1/6 Mitä tapahtuu, kun pienen ihmisen video tavoittaa satoja tuhansia ja herättää suuren mediatalon johdon? Mun video Tampereen kaupunginvaltuuston kokouksesta keräsi vuorokaudessa yli 200k näyttökertaa. Sitten mun Instagramin viestipyyntöihin ilmestyi tämä teksti. 👇🏼 2/6 Aamulehden vastaava päätoimittaja Sanna Keskinen kirjoitti minulle suoraan: ”Olit tehnyt maanantaisesta valtuustostriimistä postauksen, jossa puutut toimittajamme Sari Sainion elekieleen valtuustossa... Voisitko moderoida tällaiset kommentit pois?” 3/6 Viesti jatkui: ”Kyseinen käteen nojaaminen ei kerro Sarin mielipiteistä vaan on hänelle tyypillinen asento, kun hän miettii jotain asiaa. Siihen nähden pidän koko julkaisua varsin kohtuuttomana ja todellisuutta vääristävänä sen kommenteista puhumattakaan.” 4/6 Vastataan pyyntöön heti: Kyllä, asiattomuudet ja uhkailut siivotaan aina pois. Se on selvä, eikä mun kanavilla sellaista sallita. Mutta katsotaanpa sitä kuuluisaa ”isompaa kuvaa” vallasta ja journalismista. 5/6 Kun media kuvaa poliitikkoja, jokainen ilme, ele ja asento analysoidaan uutisissa. Se kuuluu demokratiaan. Mutta heti kun valokeila käännetään toimittajiin itseensä – kun yleisö kysyy heidän puolueettomuudestaan – päätoimittaja puuttuu peliin ja leimaa kritiikin ”kohtuuttomaksi”. 6/6 Viestinnässä suurin valta on siinä, mistä puhutaan ja mikä kuitataan ”normaalina miettimisasentona”. Älä usko mua. Älä usko päätoimittajaa automaattisesti. Katso se video uudestaan ja mieti itse. Pitääkö median kestää sama arvostelu kuin poliitikkojenkin? Sana on vapaa. 👇🏼 #media #demokratia #journalismi
