Mielenkiintoisin huomio SDP:n uusista maahanmuuttolinjauksista on se, miten viimeisen kymmenen vuoden aikana erilaiset punavihreiden ja sinivihreiden sivistysporvareiden hyperventilaatio-osastot ovat kiljuneet kurkku suorana maahanmuuttoa koskevan kritiikin olevan rasistista. Usein olemme kuulleet vaateita siitä, että kyseinen kritiikki pitäisi esittää ei-rasistisesti. Koskaan emme kuitenkaan ole nähneet esimerkkiä kritiikistä, joka olisi täyttänyt nämä sivistyneiden hyveihmisten näkymättömän musteen taikakynällä loihtimat kriteerit. Kriteerejä ei ole voinut lausua ääneen, koska niitä ei ole ollut. MIKÄÄN kritiikki ei ole koskaan voinut olla tarpeeksi asiallista tai tarpeeksi ei-rasistista. Cancel-inkvisiittorit loivat harhan siitä, että heidän mielestään olisi jotain mystistä ja saavuttamatonta ”tarpeeksi asiallista kritiikkiä”. Sellaista ei koskaan ole ollut, koska on ollut kyse poliittisesta vallankäytöstä. Sallitun keskustelun ja mielipiteiden raamit on haluttu pitää maahanmuutolle suopeina, koska monikulttuurisuusfantsutukseen on uhrattu valtavasti poliittisia panoksia. Ei pitänyt olla mitään yliedustusta rikoksissa, katujengejä, oppimisympäristöjen ongelmia, PISA-tulosten laskua, tukien valumista maahanmuuttajille tai mitään muutakaan kivojen pelihetkien lisäksi. Tulokset on nyt lyöty taululle. Olipa sittenkin, ja paljon olikin. Todellisuutta ei enää pääse karkuun. Kun todellisuutta ja täysin tietoisten tekojen seurauksia ei enää pääse karkuun, alkaa tällainen veivaus. Ongelmaksi selkärangattomille tyhjänpuhujille muodostuu se, että kukaan tuskin on unohtanut, kuka ne ongelmat on politiikallaan aiheuttanut. Perussuomalaiset ovat olleet aina oikeassa. Se ei ehkä ole ollut kiitollinen rooli, mutta totuudella on aina itseisarvo. #maahanmuutto #keskustelu #politiikka