Search

Moni ei ajattele sitä, että varakkaana eläminen on aika kivaa. Tunnen itseni lottovoittajaksi joka ikinen päivä, eikä se fiilis vaadi yhdenkään euron kuluttamista. Kävimme juuri vaimon kanssa illallisella ja söimme margarita-pizzan puoliksi, ravintolailta maksoi juomineen pari kymppiä. Nuori tarjoilijatyttö hymyili meille laskun tuodessaan vähän oudosti ja totesin vaan vaimolleni ettei tuo (tarjoilija) varmaan arvaisi, että ollaan miljonäärejä. 😅 Jos lääkärini kertoisi huomenna, että minulla on alle viikko elinaikaa, niin vihoviimeinen asia mikä kävisi mielessäni on se, että miksi en kuluttanut enempää. #pekka #elämäntapa #onnellisuus #rikkaus

Moni on toivonut keskustelua sijoitusvarallisuuden avulla elämisestä, tässä tulee ajatuksia… 💸 Aihe on haastava, sillä toimimalla optimaalisesti on mahdollista vaikuttaa elämänlaatuun merkittävästi. En itse ole asiantuntija, enkä ole jäänyt varhaiseläkkeelle, vaan elätän itseni sijoittamalla aktiivisesti ja treidaamalla. Jos en siinä onnistu, niin etsin muita töitä. Aika moni tuntuu ajattelevan yksinkertaisesti, että jos osakkeet tuottavat keskimäärin noin 10% vuodessa (mikä tekisi esimerkiksi miljoonalla eurolla satatuhatta vuodessa), niin ostamalla koko rahalla vaikka maailmanindeksiä voisi suhteellisen helposti elättää itsensä. Siinä tulee kuitenkin helposti unohtaneeksi mm. verot, inflaation ja osakkeisiin liittyvät riskit. Eli pahimmillaan tuotot voivat olla negatiivisia vaikka vuosikymmenen ajan. Se on toki poikkeuksellista, mutta riski tuntuu hyvin todelliselta kun miettii työuran päättämistä. Selvästi turvallisempi vaihtoehto on sijoittaa velkakirjoihin, mutta niissä suurin riski on yleensä inflaatio, mikä voi jättää reaalituoton nollaan tai negatiiviseksikin. Lisäksi on monta tapaa hävittää oma sijoitusvarallisuus (mm. kulukurin pettäminen, uhkapelaaminen, treidaaminen, huijaukset), eikä säästöillä eläminen siten sovellu kaikille. Valitettavasti et voi tietää varmuudella, että koskeeko tämä sinua, ennen kuin kokeilet. Ei tietenkään ole helppoa rajoittaa kuluttamista, kun tilillä lojuu miljoonia, varsinkaan kun elämä on täynnä yllätyksiä… Yleisesti puhutaan neljän prosentin nyrkkisäännöstä, jossa sijoitat 50-75% osakeindekseihin, loput velkakirjoihin ja sitten nostat 4% salkusta vuosittain (lisäksi korotat aina nostoa inflaation verran). Miljoonan pääomalla nostaisit siis 3333 euroa kuukaudessa, ennen veroja. Se voi jollekin olla riittävästi, mutta on syytä huomioida, että tämäkään strategia ei ole riskitön ja rahat voivat loppua parissa vuosikymmenessä, tai nopeamminkin jos pörssi romahtaa ja inflaatio jyllää. Valitsisinkin itse ilman muuta strategian, jossa noston suuruus riippuu salkun tuotosta. Koska pääomaan kohdistuva riski on silloin pienempi, niin suuremman osan voisi sijoittaa osakkeisiin. Jotkut ostavat korkeaa osinkotuottoa tarjoavia osakkeita ja säätävät nostoja vaihtelevien osinkojen mukaan. Ei mielestäni huono strategia, mutta todennäköisyys kasvaa, että tulee ottaneeksi liikaa riskejä. Markkinoiltahan löytyy osakkeita, joiden osinkotuotto on kymmeniäkin prosentteja, mutta selvää on, ettei se ole kestävä taso… Mielestäni ensimmäinen havainto, kun tätä kaikkea alkaa miettimään on se, että mitä pidempään viivästytät eläkkeelle jäämistä, sitä paremmin ja turvallisemmin loppuelämäsi elät. Ehkä parhautta on se, että löytää itselleen työn, jonka parissa viihtyy. Moni lopettaakin työelämän vaiheittain tai tekee harrastuksesta työn, kuten minäkin olen tehnyt. Eläkeläiseksi en ole ryhtymässä. Mitä ajatuksia tämä teissä herätti ja onko kellään kokemusta FIREttämisestä? Jos on, niin jakakaa kokemusianne... 🙏 #pekka #sijoittaminen #talous #eläke

