Search

Pekka Toverikin kannattaa sitä, että urkintalain vastustajia nimitellään lapsipornon puolustajiksi. Putinkin olisi kateellinen näistä kyyläyskoneiston rakentajista, joilla ajatus ei kulke edes sitä vertaa, että tajuaisivat rikollisilla olevan ihan muita kanavia touhujaan varten. #Urkinta #Lapsiporno #Sanavapaus

Helsingin Sanomien kulttuuriosiossa julkaistussa esseessä antropologi Annastiina Kallius kuvaa, kuinka monet hänen tuttavansa eivät kestä kuunnella valtavirran oikeistolaisia podcasteja, kuten Viides Valta, Suomen Nostatus tai Kuuntelija. Ohjelmat aiheuttavat oksetusta, päänsärkyä ja tarvetta huutaa. Kirjoittaja vertaa kokemusta Unkarin Viktor Orbánin viestintään, ja pitää podcasteja vaarana demokraattiselle yhteiskunnalle. Sekä yhden mainituista podcasteista juontajana että politiikkaakin joskus yliopistolla opiskelleena muutama ajatus poliittisten yhteisöjemme muodostumisesta ja luonteesta. Jo luentosarjassaan Politiikasta filosofi Aristoteles kuvasi ihmistä zoon politikonina, poliittisena eläimenä, sekä zoon logikonina, rationaalisena eläimenä. Aristoteles ajatteli, että toisin kuin muille eläimille, luonto on antanut ihmiselle logoksen - puheen ja järjen - jotta voimme yhdessä harkita asioita kuten totuutta, oikeudenmukaisuutta, hyvää ja hyödyllistä. Toisin kuin muut eläimet, jotka nekin pystyvät kokemaan mielihyvää ja kipua, ihmiset kykenevät myös keskustelemaan oikeasta ja väärästä muodostaakseen ja kehittääkseen poliittisia yhteisöjään, ja käyttämään järkeään. Yleisesti ottaen viskeraalinen inho erimielisiä ihmisiä kohtaan, yleinen kyvyttömyys ymmärtää heitä tai heidän ajatuksiaan, käsitellä tai vastata heidän argumentteihinsa, tai yrittääkään vakuuttaa heitä, edustaisi Aristoteleen kaltaiselle ajattelijalle todennäköisesti merkkiä intohimojen voittamasta järjestä, sekä laaja-alaisemmasta epäonnistumisesta järjelliseen ajatteluun kykenevien kansalaisten - saati yliopistotutkijoiden - koulutuksessa. Suosiotaan kasvattavista suomalaisista podcasteista voidaan toki olla montaa mieltä, mutta samanaikaisesti tilanne näyttää olevan myös se, että nämä huutavat, pyörtyvät, tai oksentavat tutkijamme eivät enää vakuuta yliopistoympyröidensä ulkopuolella ketään - eivätkä luonnollisesti kykene vastaamaan eri mieltä olevien argumentteihin tai haasteisiin mitenkään. Kuten jo valistusajattelijat John Locke ja Thomas Jefferson ymmärsivät kauan aikaa sitten, ihmistä - vapaana olentona - ei voida pakottaa uskomaan yhtään mitään. Jos hänen mieltään haluaa muuttaa, hänen kanssaan on järkeiltävä, ja hänet on vakuutettava. Tilanne on toki takamatkalta lähteville tutkijoille nyt haastava, mutta siitä ei nähdäkseni aivan erityisesti voida syyttää muutamaa itsenäistä suomalaista podcastaajaa, vaan ongelman juurisyyt näyttäisivät olevan huomattavasti syvemmällä länsimaisen poliittisen ajatteluperinteen unohtamisessa ja laiminlyönnissä. "Oksetus ja väistely eivät pysäytä laitamedian nousua", (HS 5.7.2026) https://t.co/Xuvl3XBf1L #politiikka #kulttuuri #yhteiskunta

