Search

Maria Rautanen questioned the transportation of foreign waste to Finland for energy production. She referred to information from Kaleva, which indicated that nearly 50,000 tons of waste had been brought to Oulu for incineration at Oulu Energy and Syklon facilities since 2021. According to her, waste had even been transported from the outskirts of a landfill in Rome and from the shores of the Arctic Ocean. Rautanen wrote that according to Kaleva, nearly a third of the imports had occurred with figures that had been mistakenly approved by the Finnish Environment Institute. She demanded a transparent investigation into the permit errors. Rautanen criticized the downsizing of Finland's domestic energy production, particularly the reduction of peat use due to taxation and emissions trading costs. According to her, Finnish contractors and energy entrepreneurs had ceased operations, machines had been sold, and expertise in the sector was disappearing as energy was produced by importing waste from thousands of kilometers away. Rautanen called for open life cycle assessments to justify the import of foreign waste, taking into account transport by road and sea, combustion emissions, ash, waste impurities, and domestic fuels replaced by imported waste. She also demanded information about the quality of the waste brought to Finland, its monitoring, and the effects of combustion on flue gases, heavy metals, and fine particles. Rautanen believed that Finland's energy supply should fundamentally rely on domestic raw materials, local labor, and supply security. She found it difficult to accept that waste transported from Rome was used for energy production while the use of domestic peat had been reduced, and she questioned whether this constituted sensible circular economy practices. https://t.co/2CjRydkxAO #ilmasto #energia #kiertotalous (translated)

Tuulia Alanko wrote that many others besides traditional supporters of the Finns Party had also expressed similar views, in her opinion. She praised Riikka and the Finns Party ministers for their responsibility and ability to implement. Alanko stated that the Finns Party, according to her, did not want to serve the elite or accept unrestricted use of taxpayers' money. She criticized the Social Democrats for their talk about civil society and believed that climate actions alone did not address the challenges related to immigration or hybrid operations. Alanko described the Minister of the Interior as having acted to reform immigration policy and demanded changes to open invitations for immigration and the granting of citizenship. She also praised the Finns Party Minister of Justice for changing the line on criminal law and tightening penalties, even though, according to her, he had been criticized for populism. Alanko wrote that neither Riikka nor other members of the Finns Party should change their positions to please everyone. She believed the party would maintain its stance despite red-green criticism and pressure, describing the Finns Party as a caretaker party. #persut #poliitika #Suomi (translated)

The author stated that he had advocated for the transparency of procurement invoices as a mayor, chairman of Keva, and minister. He wrote that transparency would now advance throughout the public administration and that all public purchases would be made available to the Finnish people. According to him, taxpayers had the right to know about the purchases, and transparency would increase competition and save taxpayers' money. https://t.co/DBgy52CcMg #avoinhallinto #veronmaksajat #kilpailu #FI (translated)

Henri Vanhanen demanded the publication of Tiitinen's list. He stated that he had supported its release before and assessed that the secrecy maintained for over 30 years had generated mystique around the list that was no longer beneficial. Vanhanen pointed out that the names on the list would not prove anyone guilty, in his opinion. He believed that publishing it would help distinguish known facts from the speculation that had arisen over the decades. Vanhanen also connected the issue to the open handling of Finland's Cold War history. He wrote that transparency was important in the current discussion on security policy, influence, and the actions of foreign powers. https://t.co/j8CXiiVumh #TiitisenLista #Avoimuus #Historia (translated)

Rami Kurimo described open drug dealing in Puhos. He wrote that families with children did not want to come to the restaurant and that drug dealing had brought violence and fights with it. Kurimo asked if the environment sounded safe and mentioned that he would leave for HS. https://t.co/ebedmTRAQW #huumeet #väkivalta #turvallisuus (translated)

IS reports today that some members of parliament's homes have already been breached. This new information makes the situation significantly more serious. It is no longer just a potential threat. As I mentioned earlier, this method of operation inevitably raises the issue of Russia. The Russian security services have a long history of similar actions. Breaching homes can gather information, but it can also demonstrate to the target that even their most private space can be accessed. If the incidents now revealed involve the actions of a foreign state, we are talking about very serious interference in Finnish democracy. At the same time, Finland now needs a much more open discussion about how foreign states operate here. What is really happening in Finland, what kinds of methods of influence and pressure are being directed at us, and what does the changed situation require from authorities, society, and possibly also ordinary Finns? Of course, not all information from authorities can be made public. However, that does not mean that we should remain silent about the phenomenon itself. People find it difficult to recognize foreign influence or prepare for it if we cannot talk about it openly. In this situation, whispering does not increase security. An open society defends itself best by understanding what is being done against it, keeping a cool head, and making it clear that Finnish democracy is not being pressured by fear. https://t.co/zaymNSpIRt #Suomi #demokratia #turvallisuus (translated)

