Search

"Keskinkertainen opettaja kertoo. Hyvä opettaja selittää. Erinomainen opettaja näyttää. Suuri opettaja inspiroi." - amerikkalainen kirjailija William Arthur Ward Lapsi, jota on inspiroitu, ei lakkaa ihmettelemästä aikuisenakaan. Tatianan taso on lähes kaikille tavoittamattomissa, mutta koska niin monella meistä on pysyvä muistijälki inspiroivista opettajista, tätä hengenlahjaa voi varjella ja kasvattaa myös tänä päivänä. Pitäisi suosia henkevöityneitä ja hillitä hengettömien ankeutusta. #opettajat #inspiraatio #kasvatus

Arhimedes istui tablettinsa ääressä, kun roomalainen sotilas tappoi hänet. Kuulostaako luonnolliselta? Ei oikein. Ja kuitenki juuri sinne voimme päätyä, jos “päivitämme” mennyttä aikaa tarpeeksi. Melkein jokahisessa kulttuurissa on vanhempien kirjailijoiden nykyaikaistettuja painoksia, ja samalla keskustellaan oikeinkirjoituksesta, sanastosta, toimituksellisista huomautuksista ja tekstin sovittamisesta nykyajan lukijalle. Yksi antiikkikauppias sanoi miulle kerran, jotta “ajan patina antaa arvoa” ja voi olla juuri se, mikä erottaa alkuperäisen halvasta kopiosta. Avaan Constantin Noican “Sunnuntaiesseet”, tulen Humanitas-kustantamon vuoden 1992 painoksen esipuheeseen ja luen, jotta “oikeinkirjoitus on päivitetty”. Noican lukeminen olisi voinut olla kävely 1930- ja 1940-luvuille. Sen sijah teemme tuon kävelyn nykyajan lasit silmillä, mukavasti Uberissa istuen, ilman pelkoa eksymisestä — siis ilman vaaraa, ettemme ymmärtäisi sen ajan sanoja, jotka olisi voitu yksinkertaisesti “kääntää” alaviitteissä. Entä jos ottaisimme myös sen ajan sanomalehdet ja “päivittäisimme” ne? Ja ehkä voisimme tehdä myös sen ajan mainoksille rebrandingin, jotta neuronimme eivät joutuisi liikaa töihin, aivan kuin olisimme escape roomissa. Miksi pysähtyä siihen? Voisimme päivittää myös historian oppikirjat ja kirjoittaa, jotta Syrakusan Arhimedeen tappoi roomalainen sotilas hänen tehdessään matematiikkaa tabletillaan. Perusajatus pysyy samana, eikö niin? Vain aikakausi katoaa. Ja vielä yksi asia: miksi matemaatikot eivät “päivitä” Pythagorasta? He voivat muuttaa merkintätapaa. He voivat selittää todistuksen toisella tavalla. He voivat jopa rakentaa piirroksen verkossa animaation avulla niin, että se syntyy oppilaiden silmien edessä. Mutta Pythagoraan lause pysyy Pythagoraan lauseena. Kun siis luemme vanhempaa kirjailijaa, miksi emme säilyttäisi myös hänen aikansa kieltä — ja panisi nykyajan selityksiä huomautuksiin? Ja vielä yksi viimeinen kysymys Humanitasille ja yliopistojen kirjallisuus- ja filologiaosastojen ihmisille: jos tämän päivän koululaiset “päivittävät” teidät muutaman vuosikymmenen päästä # ja emoji’loilla, pidättekö siitä? #Humanitas #ConstantinNoica #Noica #Sunnuntaiesseet #Arhimedes #Pythagoras #Hashtag #Emoji #MrStorywise #PäivitettyOikeinkirjoitus #KielenHistoria #20260920_1926 #Karjala #Karelian #Suomi #Finland #Kirjallisuus #Historia

