Search

Lucia-pulla stated that she had posed several questions to Said Awmuss, to which she had not received answers. She had asked, among other things, what kinds of hobbies Muslim girls could engage in and whether twerking, hip-hop, and ballet were acceptable. Additionally, she inquired about the attitude towards dating a Finnish Christian, marrying a Jew or a Hindu, and the Muslim Brotherhood. On the day of Aleksis Kivi and Finnish literature, Lucia-pulla asked what the Finnish language, literature, and culture meant to Said Awmuss, and urged him to discuss it with her. She also wrote that Islam was not a race or ethnicity but a religion or ideology, and considered discussing racism in this context misleading. According to her, no one is born a Muslim. #uskonto #kulttuuri #kysymykset (translated)

Tuukka Kuru wrote that the articles of the book were being completed and the texts were being set for typesetting. He mentioned that the official publication of the work would be in mid-November at Finland's second Repatriation Seminar and described the content as quite heavy. https://t.co/OXz9Qhp9Oa #kirjallisuus #julkaisu #Suomi (translated)

Arhimedes istui tablettinsa ääressä, kun roomalainen sotilas tappoi hänet. Kuulostaako luonnolliselta? Ei oikein. Ja kuitenki juuri sinne voimme päätyä, jos “päivitämme” mennyttä aikaa tarpeeksi. Melkein jokahisessa kulttuurissa on vanhempien kirjailijoiden nykyaikaistettuja painoksia, ja samalla keskustellaan oikeinkirjoituksesta, sanastosta, toimituksellisista huomautuksista ja tekstin sovittamisesta nykyajan lukijalle. Yksi antiikkikauppias sanoi miulle kerran, jotta “ajan patina antaa arvoa” ja voi olla juuri se, mikä erottaa alkuperäisen halvasta kopiosta. Avaan Constantin Noican “Sunnuntaiesseet”, tulen Humanitas-kustantamon vuoden 1992 painoksen esipuheeseen ja luen, jotta “oikeinkirjoitus on päivitetty”. Noican lukeminen olisi voinut olla kävely 1930- ja 1940-luvuille. Sen sijah teemme tuon kävelyn nykyajan lasit silmillä, mukavasti Uberissa istuen, ilman pelkoa eksymisestä — siis ilman vaaraa, ettemme ymmärtäisi sen ajan sanoja, jotka olisi voitu yksinkertaisesti “kääntää” alaviitteissä. Entä jos ottaisimme myös sen ajan sanomalehdet ja “päivittäisimme” ne? Ja ehkä voisimme tehdä myös sen ajan mainoksille rebrandingin, jotta neuronimme eivät joutuisi liikaa töihin, aivan kuin olisimme escape roomissa. Miksi pysähtyä siihen? Voisimme päivittää myös historian oppikirjat ja kirjoittaa, jotta Syrakusan Arhimedeen tappoi roomalainen sotilas hänen tehdessään matematiikkaa tabletillaan. Perusajatus pysyy samana, eikö niin? Vain aikakausi katoaa. Ja vielä yksi asia: miksi matemaatikot eivät “päivitä” Pythagorasta? He voivat muuttaa merkintätapaa. He voivat selittää todistuksen toisella tavalla. He voivat jopa rakentaa piirroksen verkossa animaation avulla niin, että se syntyy oppilaiden silmien edessä. Mutta Pythagoraan lause pysyy Pythagoraan lauseena. Kun siis luemme vanhempaa kirjailijaa, miksi emme säilyttäisi myös hänen aikansa kieltä — ja panisi nykyajan selityksiä huomautuksiin? Ja vielä yksi viimeinen kysymys Humanitasille ja yliopistojen kirjallisuus- ja filologiaosastojen ihmisille: jos tämän päivän koululaiset “päivittävät” teidät muutaman vuosikymmenen päästä # ja emoji’loilla, pidättekö siitä? #Humanitas #ConstantinNoica #Noica #Sunnuntaiesseet #Arhimedes #Pythagoras #Hashtag #Emoji #MrStorywise #PäivitettyOikeinkirjoitus #KielenHistoria #20260920_1926 #Karjala #Karelian #Suomi #Finland #Kirjallisuus #Historia

