuloveroina ja veroluonteisina maksuina 2) Ostettavassa palvelussa on laskulla 25,5 % arvonlisäveroa ja taas kohdan yksi mukaan valtio nappaa tekijältä välistä Mitä tästä seuraa, kun ei ole varaa ostaa työtä toiselta? 1) Työpaikkoja jää syntymättä 2) Liian paljon tehdään itse -> mm. vapaa-aikaa jää vähemmälle Tämä verokiila on saatava pienemmäksi. Yksinkertaiset ratkaisut: 1) Tuloverojen merkittävä lasku 2) Alle 100.000€ liikevaihto arvonlisäverottomaksi yrittäjälle Malli on yksinkertainen eikä huomioi kaikkea, tietenkään. Mistä rahat tähän? 1) Dynaamiset vaikutukset taloudellisen toimeliaisuuden noususta 2) Kehitysapu nollaan 3) Sosiaaliturva kansalaisuusperusteiseksi 4) Puoluetuet nollaan 5) Yritystuet pois rankalla kädellä 6) Järjestörälssiltä puolet pois #verokiila #työmarkkinat #talous

Juuri tästä syystä yliopistojen väki vastustaa lukukausimaksuja. Heitä nolottaa pyytää palvelustaan rahaa, koska se on niin surkeaa. Jos taas opetus olisi maksullista, opiskelijat saattaisivat alkaa vaatia laatua. Se vasta ahdistavalta kuulostaakin. https://t.co/T9MlZRm1oh #koulutus #opiskelijat #yliopisto