Arkhimedes oli tabletillaan, kun roomalainen sotilas tappoi hänet. Kuulostaako luontevalta? Ei oikein. Ja silti juuri tähän voidaan päätyä, jos menneisyyttä “päivitetään” tarpeeksi pitkälle. Lähes jokaisessa kulttuurissa on vanhempien kirjailijoiden modernisoituja painoksia, ja niiden ympärillä käydään keskustelua oikeinkirjoituksesta, sanastosta, toimituksellisista huomautuksista ja tekstien mukauttamisesta nykyajan lukijalle. Eräs antiikkikauppias sanoi minulle kerran, että “ajan patina tuo arvoa” ja voi olla juuri se, mikä erottaa alkuperäisen halpajäljennöksestä. Avaan Constantin Noican “Sunnuntaiesseet”, pääsen Humanitasin vuoden 1992 painoksen kustantajan esipuheeseen ja huomaan, että “oikeinkirjoitus on päivitetty”. Noican lukeminen olisi voinut olla kävelyretki 1930- ja 1940-luvuille. Sen sijaan teemme tuon matkan nykyaikaiset silmälasit päässä, mukavasti Uberissa istuen, ilman pelkoa eksymisestä — eli siitä, ettemme ymmärtäisi ajan sanoja, jotka olisi voitu yksinkertaisesti “kääntää” alaviitteissä. Entä jos ottaisimme myös aikakauden sanomalehdet ja “päivittäisimme” ne? Ja ehkä meidän pitäisi myös rebrändätä ajan mainokset, jotta neuronimme eivät joutuisi työskentelemään liikaa, aivan kuin olisimme escape roomissa. Miksi pysähtyä siihen? Voisimme päivittää myös historian oppikirjat ja kirjoittaa, että Syrakusan Arkhimedeen tappoi roomalainen sotilas tämän tehdessä matematiikkaa tabletillaan. Perusajatus säilyy samana, eikö niin? Vain aikakausi katoaa. Ja vielä yksi asia: miksi matemaatikot eivät “päivitä” Pythagorasta? He voivat muuttaa merkintätapaa. He voivat selittää todistuksen eri tavalla. He voivat jopa rakentaa kuvion verkossa animaation avulla niin, että se syntyy oppilaiden silmien edessä. Mutta Pythagoraan lause pysyy Pythagoraan lauseena. Kun siis luemme vanhempaa kirjailijaa, miksi emme säilyttäisi myös hänen aikansa kieltä — ja laittaisi nykyaikaisia selityksiä huomautuksiin? Ja vielä yksi viimeinen kysymys Humanitasille ja yliopistojen kirjallisuuden ja filologian ihmisille: jos tämän päivän koululaiset “päivittävät” teidät muutaman vuosikymmenen päästä # -merkeillä ja emojeilla, pitäisittekö siitä? #Humanitas #ConstantinNoica #Noica #Sunnuntaiesseet #Arkhimedes #Pythagoras #Hashtag #Emoji #MrStorywise #PäivitettyOikeinkirjoitus #KielenHistoria #20260920_1926 #Suomi #Finnish #Kirjallisuus #Historia

Arkhimedes oli tabletillaan, kun roomalainen sotilas tappoi hänet. Kuulostaako luontevalta? Ei oikein. Ja silti juuri tähän voidaan päätyä, jos menneisyyttä “päivitetään” tarpeeksi pitkälle. Lähes jokaisessa kulttuurissa on vanhempien kirjailijoiden modernisoituja painoksia, ja niiden ympärillä käydään keskustelua oikeinkirjoituksesta, sanastosta, toimituksellisista huomautuksista ja tekstien mukauttamisesta nykyajan lukijalle. Eräs antiikkikauppias sanoi minulle kerran, että “ajan patina tuo arvoa” ja voi olla juuri se, mikä erottaa alkuperäisen halpajäljennöksestä. Avaan Constantin Noican “Sunnuntaiesseet”, pääsen Humanitasin vuoden 1992 painoksen kustantajan esipuheeseen ja huomaan, että “oikeinkirjoitus on päivitetty”. Noican lukeminen olisi voinut olla kävelyretki 1930- ja 1940-luvuille. Sen sijaan teemme tuon matkan nykyaikaiset silmälasit päässä, mukavasti Uberissa istuen, ilman pelkoa eksymisestä — eli siitä, ettemme ymmärtäisi ajan sanoja, jotka olisi voitu yksinkertaisesti “kääntää” alaviitteissä. Entä jos ottaisimme myös aikakauden sanomalehdet ja “päivittäisimme” ne? Ja ehkä meidän pitäisi myös rebrändätä ajan mainokset, jotta neuronimme eivät joutuisi työskentelemään liikaa, aivan kuin olisimme escape roomissa. Miksi pysähtyä siihen? Voisimme päivittää myös historian oppikirjat ja kirjoittaa, että Syrakusan Arkhimedeen tappoi roomalainen sotilas tämän tehdessä matematiikkaa tabletillaan. Perusajatus säilyy samana, eikö niin? Vain aikakausi katoaa. Ja vielä yksi asia: miksi matemaatikot eivät “päivitä” Pythagorasta? He voivat muuttaa merkintätapaa. He voivat selittää todistuksen eri tavalla. He voivat jopa rakentaa kuvion verkossa animaation avulla niin, että se syntyy oppilaiden silmien edessä. Mutta Pythagoraan lause pysyy Pythagoraan lauseena. Kun siis luemme vanhempaa kirjailijaa, miksi emme säilyttäisi myös hänen aikansa kieltä — ja laittaisi nykyaikaisia selityksiä huomautuksiin? Ja vielä yksi viimeinen kysymys Humanitasille ja yliopistojen kirjallisuuden ja filologian ihmisille: jos tämän päivän koululaiset “päivittävät” teidät muutaman vuosikymmenen päästä # -merkeillä ja emojeilla, pitäisittekö siitä? #Humanitas #ConstantinNoica #Noica #Sunnuntaiesseet #Arkhimedes #Pythagoras #Hashtag #Emoji #MrStorywise #PäivitettyOikeinkirjoitus #KielenHistoria #20260920_1926 #Suomi #Finnish #Kirjallisuus #Historia

