Search

Venäjä odottaa jo Putinin lähtöä. Putin vanhenee, hänen ympärillään vanhenee kokonainen vallanpitäjien sukupolvi, sota syö taloutta ja riippuvuus Kiinasta kasvaa. Venäjä tarvitsee Putinin jälkeistä aikaa enemmän kuin koskaan, mutta kaikki ovat hiljaa. https://t.co/kGYW9fbG39 #Venäjä #Putin #politiikka

Nazima hyvä, hallituksen politiikka on mielestäsi aina suuria adjektiiveja, tällä kertaa kylmää ja epäinhimillistä. Mutta mikään ei oikeasti ole yhtä kylmää ja epäinhimillistä kuin Demareiden paljon käyttämä "Pienten puolella" oleminen, mikä on lähes täydellinen poliittinen iskulause – koska kuka olisikaan pieniä vastaan? Kristittynä vierastan sitä, että altruistisia ihanteita, kuten "pienten puolella olemista", käytetään politiikassa moraalisena valtakorttina (samalla kun itse istuskellaan Viittakiven hillotolpilla), jota ei enää tarvitse perustella. Joten - puretaan "pienten puolella oleminen" kappaleiksi. Let's go. Siilasmaa kuvaa Paranoidi optimisti -kirjan alkupuolella Nokian ongelmaa ennen kaikkea strategisena lukkiutumisena. Nokia oli ollut niin pitkään maailman johtava matkapuhelinvalmistaja, että organisaatio alkoi pitää omia oletuksiaan lähes itsestäänselvyyksinä.Menestys vahvisti käsitystä siitä, että nykyinen strategia oli oikea. Kun toimintaympäristö muuttui nopeasti iPhonen ja Androidin myötä, Nokia ei muuttanut omaa ajatteluaan ja raskaaksi muuttunutta Symbian-järjestelmäänsä riittävän nopeasti. Apple teki jotain aivan muuta. iPhone oli kosketusnäyttöön ja käyttökokemukseen perustuva pieni tietokone. Vielä suurempi muutos tuli vuonna 2008, kun Apple avasi App https://t.co/yhQ9jpC1in ei yrittänyt itse tehdä kaikkea. Se avasi alustansa ulkopuolisille kehittäjille. Kuka tahansa pystyi perustamaan yrityksen, kehittämään sovelluksen ja tarjoamaan sen miljoonille iPhonen käyttäjille App Storen kautta.Tästä syntyi todellinen win–win-tilanne: kehittäjä sai asiakkaat, käyttäjä sai uusia palveluja, Apple sai paremman tuotteen ja vahvemman ekosysteemin. Apple ymmärsi, ettei toisen menestys ole siltä pois: jos muut menestyvät sen alustalla, myös Apple vahvistuu. Se on niukkuusajattelun vastakohta. Poliittinen vasemmisto katsoo taloutta liian usein Nokian vanhan logiikan kautta: jos joku rikastuu, joku toinen on muka hävinnyt – tax the rich, jotta ollaan "pienten puolella". Sama tasapäistämisen ajatus näkyy koulussa: eroja pyritään kaventamaan sen sijaan, että kaikkien annettaisiin nousta niin korkealle kuin kyvyt kantavat. "Rankaise lahjakkaita oppilaita, jotta ollaan "pienten puolella". Todellisuudessa hyvin rakennettu yrityksiä tukeva kapitalistinen järjestelmä ei jaa samaa kakkua uudelleen, vaan kasvattaa koko kakkua. Ja kuka sitä kakkua tulevaisuudessa kasvattavat: tämän päivän lahjakkaat oppilaat, jos vaan annamme heille mahdollisuuden. Siilasmaa kuvaa myös Nokian hallituksen ja ylimmän johdon ilmapiiriä ongelmalliseksi. Hallituksessa ei ollut riittävän vahvaa haastamisen kulttuuria. Johdolta saatua tietoa ja strategisia oletuksia ei kyseenalaistettu tarpeeksi voimakkaasti, eikä huonoja uutisia tai pahimpia vaihtoehtoja nostettu ajoissa riittävän selvästi pöydälle. Muutos siis nähtiin, mutta siitä ei seurannut tarpeeksi nopeasti riittävän suuria päätöksiä.Siilasmaan johtamisoppi on, että hallituksen ja johtajan pitäisi jatkuvasti kysyä: • Onko koko toimialan kilpailulogiikka muuttumassa? • Mitä meidän pitäisi uskaltaa päästää irti? • Miten vahvistaa yritystä, kun toimintaympäristö muuttuu? Suomen toimintaympäristö muuttui radikaalisti finanssikriisin tienoilla 2008. Nokia romahti, digitalisoituminen aiheutti metsäteollisuuteen lovin, ja eräänlaisen keskuspankki sosialismin, jossa valtion ainoan tulonlähteen eli yrityksen on yhä haastavampi toimia. Valtio ottaa velkaa, jonka keskuspankki voi lopulta rahoittaa luomalla uutta rahaa – Martin Paasin sanoin "Aku Ankka -rahaa" - Se kasvattaa julkisen sektorin ostovoimaa suhteessa yksityiseen sektoriin, vaikka vaikutus ei aina näy kuluttajahintainflaatiossa, vaan esimerkiksi omaisuusarvojen nousuna. Tämä on siis tulonsiirto yksityiseltä julkiselle sektorille. Ongelma on rakenteellinen: Valtion paisuessa keskitytään julkisiin palveluihin, ei