Kela-taksien hinnoista ja kaverin kummin viestintäkonsulttitoimiston palveluiden ostoista tuli mieleen 90-luvun loppu ja eräs helsinkiläinen levykauppa. Levykauppa oli pieni ja pyöritti toimintaansa 99% kivijalassa. Oli levykauppa joskus lehdessä vaatimattomana kertomassa, että jotain oli tehty ehkä oikein, kun ”näin monta vuotta ollaan oltu pystyssä”. Sitten tuli joku kilpailutuslaki tms. ja kävi ilmi, että tämä levykauppa oli hoitanut vuosien ajan äänilevymyynnit pääkaupunkiseutujen kirjastoille. Tai jotain vastaavaa. Sitten levykauppa oli taas lehdessä, nyt kertomassa, että jos hinnat kilpailutetaan, niin heillä ei pienenä toimijana ole mitään jakoa olla pelissä enää mukana, että se on lappu luukulle. Lehtijuttu ei tuonut vanhaa myyntikanavaa takaisin. Lappu pistettiin luukulle ja vähän mumistiin kuinka ahtaalle pistetään kaikki reilut jäppiset. Yrityksen lopettaminenhan ei ollut mitenkään pakollista. Kilpailutus vaan teki mahdottomaksi sen, että liikevaihdosta +90% tullut jonkun kultaisen kättä päälle -diilin kautta. Niiden rahojen eteenhän olisi pitänyt jumaliste tehdä jotain duunia jatkossa! Tuolla on paljon sellaista jengiä, jolla on kesämökit, veneet, prätkät ja ties mitkä rahaperseiden monumentit, jotka on maksettu käytännössä suoraan meidän verorahoistamme. Kiinnostaisi vain tietää, että kuinka paljon. #Liiketoiminta #Kilpailutus #Verorahankäyttö