Lähes jokaisessa kulttuurissa on vanhempien kirjailijoiden modernisoituja painoksia, ja niiden ympärillä käydään keskustelua oikeinkirjoituksesta, sanastosta, toimituksellisista huomautuksista ja tekstien mukauttamisesta nykyajan lukijalle. Eräs antiikkikauppias sanoi minulle kerran, että “ajan patina tuo arvoa” ja voi olla juuri se, mikä erottaa alkuperäisen halpajäljennöksestä. Avaan Constantin Noican “Sunnuntaiesseet”, pääsen Humanitasin vuoden 1992 painoksen kustantajan esipuheeseen ja huomaan, että “oikeinkirjoitus on päivitetty”. Noican lukeminen olisi voinut olla kävelyretki 1930- ja 1940-luvuille. Sen sijaan teemme tuon matkan nykyaikaiset silmälasit päässä, mukavasti Uberissa istuen, ilman pelkoa eksymisestä — eli siitä, ettemme ymmärtäisi ajan sanoja, jotka olisi voitu yksinkertaisesti “kääntää” alaviitteissä. Entä jos ottaisimme myös aikakauden sanomalehdet ja “päivittäisimme” ne? Ja ehkä meidän pitäisi myös rebrändätä ajan mainokset, jotta neuronimme eivät joutuisi työskentelemään liikaa, aivan kuin olisimme escape roomissa. Miksi pysähtyä siihen? Voisimme päivittää myös historian oppikirjat ja kirjoittaa, että Syrakusan Arkhimedeen tappoi roomalainen sotilas tämän tehdessä matematiikkaa tabletillaan. Perusajatus säilyy samana, eikö niin? Vain aikakausi katoaa. Ja vielä yksi asia: miksi matemaatikot eivät “päivitä” Pythagorasta? He voivat muuttaa merkintätapaa. He voivat selittää todistuksen eri tavalla. He voivat jopa rakentaa kuvion verkossa animaation avulla niin, että se syntyy oppilaiden silmien edessä. Mutta Pythagoraan lause pysyy Pythagoraan lauseena. Kun siis luemme vanhempaa kirjailijaa, miksi emme säilyttäisi myös hänen aikansa kieltä — ja laittaisi nykyaikaisia selityksiä huomautuksiin? Ja vielä yksi viimeinen kysymys Humanitasille ja yliopistojen kirjallisuuden ja filologian ihmisille: jos tämän päivän koululaiset “päivittävät” teidät muutaman vuosikymmenen päästä # -merkeillä ja emojeilla, pitäisittekö siitä? #Humanitas #ConstantinNoica #Noica #Sunnuntaiesseet #Arkhimedes #Pythagoras #Hashtag #Emoji #MrStorywise #PäivitettyOikeinkirjoitus #KielenHistoria #20260920_1926 #Suomi #Finnish #Kirjallisuus #Historia

Nämä sanat olivat Ylelle liikaa, sensuuri iski: "Keskustelu Palestiinan valtiosta voidaan järkevästi aloittaa vasta kun terroristijärjestö Hamas on nujerrettu ja palestiinalaiset ovat luopuneet terrorismista" -- kirjailija Jari Ehrnrooth Yle kieltäytyi julkaisemasta Ehrnroothin mielipidettä. Käsittämätön ratkaisu. 😣 Asia käy ilmi @roniarvonen'sen podista. 👇 https://t.co/vqkWKIY8YN #sensuuri #Palestiina #sanavapaus