yrityksien, investoien ja uuden liiketoiminnan syntyyn. Jos julkinen sektori kasvaa mutta yksityinen sektori ei, järjestelmä alkaa syödä omaa rahoituspohjaansa.Toimintaympäristö on siis muuttunut, ja meidän pitäisi pystyä mukauttamaan Suomi Oy:n toiminnot sen mukaan. Velkaraha on Suomen Symbian: se lisää valtioriippuvuutta, vaikka siitä irtautuminen vahvistaisi aidon vaurauden lähdettä – yrityksiä.Sitä puolustellaan "pienten puolella olemisella", vaikka vanhan järjestelmän ylläpitäminen ruokkii tehottomuutta ja siirtää tämän päivän lyhytnäköisten ratkaisujen laskun tuleville sukupolville.Mikä siis olisi aitoa pienten puolella olemista? Se, että valtioriippuvuutta karsitaan keskittymällä valtion ydintoimintoihin: maanpuolustukseen ja sisäiseen turvallisuuteen, oikeusvaltioon, koulutukseen, välttämättömään sosiaali- ja terveydenhuoltoon sekä yhteiskunnan kriittiseen infrastruktuuriin. Julkisen sektorin ydintoimintoja ei ole järjestötoiminta. STEA-leikkauksissa on kyse siitä, käytetäänkö rajalliset valtion rahat mahdollisimman vaikuttavasti. Jos miljoonia sitoutuu järjestörakenteisiin, lobbaamiseen, lausuntoihin ja hankkeisiin, jää vähemmän rahaa konkreettiseen apuun. Vammaisten varsinaisista palveluista vastaavat jo hyvinvointialueet, joten rahoitusta on perusteltua siirtää enemmän suoraan hyvinvointipalveluihin kuin kehitysvammaliittoon. Sama idea sydänliiton kanssa: Jos henkilö saa sydänkohtauksen, ei hän soita sydänliittoon, vaan hän soittaa ambulanssin. Rajalliset julkiset varat on ensisijaisesti suunnattava siihen, että ydintoiminnot – ensihoito, hoitoon pääsy ja varsinainen palvelutuotanto – toimivat nopeasti ja tehokkaasti. Vain tehostamalla ydintoimintoja, pääsemme purkamaan keskuspankkisosialismia, joka olisi aitoa "pienten puolella olemista. 2000-luvun alussa nuorena Nokian kesätyöläisenä nautin ilmaisista lounaista Nokian terassilla, ja tarjolla oli usein jopa samppanjaa. Tänään yritykset joutuvat aivan toisenlaiseen todellisuuteen: kustannusrakennetta kevennetään, käyttökatetta vahvistetaan, pääoman tuottavuutta parannetaan, prosesseja tehostetaan, investointeja priorisoidaan ja kassavirtaa suojataan aiempaa tarkemmin. Myös politiikassa pidetään sitkeästi kiinni vanhoista strategioista ja valtioriippuvuudesta. Poliittinen vasemmisto toistaa olevansa "pienten puolella", vaikka käytännössä se usein tarkoittaa, että valtio – eli veronmaksaja – velvoitetaan ylläpitämään yhä raskaampaa ja tehottomampaa järjestelmää. Ja jos joku kyseenalaistaa systeemin, vastaukseksi tarjotaan helposti kuvaa "Purran saksista" sen sijaan, että puhuttaisiin rakenteista. Jokainen leikkaus tuntuu kipeältä – mutta joskus juuri leikkaamatta jättäminen on vaarallisinta. Suomen ainoa taloustieteen nobelisti Bengt Holmström on kiteyttänyt asian: "Suomen sairauden nimi on valtioriippuvuus." Hänen pointtinsa ei koske vain velkaa, vaan kulttuuria, jossa olemme tulleet riippuvaiseksi valtiosta. Kun vastuu siirtyy valtiolle, oma vastuunotto, yritteliäisyys ja yhteisöllisyys heikkenevät. Samalla moraaliseen kompassiin pääsee ilmaa: konservatiivi kristitty on osa äärioikeistoa, koska he eivät ole Demareiden lailla "pienten puolella". Palaten vielä Siilasmaahan. Hän kuvasi Nokian hallituksen ja ylimmän johdon ongelmaksi haastamisen kulttuurin puutteen. Strategisia oletuksia ei kyseenalaistettu riittävästi, eikä huonoja uutisia uskallettu nostaa ajoissa pöydälle – osin siksi, ettei haluttu leimautua hankalaksi tai ylimieliseksi - öyhöttäjäksi. Haastamista tarvitaan nyt politiikassa. Meidän on uskallettava kysyä, mikä on aidosti "pienten puolella" olemista ja mitkä tehtävät todella kuuluvat valtiolle. Nokiankin kohtalossa vaarallisinta ei lopulta ollut muutos, vaan se, ettei muutokseen uskallettu reagoida ajoissa. Sama pätee Suomeen: joskus kaikkein epäinhimillisintä on jättää tekemättä ne uudistukset, joilla hyvinvointiyhteiskunta voidaan säilyttää myös seuraaville sukupolville. Se on aitoa pienten puolella olemista. On huolestuttavaa, että politiikassa on ihmisiä, jotka eivät tätä ymmärrä. Jos tämän ymmärtää - ja silti puhuu suurin kylmävin adjektiivein nykyhallituksesta, on älyllisesti epärehellinen. #politiikka #talous #Suomi