Etyjin perusperiaatteisiin sitoutuminen edellyttää kaikilta 57 maalta sekä pitkäaikaisten että lyhytaikaisten vaalitarkkailijoiden kutsumista. Vaalitarkkailu on kansalaisten turva, koska siinä arvioidaan, toteutuuko niissä demokratia, avoimuus ja aito kilpailu ehdokkaiden kesken. #vaalitarkkailu #demokratia #avoinvaali #FI #57

Harmi, että Saksan katastrofaalisen maahanmuuttopolitiikan käännös aiheuttaa samalla myös maan käännöksen Venäjä-mieliseksi. Syyllisiä ovat vanhat valtapuolueet, jotka eivät millään suostuneet muuttamaan islamisaatioon johtavaa avointen rajojen politiikkaa. Jos rationaalinen vaihtoehto olisi ollut, AfD ei olisi koskaan noussut. #Saksa #maahanmuutto #politiikka

Kuinkakohan monta vuotta tämä aikanaan maailman parhaimmaksi rankatun koulun alasajo jatkuu? Ottaako kukaan päättäjä vastuuta mistään? Ja missä ovat konkreettiset avaukset asian korjaamiseksi? Ja ei. Ne eivät ole lisää rahaa ja avointa tilaa. Ne ovat kuri, säännöt, selkäranka. #koulutus #vastuu #yhteiskunta

Disinfokenttä värähtelee ja resonoi. Yhä useampi selvännäkijä, rajankävijä ja telepaatikko raportoi huolestuttavista muutoksista kentän pintakuviossa. Suuret Muinaiset osoittavat heräämisen merkkejä. Jotain suunnatonta liikkuu syvimmissä syvyyksissä. On vain ajan kysymys koska jotakin luiskahtaa todellisuutemme tälle puolen ja silloin on jokainen avoin mieli kuin linnoitus, jonka portit on jätetty auki ja vartioimatta. On siis toimittava nyt! Suomen on rakennettava järkkymätön psyykkinen Maginot-linja syöverin voimia, valtoja ja entiteettejä vastaan ennen kuin mielen riivaajat ovat täällä! Onneksi puolustukseen ryhmittymistä johtaa Suomen Kwisatz Haderach, librariaani ja reservin aseistakieltäytyjä Janne Riiheläinen🔥 Mielisota nyt!: https://t.co/41u9B0gFjx #mielisota #tietoisuus #muinaiset

Olen ollut Kokoomuksen jäsen jo 17 vuoden ajan. Liityin puolueeseen Vaasassa ja aloitin toimintani varavaltuutettuna. Vuonna 2013 muutin Turkuun opiskelemaan Turun yliopistoon poliittista historiaa, ja pääsin siellä tutustumaan laajasti kokoomuslaisiin. Oman Lähi-idän taustani sekä Lähi-idän ja islamin opintojeni kautta olen perehtynyt erityisesti Lähi-itään, islamiin ja maahanmuuttoon. Mitä enemmän tietoa karttui, sitä tärkeämmäksi koin puhua avoimesti näihin aiheisiin liittyvistä ongelmista ja Suomen aiemman maahanmuuttopolitiikan puutteista. Olen osallistunut yhteiskunnalliseen keskusteluun radiossa ja televisiossa sekä kirjoittanut artikkeleita ja kolumneja muun muassa kunniaan liittyvästä väkivallasta, naisten asemasta islamissa ja sharia-laista. Olen tehnyt tätä työtä yli kymmenen vuoden ajan kokoomuslaisena rivijäsenenä, varavaltuutettuna ja nykyisin valtuutettuna. Kukaan Kokoomuksessa ei ole koskaan kieltänyt minua puhumasta tai kirjoittamasta kriittisesti maahanmuutosta tai islamista. Päinvastoin. Olen saanut paljon kannustusta ja tukea kokoomuslaisilta ympäri Suomen, myös puolueen johtavilta päättäjiltä. Olen siitä kiitollinen. Jatkan jatkossakin avoimesti puhetta maahanmuuton lieveilmiöistä ja islamin epäkohdista. Me Kokoomuksessa pidämme tärkeänä tasa-arvon ja ihmisoikeuksien puolustamista sekä suomalaisen yhteiskunnan turvallisuuden ja toimivuuden vahvistamista. Samalla haluamme pitää kiinni avoimesta ja rakentavasta keskustelusta, jossa myös vaikeista asioista voidaan puhua rohkeasti, rehellisesti ja toisia kunnioittaen. Kriittinen keskustelu maahanmuutosta tai uskonnosta ei itsessään ole rasismia – päinvastoin, avoin keskustelu on toimivan demokratian edellytys. #Kokoomus #Maahanmuutto #Demokratia