Täytyy ihailla artistin mediahallintaa. Tiedämme, että groomingiin erikoistunut ja Wille Rydmanin paljastanut Helsingin Sanomat haastatteli suomalaista artistia, joka on perhe-elämänsä ohella viettänyt vuosikymmenen kaksoiselämää fanitytön mentorina. Suomalaisartisti aloitti mentoroimaan tulevaisuuden kirjailijaa, kun lapsi oli 12-vuotias. Aloitteen suhteeseen teki tyttö, syyttäkäämme siis häntä. Mentorointiin kuului mm. tsemppiviestit, pedagoginen ohjaus, psyykelääkkeiden käytön valmennus, huumausaineiden käytön harjoittelu, nettiseksin sekä eroottisten kuvien ottamisen opastaminen ja lopulta ihan kädestä pitäen tapahtuva seksikoulutus. Vuosikymmenen ”turvallisena aikuisena” toimiminen oli jättimäinen osa lapsen elämästä – artistille aikaa vievä sivutoiminen harrastus. Artisti tiesi lapsen itsetuhoisesta käytöksestä sekä ikätasoon sopimattomasta seksuaalisesta käyttäytymisestä. Artistin motiivia vuorovaikutukseen voimme vain arvailla: ehkä runkkasi, ehkä itki – tai runkkasi ja itki. Joka tapauksessa Helsingin Sanomat ei paljasta, kenestä artistista tapauksessa on kyse, vaikka on tietoinen siitä, kenestä on kyse. Sen ajan kun arvailemme ja odotamme, kenestä artistista mahdollisesti on kyse, suosittelen lukemaan Apu360-median tällä viikolla uudelleen sosiaalisen median jakeluun nostaman artikkelin, jossa Pyhimys kertoo avoimesti ja täysin peittelemättä uupumuksestaan. Artikkeli on ajankohtainen, onhan Pyhimys ilmoittanut jääneensä taas sairaslomalle. https://t.co/zB2k2seYCL #Suomalaismusiikki #Mentorointi #HelsinginSanomat

Eeva Kilven pitkäaikainen kustantaja, Anna-Riikka Carlson, paljasti, että Kilpi jätti hänelle jopa satoja päiväkirjojaan, joissa kirjailija pohti muun muassa teoksensa luovuttamista ja käsitteli yhteiskunnallisia aiheita rohkeasti ja herkästi. #EevaKilpi #kirjallisuus #journalismi

Koko Hubara (never heard, mutta artikkelin mukaan toimittaja-kirjailija) kirjoitti "-Siis ymmärtävätkö nämä muijat, että juuri tämä herra fasistirunkkarikavereineen on vienyt about kaiken esimerkiksi lapsiperheiltä?" Totuus: ansiotulovähennyksen lapsikorotus on palautettu ja yli tuplattu, lapsilisiä korotettu, lapsiperheiden työtulovähennystä nostettu ja tehty yksinhuoltajakorotus, äitiyspakkauksen arvoa on nostettu, varhaiskasvatuksen palveluseteli otettu käyttöön, turvakotien rahoitusta on nostettu, lasten vaipat on siirretty yleisestä alv-kannasta alennettuun alv-kantaan ja terapiatakuu voimassa - kaikki nämä ja paljon verrattuna edelliseen, Marinin hallitukseen. Mutta sitten on tämä polarisaatiota lisäävä ja kaikkialla fasistirunkkareita näkevä vasemmistoeliitti, joka elää kuplassaan, käsi joka päivä kovempaan nyrkkiin puristuen ja aivan omanlaisessa todellisuudessa eläen. Heistä minä olen huolissani. https://t.co/XRlT74fVZC #Polarisointi #Kansantalous #Lapsiperheet

Tänä päivänä 1897 kuultiin yksi tunnetuimmista ironisista sutkautuksista. Kun amerikkalaiset lehdet julkaisivat virheellisesti tiedon Mark Twainin kuolemasta, kirjailija vastasi kuivalla huumorillaan: ”The report of my death was an exaggeration."   Twainin huumori ei ollut vain kepeää ironiaa. Siinä oli lempeää epäluuloa kaikkea suurieleistä kohtaan. Hän tuntui sanovan, että ihmisillä on outo tarve dramatisoida maailmaa, kun arkinen jatkuvuus tuntuu liian lattealta. Ikään kuin hän muistuttaisi: Älkää uskoko kaikkea, mikä leviää nopeasti. Todellisuus hengittää hitaammin. Mutta ihmiset ei elä vain todellisuudessa vaan tarinoissa. Ja tarinat alkaa elää omaa elämäänsä riippumatta siitä, ovatko ne totta. Lauseesta voi löytää toisenkin tason. Joskus ihmisestä lausutaan liian aikaisin henkinen ”kuolinilmoitus”. Että hän on menettänyt merkityksensä, parhaat päivät on ohi, eikä maailma enää tarvitse häntä. Ja silti ihminen voi yllättäen nousta uudelleen eloon. Uuden elämänvaiheen, rakkauden, työn tai toisen katseen kautta. Meissä on kummallinen kyky palata takaisin, ei entisenä, vaan uudella tavalla elävänä. Elämä vastustaa sinnikkäästi lopullisia määritelmiä. Tärkeimmät muutokset tapahtuu usein hiljaa. Ihminen voi ulospäin näyttää pysähtyneeltä ja silti rakentaa sisällään kokonaista uutta valtakuntaa. Kauneinta on, kun toinen ihminen näkee meissä elämän silloinkin, kun ei enää itse sitä nähdä. Rakkauden tehtävä on vastustaa ennenaikaisia kuolinilmoituksia❤️ #MarkTwain #Ironia #Elämä