PISA-tulosten laskua koskeva keskustelu on siitä mielenkiintoinen, että joka ikinen siihen osallistuva tietää, mikä kouluissamme on muuttunut huippuvuosista. Täten he väistämättä tietävät myös sen, mikä on mennyt vikaan. Silti hyvesignaalein puhuvat päät valitsevat vähättelyn, valehtelun ja rahan lappaamisen tien. Ongelmien annetaan pahentua, koska on niin vaikeaa myöntää olleensa täysin väärässä. Jokainen näin toimiva on henkilökohtaisesti vastuussa siitä, että jokainen sukupolvi osaa edellistä vähemmän. Aikanaan tämä tulee näkymään koko yhteiskunnassa. #Koulutus #PISA #Yhteiskunta

10 vuotta, jos jatkamme samaa velkaantumistahtia, nettovelkaa on n. 130–140 mrd€ enemmän kuin nyt. Päättäjämme varastavat nykynuorilta ja tulevilta sukupolvilta heidän tulevaisuutensa. Tämän talousrikoksen on loputtava #velka #tulevaisuus #talous

Oikeudenmukaista? 1) Suomi ottaa velkaa, jotta ulkomaalaisille voidaan maksaa sosiaalitukia 2) Valtion velka lankeaa tulevien suomalaisten sukupolvien maksettavaksi 3) Käytännössä ulkomaalaisten sosiaalituet rahoitetaan tulevien suomalaisten sukupolvien työssäkäynnillä #Suomi #Velka #Sosiaalituen

Hyviä ja varteenotettavia näkemyksiä tässä! Sitä kuitenkin mietin, missä kohdassa ne ”vanhemmat sukupolvet” saivan enemmän muuta opintotukea kuin velkaa kuin nykyiset? Ei ainakaan silloin, kun itse opiskelin ja olin samalla äiti. https://t.co/oIULUxYLF8 #opintotuki #sukupolvi #koulutus

Purran avustajana on suomalaisten syntyvyydestä ja kansakuntamme sukupuutosta huolestunut mies, jolla on itsellään vain yksi lapsi, ja joka kertoo olevansa fatalistina piittaamaton tulevaisuudesta. Johtajuuden älyvapaus on nykyisin käsinkosketeltavaa. https://t.co/LvdnJEhF5q #Suomi #Johtajuus #Sukupolvi