Stubb nimitti entisen CMI-kollegansa YK-suurlähettilääksi. Sama kuvio jatkuu. Ensin poika Oliver valittiin Ulkopoliittisen instituutin harjoittelijaksi ohi kokeneempien maisterivaiheen hakijoiden, vaikka hän oli vasta ensimmäisen vuoden opiskelija eikä täyttänyt kaikkia kriteereitä. Nyt isä nostaa oman entisen organisaationsa toimitusjohtajan Suomen pysyväksi edustajaksi YK:n New Yorkiin. Siinä se taas on, selkeänä päivänvalossa. Ei avointa kilpailua, ei laajaa hakua, ei näyttöä siitä, että paras mahdollinen olisi valittu. Vain tuttu mies samasta piiristä. Nepotismi on ottanut vahvan jalansijan Suomen politiikassa. Ei muutosta aikaisempiin valtiomiehiin. Sama verkosto pyörii, samat nimet kierrätetään, samat säätiöt ja hallituspaikat toimivat ponnahduslautana. Nepotismi ei ole poikkeus. Se on maan tapa. #Nepotismi #Politiikka #Suomi

Vihreät ovat mielellään jakaneet muille oppitunteja hyvästä hallinnosta, avoimuudesta ja veronmaksajien rahojen käytöstä. Nyt olisi peiliin katsomisen vuoro. 290 000 € veronmaksajien rahaa. Vastaperustetulle yritykselle. Ilman avointa kilpailutusta. Summa tarkoituksella juuri kilpailutusrajan alle. Yrityksen omistaja vihreän kansanedustajan puoliso. Aikamoinen kuvio. Jos puolueen väri olisi toinen, vihreiden huuto kuuluisi varmasti Arkadianmäeltä asti. Samojen pelisääntöjen pitää koskea kaikkia. #hallinto #avoimuus #verotus