Jos olisin rälssipoliitikko, olisin todella huolestunut siitä, että kollegat alkavat puhua muuttavansa maasta. ”Meidän on pakko saada se (velaksi eläminen) jiiriin. Me ei voida vaan vetäa velaksi koko ajan, koska se tarkoittaa sitten että mun täytyy hilata mun tytär jonnekin muualle maailmaan, koska ei oo mitään järkeä jäädä tänne maksamaan muitten yli varojen elämistä.” @MartinPaasi’lla on pointti. Meillä lapsellisilla on velvollisuus ja oikeus huolehtia omille lapsillemme mahdollisimman hyvä tulevaisuus, eikä antaa heille hoidettavaksi kohtuutonta velkataakkaa. Se onnistuu kahdella tavalla: 1. Laittamalla velkaantuminen kuriin 2. Viemällä lapsi sellaiseen maahan, jossa valtio ei yritä varastaa lasten tulevaisuutta velkaantumalla holtittomasti. Koneen hallituksen puheenjohtaja Antti Herliniä lainatakseni (lähde kommenteissa): ”Minusta pitäisi enempi moittia niitä ihmisiä, jotka ovat Suomeen niin hölmöjä lakeja tehneet, että kansalaiset päättävät jättää Suomen.” On totta, että Martin istuu siinä joukossa, jossa niitä hölmöjä lakeja tehdään ja on tehty. Martin edustaa kuitenkin vain 0,5%:a kaikesta Suomessa jaettavasta vallasta ja jos loput 99,5%:a eivät ota asiaa vakavasti, en osaa tuomita, jos hän vaihtaa maata. Kaikki tätä eivät kuitenkaan pysty tekemään. Viattomat lapset joutuvat kärsimään esim. boomereiden huonoista päätöksistä velanoton suhteen. Siksi on jokaisen tehtävä taistella velkaantumista vastaan. Suomen valtionvelka ei ole mitään erikoisvelkaa, jota ei koskaan makseta pois. Se maksetaan. Joko uutta velkaa ottamalla tai hikeä vuodattamalla. Kunnes tulee hetki, jolloin uutta velkaa ei enää saa, ja ainoa vaihtoehto on vuodattaa hikeä. Sitä hikisempi työ silloin on, mitä suuremmaksi velkavuori on kasvanut. #tsädäm #velkaantuminen #tulevaisuus #Suomi

En ymmärrä miksi tätä tilastoa pitäisi kauhistella. Tätä juuri on tavoiteltua. Omasta työstä jää enemmän käteen ja sosiaaliturvan varassa eläminen on vähemmän kannattavaa. Ei tätä tilastoa pidä hävetä. Se on tulos oikeistolaisesta politiikasta. https://t.co/XXJTXWT4Lb #Politiikka #Talous #Sosiaaliturva

Kangasalan Vasemmiston kuntavaalien ääniharava, kymmenen lapsen yksinhuoltaja Amanda Varsell yllättyi, miten kalliiksi taksimatka rippileirille, uuden puvun hankinta ja rippijuhlien järjestäminen tulivat. Jussi yllättyi, että juttu ylsi Helsingin Sanomien uutiskynnyksen yli. Kymmenen lapsen yksinhuoltaja saa minimissään 4475,65 euroa kuukaudessa pelkästään elatusmaksuina ja lapsilisinä – verottomana. "Vaikka Varsellilla itselläänkin on ollut ajoittain tiukkaa, hän haluaa tukea muita vähävaraisia perheitä kykyjensä mukaan. Hiljattain hän etsi Facebookin kautta poikaa, jolle voisi ostaa rippipuvun: takin, housut, paidan ja solmion. Se saa maksaa korkeintaan 300 euroa, saman verran kuin hän maksoi oman poikansa juhlavaatteista." En kadehdi kymmenen lapsen yksinhuoltajan arkea – taatusti vilskettä ja vipinää riittää. Toivottavasti kolmen eri isän apua on tarjolla. Minä ymmärrän vielä Seiskan sosiaalipornon, mutta en pysty ymmärtämään tätä juttutyyppiä, jossa nostetaan esiin henkilöitä, jotka _kokevat_ huono-osaisuutta hyvinvointiyhteiskunnassa. Seurakunta tarjoaa 150 eurolla kokonaisen rippileirin, ja 30 hengen juhlat järjestävä äiti päättää itse tilata 450 euron tarjoilut pitopalvelusta. Kirkon rippikoulukoordinaattorilta kysytään, ovatko kustannukset oikein. Mitä hittoa tämän maan journalismille on tapahtumassa? Juttu julkaistiin maan arvostetuimmassa päivälehdessä: https://t.co/ShNWtYKnmL Tehdäänkö yh-Amandasta seuraavaksi Ylen seurantadokumentti #journalismi #eläminen #yksinhuoltaja #kuntavaalit