Nämä kulkueet alkavat olemaan vähän kuin Neuvostoliiton viimeiset vappumarssit. Järjestelmä lataa toki kaikki paukkunsa tähän liberalismin pyhän kuukauden päätösjuhlaan, mutta sekään ei riitä peittämään kulissien alta paistavaa väsähtämistä. #Vappu #Liberalismi #Kulkueet
Kannattaako liberaalin vaihtaa kokoomuksesta vihreisiin? Minusta ei. Joukko markkinaliberaaleja vihreitä väittää toisin. He ovat peräti perustaneet Vaihda vihreisiin -nimisen verkkosivun kokoomuslaisia houkuttelemaan. Kun vihreät yrittävät tällä tavoin kalastella porvarien vesillä, lienee aivan asiallista esittää muutama syy liberaaleille pysyä kokoomuksessa. 1 Edustavatko markkinaliberaalit puolueen linjaa? Monien Vaihda vihreisiin -sivun tekijöiden ajatuksissa on paljon yhteistä liberaalien kokoomuslaisten kanssa. Arvostan monia heistä, tunnen joitakin henkilökohtaisesti. Mietin kuitenkin, miten hyvin heidän ajattelunsa näkyy puolueen linjassa. Itse en ole havainnut vihreiltä markkinaliberaaleja talouspoliittisia avauksia. Puolue on päinvastoin ollut linjassa muun vasemmisto-opposition kanssa tällä vaalikaudella. Viime kaudella hallituksessa puolue ei tosiaan myöskään erottautunut markkinaoikeistolaisilla näkemyksillään. Liberaalin porvarin onkin syytä kysyä, kuuluisiko hänen äänensä paremmin vihreissä. Tuskin. 2 Talouskasvu ja radikalismi Vaihda vihreisiin -sivu väittää vihreiden olevan markkinatalouspuolue. Kun lukee vihreiden ohjelmia, aatteellisia asiakirjoja ja poliitikkojen kirjoituksia, luonnehdinta epäilyttää (ks. linkit alla). On ilmeistä, että puolueessa on esimerkiksi vahvaa taipumusta kasvuvastaisuuteen. "Kohtuutalous", "donitsitalous", "beyond growth" ja niin edelleen ovat muodissa. Nämä ajatusrakennelmat väittävät, että tulevaisuus muuttuu paremmaksi jos ihmiskunta tuomitaan pysyvään köyhyyteen. Ne ovat syvästi markkinatalousvihamielisiä. On vaikea kuvitella aatetta, joka olisi kauempana omasta liberaalista, optimistisesta, markkinamyönteisestä ajattelustani. Lisäksi ekonomistina en voi olla huomaamatta kasvukritiikin älyllistä heikkoutta. Vihreisiin vaihtaminen tarkoittaisi liittoutumista köyhdytystä ajavien radikaalien kanssa. 3 Konservatismi Vaihda vihreisiin korostaa koko ajan, miten epäluontevaa liberaalien on olla liitossa konservatiivien kanssa. Viittaan äskeiseen. Konservatiiveja yhdistää liberaaleihin vähittäisen uudistamisen eetos. He ovat siksi luontevampi kumppani kuin talousvallankumousta vaativat vihreät radikaalit. 4 Julkisen talouden hoito Vaihda vihreisiin -ryhmä välttelee puhumista julkistalouden ongelmista. He sanovat kannattavansa yritystukien vähentämistä ja panostuksia koulutukseen. Tällainen ei porvarille riitä. Julkisen talouden tervehdyttäminen vaatii laaja-alaista sopeutusohjelmaa. Vihreillä ei ole ollut tässä suhteessa mitään omaa tarjottavaa. Vaikka liberaalit eivät liene tyytyväisiä hallituksen kaikkiin päätöksiin, mittakaava on kuitekin kokoomuksessa ymmärretty. Julkinen talous on siis yksi syy pysyä kokoomuksessa. 5 Autoilu ja kulttuurisota Vaihda vihreisiin puhuu mieluummin autoista kuin julkisesta taloudesta. Olen oikeistovihreiden kanssa samaa mieltä, että autoiluun kaivataan markkinataloutta. On kuitenkin selvää, että autoilu on vihreille keskeisesti kulttuurisodan väline. Vihreät on johtava kulttuurisotapuolue, joka elää symbioosissa perussuomalaisten kanssa. Puolueet ruokkivat toinen toistaan. Asetelmaa kuvaa mainiosti television ajankohtaisohjelma, jossa Sofia Virta ja Wille Rydman kävivät yhdentekevää kovaäänistä riitaa. Kokoomuskaan ei ole immuuni kulttuurisodan kutsulle, mutta on kaukana tästä kaksikosta. Kulttuurisodan sijasta päätöksentekoa kaipaavan liberaalin kannattaakin pysyä kokoomuksessa. #liberalismi #politiikka #talous