Eilisessä puheenjohtajapaneelissa (@ir_rkp , @PetteriOrpo , @anttikaikkonen ja @AnttiLindtman) käsiteltiin Espanjan Ceutan siirtolaisrynnistystä. Pitkän puheenvuoron pitänyt Lindtman näyttäisi olevan sitä mieltä, että Ceutan rynnistyksessä ongelmia ovat: a) mahdollinen hybridivaikuttaminen, b) Marokon viranomaiset, jotka vaikuttava päästäneen rynnistäjät suoraan läpi, c) sisäministeri @MariPSRantanen , joka esitti Espanjan tiputtamista pois Schengeninstä, siis EU:n passivapausalueesta ja d) Purran mahdollinen tuki Mari Rantaselle Antti Kaikkonen komppaili Lindtmania ja harmitteli sitä, että Euroopassa saattaa nyt olla oikaisemattomia otsikoita asiasta. Lisäksi Kaikkosen mielestä ongelma on se, että: a) Jos Suomeen alkaisi tulla porukkaa, muut EU-maat saattaisivat jatkossa olla sitä mieltä että ”hoitakoon Suomi hommansa itse”. Kaikkonen katsoi järkeväksi muistuttaa, että Suomeen alkoi tulla porukkaa 2015, jolloin ”perussuomalaiset viimeksi olivat hallituksessa”. Kommentti oli hivenen erikoinen, sillä silloista hallitusta veti keskustalainen pääministeri Juha Sipilä, joka kirjaimellisesti tarjosi Kempeleen kotiaan tulijoille. PS-kenttäväki reagoi tuolloin ongelmaan voimakkaasti ja vaihtoi jopa puoluejohdon kesken hallituskauden. Sipilän hallituksen keskeiset ministerit eivät tuolloin selvästikään tajunneet ongelman syvyyttä ja massiivista vaikutusta koko EU:n toiminnalle. Toisaalta eipä asiaa tajuttu muissakaan maissa. Hinta on ollut todella kova. Teknokraattinen establishment on eri maissa katsastellut koko maahanmuuttoasiaa lähinnä halpatyövinkkelistä sekä uusien äänestäjien haalimisnäkökulmasta. Se ei ole yrittänytkään ymmärtää sitä vaikutusta, jolla kehitysmaista Eurooppaan suuntautuva maahanmuutto vaikuttaa ympäristöönsä peruuttamattomalla tavalla. Ei taida olla ainoatakaan Länsi-Euroopan maata, jonka poliittinen kenttä olisi jäänyt myllertämättä maahanmuuttoasian takia. Ruotsi, Britit, Saksa ja Ranska lienevät tutuimpia esimerkkejä. Mutta edelleen jokaisesta näistä löytyy uutteraa ja sinnikästä seinäkiistoa, jotka puheenvuoro toisensa jälkeen yrittävät kehystää kehitysmaa-maahanmuuttoa joksikin muuksi. Sosialistipuolueet (ehkä Tanskaa lukuunottamatta) ovat tässä erityisen kiihkeitä. Espanjan pääministerin Sanchezin ajatukset ovat käytännössä yhteneviä Antti Lindtmanin kanssa. Noh, Sanchez sai tässä akuutissa Ceutan kriisissä sentään laitettua armeijan asialle torjumaan invaasiota ja asia ratkesi nopeasti. Ei tarvittu EU:ta, ei EU:n trilogimenetteyä, ei tasa-arvovaltuutettujen leegiota eikä mitään muutakaan kankeaa tai todellisuudelle vierasta. Toisaalta Sanchez oli aikaisemmin pöljyyksissään esittänyt tervetuliaiskutsun koko maailmalle ajamalla läpi lakimuutoksen, jolla laillistettiin miljoonan paperittoman pääsy Espanjan hellään syleilyyn. Purra korosti tätä asiaa puhisväittelyssä: ”Espanjan hallitus on tehnyt sellaista maahanmuuttopolitiikkaa mm. haluamalla laillistaa jopa miljoona maassa olevaa laitonta siirtolaista. Tämä on kuin kutsuhuuto. Se on paitsi kutsuhuuto ihmiskauppiaille, se on kutsuhuuto hybriditoimintaa harjoittaville valtioille - nimeämättä nyt ainuttakaan. Se on ylipäätänsä kutsuhuuto huomattavasti paljon suuremmassa mittakaavassa kuin se, mitä Suomessa tehtiin 2015, kun silloinen pääministeri [Juha Sipilä] sanoi, että hänen kotinsa on avoin näille siirtolaisille.” Kaikkosen ilme oli oli tässä kohtaa näkemisen arvoinen (löytyy Ylen tallenteen kohdasta 2h 51 min 50 sek) ++ Varsinaiseen asiaan: Jos ongelma on marokkolaisten invaasio EU-alueelle, miksi Antti Lindtman keskittyy PS-sisäministeri Mari Rantasen sättimiseen? Miksi hän motkottaa Mari Rantasesta, marokkolaisista rajavartijoista ja siitä, mitä Purra on ehkä tehnyt tai sanonut? Miksei Antti Lindtman tartu varsinaiseen siirtolaisongelmaan? Eikö hän edelleenkään näe tai hahmota, mikä asiassa on pielessä? Noh, ei taida nähdä Espanjan Sanchezkaan. Hän on nähnyt vikaa kaikkialla muualla paitsi itsessään. Sanchez on syyttänyt episodista: a) ihmiskauppajärjestöjä, mafiaa ja salakuljettajia, b) somessa levinnyttä disinformaatiota sekä c) EU-kumppanimaita, erityisesti Melonin Italiaa ja aiheeseen kriittisesti tarttuneita EU-maita (ns 22 maan kirje). Sanchez syytti muita EU-maita itsekkyydestä, polarisaaitosta, laittomasta reaktiosta, ennakkoluuloista, valeuutisista, tietämättömyydestä ja poliittisista intresseistä. Espanjassa keskustelu on tietenkin vellonut raivoisana. Vasemmistomedia (El País, RTVE ym.) korostaa nopeita palautuksia ja armeijan käyttöä hyvänä asiana ja syyttää mafiaa ja somea. Oikeistolaiset (El Mundo, El Español, ABC ym.): painottavat miljoonan ihmisen massalaillistamista vetovoimatekijänä. Espanjalaisen oppositiopuolueen VOX:n pomo Santiago Abascal kutsuu Sanchezia "petturiksi" ja "käyttäytyvän kuin Espanjan vihollinen". Kovaa kieltä. Sisä- ja muuttoliikeasioista vastaava EU-komissaari Magnus Brunner ei jostain kummallisesta syystä hahmottanut suoraa yhteyttä miljoonan paperittoman laillistamisen ja invaasion välillä. Onnistui kuitenkin lausumaan, että lailistaminen oli huono signaali Euroopalle. +++ Mitä tästä nyt sitten pitäisi ajatella? Itselle jää päällimmäisenä mieleen vanha tuttu logiikka: sosialistit Suomessa tai Espanjassa eivät joko halua tai pysty näkemään tekojensa seurauksia. Ja kun hyväntahtoisen puuhastelun seuraukset vääjäämättä lyövät silmille, vikaa etsitään aina jostain muualta kuin omasta tekemisestä. Vaikka Kaikkosen puhistentti meni Ceutan tapahtumien osalta komiikan puolelle, hän sentään pystyy sanomaan 2015 tapahtumista: ”virheitä tapahtui”. Lindtman ei pysty. Sen sijaan hän tarrautuu ”pidän selvänä”-yleishokemaansa kuin uninalleen ja jatkaa vallitsevan todellisuuden ohikatsomista. Anteilla on eroja. Toisaalta sosialisteilla ei ole eroja. Oli kyse suomalaisesta, espanjalaisesta tai afganistanilaisesta sosialistista, he katsovat maailmaa eri tavalla kuin me muut. Eipä siinä, sosialistit saattavat olla taitaviakin näkemään vallitsevia yhteiskunnallisia ongelmia, mutta ovat toivottoman huonoja ratkaisemaan niitä. Sosialistien ehdottamat ratkaisun pohjaavat tyypillisesti valtiokeskeiseen yliajatteluun, jossa sivuutetaan tavallisten ihmisten ruohonjuuritason logiikka ja markkinatalouden mekanismit. Niinpä heille todellakin tulee täytenä yllätyksenä, että miljoonan paperittoman laillistaminen saattaa toimia sisäänkutsusignaalina. Täsmälleen samalla logiikalla käynnistyi 2015 siirtolaiskriisi. Typeriä päätöksiä, jotka kolmansissa maissa tulkittiin ”golden opportunityksi”. Loppu on historiaa. #Maahanmuutto #EU #Siirtolaisuus