Suomi on muuttunut kyllä melko tavalla omana elinaikanani. Yksi indikaattori, millä muutosta voi mitata on polkupyörä. Kun olin nuori, niin polkupyörän pystyi jättämään mihin vain ilman, että täytyi pelätä sen varastetuksi tulemista. Eihän sitä fillaria tarvinnut edes lukita. Yläaste-aikoihin oli ihan normaalia, että jos et ollut omalla polkupyörällä koulussa, niin pystyit lainaamaan kaverin fillaria, koska sekään ei ollut lukossa. Riitti, että jälkikäteen sitten kerroit, että lainasin sun fillaria. Muutos tapahtui joskus yläasteen lopulla ja lukion alun välissä. Polkupyörät rupesivat katoilemaan. Itselleni kävi näin kerran ja tiesin mistä fillari löytyy - sosiaaliturvalla elävien kerrostalon pihasta. Ensimmäisen hakureissun jälkeen rupesin laittamaan polkupyörän lukkoon. Nykyisin jos haaveilee jostain hyvästä ja/tai kalliista fillarista, ensimmäinen ajatus on, että se tulee nopeasti varastetuksi ja sille pitää koko ajan olla lukittu paikka, mihin sen saa suojaan. Mielestäni Suomi oli parempi maa silloin, kun polkupyöriä ei tarvinnut lukita. #Suomi #muutos #polkupyörä

Tuli vielä mieleen Minja Koskelan "Tax the rich" paidasta katsoa Vasemmistoliiton "miljonääriveron" laskelmia. Jos vasemmiston märkä uni toteutuisi ja yli miljoona euroa varallisuutta omistavilta (pl. oman asunnon arvo) sosialisoitaisiin koko omaisuus, kerätyillä varoilla voitaisiin maksaa valtion menoja vain noin vuoden verran. Ajatusharjoitus osoittaa, että vähälukuinen vauraiden joukkomme ei kykene kustantamaan tätä kulutusjuhlaa, vaikka jo kireää verotustamme hilattaisiin miten ylös tahansa. #TaxTheRich #Verot #Sosialismi

On absurdi ajatus, että homojen tulisi automaationa liputtaa priden puolesta. Sellainen on heimoajattelua. Eivät kaikki naisetkaan ajattele samoin perhevapaista tai abortista. Tai miehet asevelvollisuudesta. Tai nuoret äänestysikärajan laskusta. https://t.co/jcdv3oesDx #pride #ihmisoikeudet #moninaisuus

Tuohon tiivistyy hyvin punavihreä ajatus maailman pelastamisesta: 1) Siihen täytyy aina jotenkin liittyä kärsimys ja elintason tiputtaminen, ei teknologian hyödyntäminen. 2) Hinnan maksaa aina joku muu kuin punavihreä eliitti. #kestäväkehitys #ympäristö #sosiaalinenoikeudenmukaisuus

Melkoinen karuselli. Viikonloppuna nousi äkisti korkea kuume ilman mitään flunssan oireita. Alkoi sahata alilämmön ja huippujen väliä muutaman päivän. Kaamea pahoinvointi piti pään tyynyssä. Kuume lähti, mutta jatkuvasti olo kuin Lintsin ylikierroksille jääneestä laitteesta tullessa. Mikäs tässä kesää viettäessä😌 Kerroin muistuttaakseni jälleen. Olisi niin houkutteleva ajatus, että ihmisyydestä voisi erotella jonkin ylimmän kerroksen ja typistää sen kovalevylle. Mutta me ollaan ytimeltämme elollisia ja kehollisia. Kehollisuus tuo mukanaan rajallisuuden, kivun ja kuoleman, jotka lopulta erottaa meidät tekoälystä ja yhdistää toinen toisiimme. Mutta myös kaiken kauniin ja kokemuksellisen, joka antaa elämälle merkityksen. Kipu saa kokemaan myötätuntoa kanssakulkijaa kohtaan, mutta pitää myös sopivan nöyränä. Ruudun takana on helppo harhautua ylivertaisuuden illuusioon. Kehollisuus saa ymmärtämään, ettei kaikki ole omassa hallinnassa. Ja kun ei pidä mitään tai ketään itsestäänselvyytenä, terveyttä tai rakkaita, osaa olla kiitollinen kaikesta, ja kaikista. Tartutaan kesän pieniin iloihin kukin omilla voimilla🥰 #elämä #terveys #kiitollisuus

Eikö jokainen euro, jonka valtio käyttää veronmaksajien rahoja, tulisi perustella vähän helvetin hyvin? Mistä tällainen ajatusmaailma on kehittynyt, jossa satatonnia vuodessa tienaavien järjestöpomojen palkkojen leikkaaminen on "järjestövihaa"? @ir_rkp #verot #valtio #järjestöt