Päinvastoin. Me mietimme nyky-yhteiskunnassa liian vähän perheitä. Perhe on luonnollinen yksikkö yhteiskunnalle, ja siitä tavallinen ihminen löytää merkitystä ja tukea. Me halvennamme perheen merkitystä jopa niin paljon, että halveksumme esim. suuren perinnön jättämistä lapsille. Vaikka tämä olisi pitkäjänteistä ja viisasta toimintaa ja ohjaisi yksilöitä parempiin päätöksiin arjessa. Hyväksymme mielummin sen, että tienatut rahat ryypätään ja törsätään oman elinkauden aikana. Tai akuankkamaisesti emme saavuta mitään. Suuri väärinkäsitys on, että elämä olisi joku lautapeli, jossa jokaisen ihmissielun pitäisi syntyä samaan ruutuun. Se anastaa perheiden ketjun - sen ajatuksen, että on ollut olemassa sukupolvia ennen sinua ja heilläkin saa olla sanottavansa siihen, miten heidän lapsensa ja lapsenlapsensa elämässä saavat. Ajatusmalli, jossa elämä ei ala sinusta ja pääty sinuun tuottaa vastuullisempia päätöksiä ja tekee ihmisistä onnellisempia. Sitä ei valtio voi koskaan korvata. #perhe #yhteiskunta #elämä

Sukupolvien välillä näkynee varmaan myös erot työn luonteessa - boomerit olivat 45 vuotta töissä samassa firmassa ja maksoivat palkallaan kodin lisäksi kesämökin ja kaksi autoa, siinä missä nykynuoret kilpailevat 50 intialaisen kanssa määräaikaisesta nollatuntisopimuksesta. https://t.co/VOTUcvhEye #työelämä #sukupolvet #talous

@PaiviRasanen Päivi, suomalainen on voinut tilata lasteittain viinaa kotiovelle jo vuosikymmenet. Silti alkoholinkulutus on alimmalle tasolle sitten vuoden 1973. Uusi sukupolvi on vastuullisempi kuin sinun tai minun sukupolveni. Ja sitä seuraava vieläkin vastuullisempi. #Suomi #alkoholinkulutus #vastuullisuus

Heinäkuussa voimaan astuva eläkevaroja koskeva lakimuutos nostaa osakepainon eläkevarallisuudessa lähes 70–75 prosenttiin, mikä ei vaikuta nykyisiin eläkeläisiin, mutta pyritään turvaamaan tulevien sukupolvien eläkkeet ja vähentämään painetta eläkemaksujen korotuksille. #eläke #talous #uudistus

Uusi sukupolvi elää maailmanhistorian turvallisinta ja yltäkylläisintä aikaa. Tämä punakoneen levittämä valheellinen pelkoporno varmasti myy, mutta ei auta ketään. Nuoret: Mitä vähemmän kuuntelette näitä ankeuttajia, sitä paremmin pärjäätte. https://t.co/NixTMvNEJ8 https://t.co/EK8nh293VM #nuoret #turvallisuus #totuus

Maailman terveysjärjestön WHO:n mukaan vuodesta 2022 lähtien helteet ovat johtaneet yli 200 000 ihmisen kuolemaan Euroopassa, erityisesti vaikuttaen iäkkäisiin ja sairauksiin kärsiviin sukupolviin, sekä korostaen tehokkaiden helteiden varoitusjärjestelmien ja riskiryhmien viestinnän tarvetta. #Helle #EU #Terveys