Arkhimedes oli tabletillaan, kun roomalainen sotilas tappoi hänet. Kuulostaako luontevalta? Ei oikein. Ja silti juuri tähän voidaan päätyä, jos menneisyyttä “päivitetään” tarpeeksi pitkälle. Lähes jokaisessa kulttuurissa on vanhempien kirjailijoiden modernisoituja painoksia, ja niiden ympärillä käydään keskustelua oikeinkirjoituksesta, sanastosta, toimituksellisista huomautuksista ja tekstien mukauttamisesta nykyajan lukijalle. Eräs antiikkikauppias sanoi minulle kerran, että “ajan patina tuo arvoa” ja voi olla juuri se, mikä erottaa alkuperäisen halpajäljennöksestä. Avaan Constantin Noican “Sunnuntaiesseet”, pääsen Humanitasin vuoden 1992 painoksen kustantajan esipuheeseen ja huomaan, että “oikeinkirjoitus on päivitetty”. Noican lukeminen olisi voinut olla kävelyretki 1930- ja 1940-luvuille. Sen sijaan teemme tuon matkan nykyaikaiset silmälasit päässä, mukavasti Uberissa istuen, ilman pelkoa eksymisestä — eli siitä, ettemme ymmärtäisi ajan sanoja, jotka olisi voitu yksinkertaisesti “kääntää” alaviitteissä. Entä jos ottaisimme myös aikakauden sanomalehdet ja “päivittäisimme” ne? Ja ehkä meidän pitäisi myös rebrändätä ajan mainokset, jotta neuronimme eivät joutuisi työskentelemään liikaa, aivan kuin olisimme escape roomissa. Miksi pysähtyä siihen? Voisimme päivittää myös historian oppikirjat ja kirjoittaa, että Syrakusan Arkhimedeen tappoi roomalainen sotilas tämän tehdessä matematiikkaa tabletillaan. Perusajatus säilyy samana, eikö niin? Vain aikakausi katoaa. Ja vielä yksi asia: miksi matemaatikot eivät “päivitä” Pythagorasta? He voivat muuttaa merkintätapaa. He voivat selittää todistuksen eri tavalla. He voivat jopa rakentaa kuvion verkossa animaation avulla niin, että se syntyy oppilaiden silmien edessä. Mutta Pythagoraan lause pysyy Pythagoraan lauseena. Kun siis luemme vanhempaa kirjailijaa, miksi emme säilyttäisi myös hänen aikansa kieltä — ja laittaisi nykyaikaisia selityksiä huomautuksiin? Ja vielä yksi viimeinen kysymys Humanitasille ja yliopistojen kirjallisuuden ja filologian ihmisille: jos tämän päivän koululaiset “päivittävät” teidät muutaman vuosikymmenen päästä # -merkeillä ja emojeilla, pitäisittekö siitä? #Humanitas #ConstantinNoica #Noica #Sunnuntaiesseet #Arkhimedes #Pythagoras #Hashtag #Emoji #MrStorywise #PäivitettyOikeinkirjoitus #KielenHistoria #20260920_1926 #Suomi #Finnish #Kirjallisuus #Historia

Arkhimedes oli tabletillaan, kun roomalainen sotilas tappoi hänet. Kuulostaako luontevalta? Ei oikein. Ja silti juuri tähän voidaan päätyä, jos menneisyyttä “päivitetään” tarpeeksi pitkälle. Lähes jokaisessa kulttuurissa on vanhempien kirjailijoiden modernisoituja painoksia, ja niiden ympärillä käydään keskustelua oikeinkirjoituksesta, sanastosta, toimituksellisista huomautuksista ja tekstien mukauttamisesta nykyajan lukijalle. Eräs antiikkikauppias sanoi minulle kerran, että “ajan patina tuo arvoa” ja voi olla juuri se, mikä erottaa alkuperäisen halpajäljennöksestä. Avaan Constantin Noican “Sunnuntaiesseet”, pääsen Humanitasin vuoden 1992 painoksen kustantajan esipuheeseen ja huomaan, että “oikeinkirjoitus on päivitetty”. Noican lukeminen olisi voinut olla kävelyretki 1930- ja 1940-luvuille. Sen sijaan teemme tuon matkan nykyaikaiset silmälasit päässä, mukavasti Uberissa istuen, ilman pelkoa eksymisestä — eli siitä, ettemme ymmärtäisi ajan sanoja, jotka olisi voitu yksinkertaisesti “kääntää” alaviitteissä. Entä jos ottaisimme myös aikakauden sanomalehdet ja “päivittäisimme” ne? Ja ehkä meidän pitäisi myös rebrändätä ajan mainokset, jotta neuronimme eivät joutuisi työskentelemään liikaa, aivan kuin olisimme escape roomissa. Miksi pysähtyä siihen? Voisimme päivittää myös historian oppikirjat ja kirjoittaa, että Syrakusan Arkhimedeen tappoi roomalainen sotilas tämän tehdessä matematiikkaa tabletillaan. Perusajatus säilyy samana, eikö niin? Vain aikakausi katoaa. Ja vielä yksi asia: miksi matemaatikot eivät “päivitä” Pythagorasta? He voivat muuttaa merkintätapaa. He voivat selittää todistuksen eri tavalla. He voivat jopa rakentaa kuvion verkossa animaation avulla niin, että se syntyy oppilaiden silmien edessä. Mutta Pythagoraan lause pysyy Pythagoraan lauseena. Kun siis luemme vanhempaa kirjailijaa, miksi emme säilyttäisi myös hänen aikansa kieltä — ja laittaisi nykyaikaisia selityksiä huomautuksiin? Ja vielä yksi viimeinen kysymys Humanitasille ja yliopistojen kirjallisuuden ja filologian ihmisille: jos tämän päivän koululaiset “päivittävät” teidät muutaman vuosikymmenen päästä # -merkeillä ja emojeilla, pitäisittekö siitä? #Humanitas #ConstantinNoica #Noica #Sunnuntaiesseet #Arkhimedes #Pythagoras #Hashtag #Emoji #MrStorywise #PäivitettyOikeinkirjoitus #KielenHistoria #20260920_1926 #Suomi #Finnish #Kirjallisuus #Historia