The setup raises the question of fairness: why does, for example, the Golf Federation deserve over half a million euros of taxpayers' money, but Seta ry does not? This framing of the question in itself shows the twistedness and outright sickness of the thought structure. Why either... (translated)

RUUSUROMAANI oli miehisen hedonisminin kulminaatiopiste keskiajalla. Alun perin se oli romanttinen runoelma, joka ilmestyi 1200-luvulla. Sen alkuosan sepitti Guillaume de Lorris noin 1235, loppuosan noin vuodesta 1270 Jean de Meung. Alku on herkkävivahteinen lemmenruno ja ritarirakkauden sääntökokoelma, jälkipuoli taas kyyninen, pikkutarkka ja karkean aistillinen. Kun Vuonna 1401 kuningas Kaarle V:n sihteeri Jean de Montreuil julkaisi avoimen kirjeen, jossa hän ylisti Ruusuromaania, se sai protofeministin ja naisten asian ensimmäisen julkisen puolustajan, Christine de Pisanin älähtämään. Pisan vastasi omassa avoimessa kirjeessään, että hänen mielestään teos ja varsinkaan Jean de Meungin kirjoittama osuus ei ansaitse de Montreuilin kehuja. Pisanin mielestä romaanin loppuosa oli naisen halveksuntaa ja tekopyhä, koska siinä kannustettiin vapaaseen rakkauteen, josta oli tuohon aikaan kuitenkin hyvin erilaiset seuraukset miehelle ja naiselle. Välillä tuntuu siltä, että yleinen ajatustapa ja keskusteluilmapiiri ei ole kovin paljon noista ajoista edistynyt.

Miten voi olla edes mahdollista, että Suomessa on päädytty tilanteeseen, jossa perusasia, suomen kielen oppiminen, on muuttunut “valinnaiseksi keskusteluksi”. ”Äiti on Etiopiasta Suomeen vuonna 2008 muuttanut Mussa Muna. Hänen kolmesta lapsestaan nuorin, viisivuotias poika, kulkee äitinsä käsikynkässä kohti leikkipaikkaa. Haastattelu tehdään englanniksi, sillä kumpikaan heistä osaa suomea kovin hyvin.” Perhe on muuttanut Suomeen 2008 ja lapset ovat syntyneet Suomessa, mutta kieltä he eivät ole oppinet. Koska eivät halua oppia, mistään muusta ei ole kyse, kun ihmisten omasta halusta kotoutua Suomeen, jokainen kyllä oppii kielen, jos tahtoa on. ”Munalle onkin tärkeää, että hänen lapsensa oppivat ensin kunnolla amharan. Toisen kielen opettelu on hänestä ajankohtaista vasta silloin, kun lapsi puhuu jo sujuvasti kotikieltä.” Mussa Munan ajatusmaailma on väärä, ensisijaisen tärkeää olisi, että hän ja hänen lapsensa oppisivat suomen kielen ensisijaisena, mikäli haluavat Suomessa asua. Totuus kuitenkin on yksinkertainen, ilman varhaista kielikylpyä päiväkodissa lapsi jää helposti koulussa lähtökohtaisesti jälkeen. Se on opetuksen ja oppimisen realiteetti, muita vaihtoehtoja ei ole. Ehdotus varhaisen päiväkotiosallistumisen vahvistamisesta leimataan helposti “pakottamiseksi”, vaikka kyse on siitä, että lapsi saa samat lähtökohdat kuin muutkin Suomessa kasvavat lapset. Tämä nimenomaan ajaa maahanmuuttajien etua. Pelkkä kotona opittu kieli ei riitä siihen sosiaaliseen integraatioon, jota suomalainen koulu ja yhteiskunta edellyttävät. Jos lapset kasvavat rinnakkaisiin kieli- ja kaveriverkostoihin, seuraukset näkyvät myöhemmin koulutuksessa, työllisyydessä ja yhteiskunnallisessa osallisuudessa. Halutaanko, että Suomessa kasvava lapsi oppii suomen kielen ajoissa, vai selitelläänkö ongelmia vasta vuosien päästä? 👇 #Suomi #kielikylpy #kotoutuminen