Faucin päiväkirja paljastaa koronapolitiikan valtavan harhautusjärjestelmän Yhdysvaltain terveysviranomaiset tiesivät, että rokotteet eivät juurikaan hidastaneet tartuntoja ja tartunnan leviämistä. Fauci ei halunnut puhua tästä avoimesti, koska muuten koko valtion rokotepolitiikka olisi menettänyt poliittisen ja oikeudellisen perustansa. Yksi ainoa Anthony Faucin päiväkirjamerkintä riittää viemään koronapolitiikan jälleen oikeuteen. 13. elokuuta 2022 Yhdysvaltain allergia- ja tartuntatautien instituutin (NIAID) entinen johtaja totesi, että selkeä lausunto rokotteiden vähäisestä vaikutuksesta tartuntoihin ja tartunnan leviämiseen heikentäisi Yhdysvaltain oikeusministeriön pyrkimyksiä puolustaa rokotusvelvotteita. Tieteellistä lausuntoa haluttiin muokata sellaiseksi, että sitä voitaisiin poliittisesti hyödyntää ja sen avulla tukea oikeudessa jo päätettyjä pakkotoimenpiteitä. Fauci kuvailee riitaa Yhdysvaltain tautikeskuksen (CDC:n) ja sen silloisen johtajan Rochelle Walenskyn kanssa. CDC halusi ilmoittaa julkisesti, että rokotteet eivät estä tartuntoja eivätkä tartunnan leviämistä. Fauci piti tätä sanamuotoa liian ehdottomana. Suojan katsottiin olevan vielä vaatimattomalla tasolla, vaikkakin jatkuvasti heikkenevää. Sitten hän kirjoitti muistiin, miksi sanamuotoa ei silti voitu jättää sellaisenaan. Se vahingoittaisi uuden tehosteannoksen mainontaa. Ennen kaikkea se vaarantaisi rokotusvelvoitteiden oikeudellisen puolustuksen. Totuudesta tuli näin ollen poliittinen riski. Terveysviranomainen halusi tuoda esiin keskeisen lupauksen epäonnistumisen, ja Fauci oli huolissaan seuraavasta rokotuskampanjasta sekä valtion pakkotoimenpiteiden kestävyydestä. Siksi lausuntoa oli lievennettävä. Myöhempi CDC:n raportti pysyi kuitenkin yksiselitteisenä. Perusrokotus tarjoaa enää vain minimaalisen suojan tartunnalta ja tartunnan leviämiseltä. Tehosterokotus lisäsi tätä suojaa vain väliaikaisesti. Viranomaiset katsoivat edelleen, että rokotuksilla oli huomattavasti vahvempi vaikutus vakavien sairauksien ja kuoleman ehkäisemisessä. Juuri tämä ero romutti pakkopolitiikan perustelut. Suoja vakavaa taudinkulkua vastaan koskee ensisijaisesti rokotettua. Rokotusvelvoitteet ja pääsyrajoitukset perusteltiin sen sijaan muiden väitetyllä suojelulla. Rokottamatonta pidettiin erityisenä vaarana ympäristölleen. Tähän väitteeseen perustui miljoonien kansalaisten oikeuksien riistäminen maailmanlaajuisesti. Ihmiset menettivät työpaikkansa tai joutuivat pelkäämään ammatillisen toimeentulonsa puolesta. Negatiivisen testituloksen saaneet rokottamattomat suljettiin pois ravintoloista ja tapahtumista, kun taas rokotetut päästettiin usein sisään ilman testiä, vaikka hekin saattoivat olla tartunnan saaneita ja tartuttavia. Rokotustilasta tuli poliittisen lojaalisuuden mittari, ja perusoikeudet olivat riippuvaisia todistuksesta. Tieteellistä kieltä muokattiin niin, että politiikka saattoi jatkua. Eurooppa ei voi sivuuttaa tätä tapausta pelkkänä amerikkalaisena asiana. Rokotusvelvoitteet perusteltiin muiden suojelulla. Rokotettujen katsottiin saavan tartunnan harvemmin ja levittävän virusta harvemmin. Tästä valtio johti oikeuden syrjiä rokottamattomia ja pakottaa heidät rokotukseen. Rokotevelvoitteita perusteltiin olennaisesti oletuksella, että rokotus vähentää tartuntariskiä ja siten vaaraa tartunnan leviämisestä erityistä suojelua tarvitseville ihmisille. Tämä väitetty muiden suojelu muodosti perustan perusoikeuksien rajoittamiselle. Nyt Faucin päiväkirja paljastaa, kuinka kansainväliset terveysviranomaiset suhtautuivat juuri tähän aiheeseen. Avoin kuvaus rokotuksen vähäisestä tehosta tunnistettiin uhaksi rokotusvelvollisuuden oikeudelliselle täytäntöönpanolle. Korkeimmalla tasolla tiedettiin, että avoin lausunto heikosta tartuntasuojasta vaarantaisi rokotusvelvollisuuden. Nyt on tutkittava, ovatko Euroopan viranomaiset myös mukauttaneet viestintäänsä poliittisiin ja oikeudellisiin tarpeisiin ja missä määrin. Jos näin on tapahtunut, kyse ei ole epäonnistuneesta viestinnästä. Silloin tuomioistuimet ovat mahdollisesti joutuneet tekemään päätöksiä poliittisesti valmistellun tosiasiapohjan perusteella. Tuomioistuin voi tehdä riippumattoman päätöksen vain, jos valtio esittää sille kaikki ratkaisevat tosiseikat kokonaisuudessaan. Jos tieteellisiä havaintoja suodatetaan, jotta perusoikeuksiin kohdistuva puuttuminen pysyy voimassa, oikeuslaitos muuttuu jo ennalta päätetyn poliittisen päätöksen välineeksi. Demokraattinen oikeusjärjestelmä osoittaa uskottavuutensa kyvyllä korjata virheitä. Sen on voitava tarkastella uudelleen myös korkeimpien tuomioistuinten päätöksiä, jos niiden perustelut osoittautuvat virheellisiksi tai puutteellisiksi. Muutoin laki ei enää suojaa kansalaista valtiolta. Se suojaa valtiota sen omien toimien seurauksilta. Näin on tapahtunut jo tarpeeksi usein, eikä tilanne saa jatkua tämän maailmanlaajuisen skandaalin paljastumisen jälkeen. Ammatilliset ja kurinpidolliset menettelyt, jotka perustuivat väitettyyn rokottamattomien erityiseen vaarallisuuteen, on tarkistettava. Sama pätee irtisanomisiin ja pääsykieltoihin. Valtion on joka tapauksessa paljastettava, mihin luotettaviin tosiseikkoihin sanktiot perustuivat. Myöskään syyttäjäviranomaiset eivät saa vetäytyä vastuusta. Se, täyttyvätkö rikosoikeudelliset tunnusmerkit, voidaan todeta vasta asiakirjojen turvaamisen ja vastuussa olevien henkilöiden kuulustelun jälkeen. Rand Paulin johtaman, pandemian alkuperää tutkivan senaatin valiokunnan edessä Fauci olisi voinut selittää muistiinpanojaan. Sen sijaan hän vetosi toistuvasti Yhdysvaltain perustuslain viidenteen lisäykseen ja siten oikeuteensa olla todistamatta itseään vastaan. Fauci kieltäytyi 111 kertaa antamasta lausuntoa koronapolitiikastaan Yli 1 000 sivua hänen päiväkirjoistaan oli tullut julkisuuteen vähän aiemmin. Fauci oli tallentanut ne selittämättömistä syistä hallituksen palvelimelle. Yhdysvaltain senaattori Rand Paul toi suuren osan niistä päivänvaloon. Ratkaisevissa kysymyksissä Fauci vaikeni. Hänen päiväkirjansa oli jo antanut vastauksen. Fauci saattoi uskoa, että totuus kuuluu hänelle. Hän oli mukana päättämässä, mitkä tieteelliset lausunnot väestö sai kuulla ja mitkä saattoivat vaarantaa valtion pakkokeinot. Hän, jota palvotaan vuosikausia tieteen ruumiillistumana, pitää tieteellisten väitteiden poliittista mukauttamista lopulta täysin oikeutettuna. 13. elokuuta 2022 päivätty merkintä osoittaa, että muiden suojelua koskevaa julkista esitystä arvioitiin sen perusteella, voisiko se vaarantaa rokotuspakon oikeudessa. Demokraattisen oikeusjärjestelmän on kyettävä korjaamaan vakavat virheet. Jos se kieltäytyy siitä, se on luopunut legitimiteetistään. #Koronapolitiikka #Fauci #Rokotukset