Lähes jokaisessa kulttuurissa on vanhempien kirjailijoiden modernisoituja painoksia, ja niiden ympärillä käydään keskustelua oikeinkirjoituksesta, sanastosta, toimituksellisista huomautuksista ja tekstien mukauttamisesta nykyajan lukijalle. Eräs antiikkikauppias sanoi minulle kerran, että “ajan patina tuo arvoa” ja voi olla juuri se, mikä erottaa alkuperäisen halpajäljennöksestä. Avaan Constantin Noican “Sunnuntaiesseet”, pääsen Humanitasin vuoden 1992 painoksen kustantajan esipuheeseen ja huomaan, että “oikeinkirjoitus on päivitetty”. Noican lukeminen olisi voinut olla kävelyretki 1930- ja 1940-luvuille. Sen sijaan teemme tuon matkan nykyaikaiset silmälasit päässä, mukavasti Uberissa istuen, ilman pelkoa eksymisestä — eli siitä, ettemme ymmärtäisi ajan sanoja, jotka olisi voitu yksinkertaisesti “kääntää” alaviitteissä. Entä jos ottaisimme myös aikakauden sanomalehdet ja “päivittäisimme” ne? Ja ehkä meidän pitäisi myös rebrändätä ajan mainokset, jotta neuronimme eivät joutuisi työskentelemään liikaa, aivan kuin olisimme escape roomissa. Miksi pysähtyä siihen? Voisimme päivittää myös historian oppikirjat ja kirjoittaa, että Syrakusan Arkhimedeen tappoi roomalainen sotilas tämän tehdessä matematiikkaa tabletillaan. Perusajatus säilyy samana, eikö niin? Vain aikakausi katoaa. Ja vielä yksi asia: miksi matemaatikot eivät “päivitä” Pythagorasta? He voivat muuttaa merkintätapaa. He voivat selittää todistuksen eri tavalla. He voivat jopa rakentaa kuvion verkossa animaation avulla niin, että se syntyy oppilaiden silmien edessä. Mutta Pythagoraan lause pysyy Pythagoraan lauseena. Kun siis luemme vanhempaa kirjailijaa, miksi emme säilyttäisi myös hänen aikansa kieltä — ja laittaisi nykyaikaisia selityksiä huomautuksiin? Ja vielä yksi viimeinen kysymys Humanitasille ja yliopistojen kirjallisuuden ja filologian ihmisille: jos tämän päivän koululaiset “päivittävät” teidät muutaman vuosikymmenen päästä # -merkeillä ja emojeilla, pitäisittekö siitä? #Humanitas #ConstantinNoica #Noica #Sunnuntaiesseet #Arkhimedes #Pythagoras #Hashtag #Emoji #MrStorywise #PäivitettyOikeinkirjoitus #KielenHistoria #20260920_1926 #Suomi #Finnish #Kirjallisuus #Historia

@PetraNyqvist @katleena Ihan kivaa hurskastelua jälleen, mutta kokeillaas rehellisyyttä. Katsos kun kyse oli siitä, että arvostelit hänen kirjaansa ilmeisesti sitä lukematta siksi, että hän ei ollut oleskellut Kiinassa. Kirjassa on kuitenkin kyse hybridivaikuttamisesta länsimaissa, *ei* kulttuurista. #rehellisyys #kirjallisuus #hybridivaikuttaminen

Eeva Kilven pitkäaikainen kustantaja, Anna-Riikka Carlson, paljasti, että Kilpi jätti hänelle jopa satoja päiväkirjojaan, joissa kirjailija pohti muun muassa teoksensa luovuttamista ja käsitteli yhteiskunnallisia aiheita rohkeasti ja herkästi. #EevaKilpi #kirjallisuus #journalismi

Leena Krohn on yksi arvoituksellisimmista kirjailijoista, jota tiedän. Mehiläispaviljonki oli vissiin ensimmäinen hänen teoksistaan, joita luin. Sekin oli humoristinen kuvaus aikamme ihmisten ja ihmisyhteisön käyttäytymisestä. Tämä lempeän sarkastis-filosofinen kuvaus ihmiselämän ilmiöiden moninaisuudesta on selvästi sukua sille. https://kulttuuritoimitus.fi/kritiikit/kritiikit-kirjallisuus/leena-krohn-havainnoi-teravasti-nykypaivan-arvoja-ja-ilmioita-arviossa-nakoisyys/