Älkää antako ministeri Grahn-Laasosen epätoivoisen uusikielen hämätä. En keksi mitään orwellilaisempaa tai dystooppisempaa kuin meidän vanhempien "oikeuden" surmata lapsemme kohdussa ja kutsua sitä "tasa-arvon ja edistyksen voitoksi". Sen kirjaaminen perustuslakiin olisi onnistuessaan barbaarisen taantumuksen huipentuma. Perustuslakiin tulisi kirjata kohdussa olevan lapsen oikeus elämään, ei meidän "oikeutemme" surmata häntä. Näen tässä radikaalissa hankkeessa ennen kaikkea epätoivoa. Se on itse asiassa hyvä merkki. Selitän, mitä tarkoitan. Miksi abortille halutaan perustuslaillinen suoja juuri nyt? Jos kyse todella olisi niin laajasti hyväksytystä ja itsestään selvästä oikeudesta kuin sen kannattajat väittävät, miksi sitä pitäisi erikseen suojata perustuslaissa? Perustuslakiin turvaudutaan yleensä silloin, kun pelätään, ettei tavallinen lainsäädäntö enää riitä tai että yhteiskunnallinen ilmapiiri on muuttumassa. Juuri siksi tämä aloite vaikuttaa minusta enemmän puolustustaistelulta kuin voitonmarssilta. Sen taustalla on havainto siitä, ettei aborttia enää kaikkialla pidetä kiistattomana tai itsestään selvänä oikeutena. Yhä useampi ihminen ja erityisesti nuorempi sukupolvi kysyy, mitä oikeuksia kohdussa olevalla lapsella on. Kun tätä kysymystä ei enää voida sivuuttaa ja kun epätieteelliset ja taikauskoiset moraaliset alibimme ("sikiö ei ole lapsi") näyttäytyvät tunkkaisen vanhentuneilta, kasvaa paine ankkuroida nykytila mahdollisimman vahvasti lakiin. Itse olisin ylpeämpi sellaisesta poliittisesta työstä, joka laajentaa heikoimpien oikeussuojaa eikä vahvempien valtaa päättää heidän elämästään. Yhteiskunnan moraalinen kehitys – myös meidän takapajulassamme – kulkee toivottavasti kohti yhä syvempää ymmärrystä siitä, että kaikkein pienimmilläkin ja puolustuskyvyttömimmillä ihmisillä on ihmisarvo ja oikeus elämään. P.S. Se, että ministerin julkaisu keräsi enemmän kommentteja kuin tykkäyksiä (ns. "ratio"), ei todista mielipidemittausten tavoin mitään. Se kertoo kuitenkin jotakin kiinnostavaa: ihmiset kokevat tarpeelliseksi vastata, haastaa ja kyseenalaistaa. Juuri sellaista ei tapahdu silloin, kun jokin näkemys vielä nauttii kiistatonta kulttuurista hegemoniaa. Yhteiskunnallinen ilmapiiri on tosiaan muuttumassa. Hienoa! #abortti #oikeudet #yhteiskunta

Vuoden 1995 jääkiekon maailmanmestaruudessa näin jälkikäteen ajateltuna mielenkiintoista oli, että se markkeerasi seuraavan 12 vuoden kasvukauden alkua. Kasvukauden, jonka suomalaiset rakensivat yhdessä kovalla työllä. Kasvukauden, jonka keskellä oli suorastaan ällistyttävää kasvaa teinistä nuoreksi aikuiseksi. Kasvukauden, jollaista uusi sukupolvi ei valitettavasti ole nähnyt tai kokenut. Vielä. Isossa kuvassa sen enempää Leijonien kuin koko Suomenkaan kohdalla ei lopulta ole merkityksellistä, kuka teki voittomaalin, kuka piti nollat, kuka lopulta teki rakenneuudistukset tai sitä rataa. Tärkeintä on, että yhdessä tehtiin töitä yhteisen tavoitteen eteen. Erityisen palkitseva Leijonien eilinen työvoitto oli siksi, ettei mikään tullut ilmaiseksi eikä mikään ollut varmaa etukäteen. Onnea Leijonat, hienosti pelattu! Ja onnea Suomi ja suomalaiset, jotka seisoitte Leijonien tukena. Ehkäpä tämä voitto markkeeraa tulevien vuosikymmenien menestystä. Ei jätetä sitä kuitenkaan sattuman varaan, rakkaat suomalaiset, vaan jatketaan töitä paremman Suomen eteen! #Jääkiekko #Suomi #Leijonat

Mika Niemelä: Säästöjä ja sopeutustoimia on välttämättä tehtävä lisää tulevilla hallituskausilla. Tiestö on yksi vaihtoehto. Poliittisen päätöksentekijän on pohdittava, pitääkö nykyistä tieverkostoa rahoittaa juuri tällaisena. Valtio ei himoitse kenenkään varallisuutta. Mutta varmasti kun valtiovarainministeriössä valmistellaan meno- ja rakennekartoitusta, jossa on laaja-alaisesti eri näköisiä toimenpiteitä, niin kaikkea mahdollista pohditaan. Aika monella meillä se keskeisin varallisuus on oma koti. Siinä on sitten mietinnän paikka. Asia vaatii paljon selvittelyä ja valmistelua, sikäli mikäli joku haluaisi jotakin tuon tyyppistä päättää. Ajattelen näin viisikymppisenä, kun olen itse elänyt sen lapsuuden, jossa oma mummini on asunut yläkerrassa ja samassa talossa on ollut kolme sukupolvea − että miksei näin voisi olla tulevaisuudessakin, että voisi olla useampia sukupolvia saman katon alla? Meidän on ylipäätään kyettävä haastamaan itseämme palveluissa eri puolilla yhteiskuntaa. Löytyisikö uusia parempia malleja palvelujen toteuttamiseen?