Katsotaanpas ketkä Suomen tiukkaa maahanmuuttolinjaa nyt ”ryöpyttävät”. Ylen juttuun kitkerät kommentit antaa Hanna Tuominen, joka ”toimii Helsingin yliopistossa Jean Monnet -professorina ja tutkii EU:n perusarvoja ja niiden haastamista.” Hänen mukaansa yli 50.000 kehitysmaalaisen maahantunkeutuminen päivässä on ”myrsky vesilasissa”, joka korkeintaan hyödyttää ”laitaoikeistoa” ja ehkä myös jotenkin mystisesti Venäjää? IL:n juttuun samaa ideologista kotiinpäinvetoa tarjoilee peräti KAKSI Jean Monnet -professoria. O’Brennan Irlannista ja Alemanno Ranskasta. Kumma kyllä jutuista ei ilmene, kuka maksaa näiden ”riippumattomien” tutkijoiden ”riippumattomia” Jean Monnet-palkkoja? Vastaus on EU, jonka vuosikymmeniä ajama avointen rajojen projekti on nyt vakavasti uhattuna. Bonuksena myös jutussa mainittu apulaisprofessori Madridista näyttää omaavan vahvat Jean Monnet -rahoitusyhteydet. Sen lauluja laulat, kenen leipää syöt. #maahanmuutto #EU #politiikka