Maahanmuuttajien matala halukkuus maanpuolustukseen ei ole sattumaa eikä pelkkää kulttuurista sopeutumattomuutta. Se on looginen seuraus liberalismin sisäisestä virheestä: Oikeuksia jaetaan runsaasti, mutta velvoitteita ei vaadita. Liberalismia edeltäneen aristoteelisen perinteen mukaan ihminen on luonnostaan yhteisöllinen olento. Hän ei synny tyhjään tilaan autonomisena yksilönä, vaan perheeseen, yhteisöön ja kulttuuriin. Tästä seurasi, että velvollisuudet olivat oikeuksia keskeisempiä. Oikeus johonkin asiaan syntyi usein vasta vastuun kantamisen kautta. Kansalaisuus tarkoitti ennen kaikkea velvollisuutta palvella yhteistä hyvää, mukaan lukien maan puolustaminen. Liberaali ajattelu hylkäsi tämän realistisen ihmiskuvan. Sen tilalle nousi valistuksen fiktio: autonominen yksilö, jonka suhde yhteisöön on vapaaehtoinen ja instrumentaalinen. Tästä logiikasta seuraa: - sinulla on oikeus tulla maahan - sinulla on oikeus sosiaaliturvaan - sinulla on oikeus kansalaisuuteen ilman syvällistä integraatiota jne. Kun valtio jakaa etuuksia ja oikeuksia ilman vastavuoroisuuden vaatimusta, se kasvattaa väistämättä entitlement-mentaliteettia. Ihminen muuttuu kuluttajaksi suhteessa valtioon, ei enää velvollisuuksia kantavaksi jäseneksi. Tämä ei koske vain maahanmuuttajia, vaan sama logiikka syö natiivienkin yhteiskuntavastuuta. Maanpuolustus on klassinen esimerkki Aristoteleen philia politikesta (poliittisesta ystävyydestä), joka edellyttää, että ihminen kokee maan aidosti omakseen. Kuten Aristoteleen pohjalle rakentanut moraalifilosofi Alasdair MacIntyre varoitti: liberalismi ei vain heikennä yhteiskuntaa, vaan tekee siitä sisäisesti ristiriitaisen ja loppuun asti vietynä myös puolustuskyvyttömän. Se tuottaa ihmisiä, jotka ottavat oikeudet, mutta eivät tunne velvoitetta - koska koko järjestelmä ei sellaista vaadi. Kestävä yhteiskunta vaatii vastavuoroisuutta ja jaettua narratiivia. Kansalaisuus ei voi olla pelkkä etuuspaketti. Sen tulee olla moraalinen ja kulttuurinen jäsenyys, jossa oikeudet ja velvollisuudet ovat tasapainossa. #Liberalismi #Kansalaisuus #Yhteisöllisyys
Suvivirsi-episodi on jälleen yksi todiste siitä, missä jamassa Suomi on. Järjestelmä löytää aina sen yhden hyödyllisen hölmön aktivistin - tällä kertaa Lauri Ojalan - joka valittaa tarpeeksi äänekkäästi, jotta virkamieseliitti voi jatkaa perinteisen suomalaisen kulttuurin systemaattista purkamista. Suvivirsi, satoja vuosia suomalaisten kevään ilon ja kiitoksen laulu, muutetaan syrjiväksi ongelmaksi. Ja ei: Suvivirsi ei ollut kellekään pakko. Kukaan ei sitonut lasta penkkiin, ja oli täysin mahdollista istua hiljaa tai poistua hetkeksi. Mutta se ei tietenkään koskaan riitä: perinteestä itsestään pitää tehdä vihollinen. Tämä on myöhäisen liberalismin ydin: perinteet nähdään “pakkoina”, vaikka ne ovatkin välttämättömiä liimoja, jotka sitovat ihmiset yhteisöksi. Ilman yhteisiä perinteitä ei ole yhteistä identiteettiä, luottamusta eikä lopulta kansakuntaa. Ironista on, että Ojala ja hänen kaltaisensa relativistit eivät oikeasti halua neutraalia tilaa, koska mitään sellaista ei oikeasti ole olemassa. Heillä on oma uskonto - liberaali relativismi - ja relativismi sietää vain itseään. Kaikki perinteinen, juureva ja enemmistön kulttuuri on sille uhka, joka täytyy purkaa. Kun suomalainen enemmistö ei saa enää vapaasti laulaa omaa kevätlauluaan koulussa ilman uhkasakkoa, olemme jo syvällä kulttuurisessa itsemurhassa. #Suomi #perinteet #kulttuuri
Vihdoin liberaalit ovat kieltämässä Suvivirttä! Sille on aihetta. Muistan vielä elävästi, kuinka 2000-luvun alussa meidät indoktrinoitiin fundamentalistiseen pakkouskontoon Suvivirren avulla. Kyyneleet poskilla poistuimme koulun jumppasalista, kun meidät se pakotettiin laulamaan. Juuri tästä johtuen meistä tuli ääriuskonnollinen millenniaalisukupolvi. Niin ei ehkä olisi käynyt, jos silloin olisi ollut olemassa rohkeita vanhempia, jotka olisivat olleet taistelemassa järjestelmää vastaan ja nyhtämässä pilteilleen vahingonkorvauksia. #Suomi #uskonto #liberalismi
