Search

Meidän sosiaali- ja maahanmuuttopolitiikkamme on rikki. Suomi on omalla politiikallaan passivoinut ihmiset. 1. Miten voidaan kuvitella, että ihmiset integroituvat, jos veronmaksajat maksavat tulkkipalvelut jopa 20 vuoden maassaolon jälkeen? 2. Miten voi ajatella, että ihminen oppii kieltä ja pääsee töihin, jos Kela tarjoaa puhelinpalveluita omalla äidinkielellä? Eli voi soittaa Kelaan muulla kuin suomen kielellä ja pyytää tukia! Näin ainakin oli jossain vaiheessa. Tässä mentiin pahasti pieleen. 3. Miten voidaan ajatella, että työ kelpaa, kun sosiaalietuuksilla pääsee vähemmällä ja sillä pärjää paremmin kuin palkkatyöllä? Sosiaalietuudet ovat edelleen liian anteliaita ja liian vastikkeettomia, eivätkä ne riittävästi kannusta maahanmuuttajia oppimaan kieltä, menemään opiskelemaan tai tekemään töitä. Koko systeemi on vuosien saatossa rakennettu enemmän tekemään ihmiset passiivisiksi ja riippuvaisiksi yhteiskunnan palveluista kuin kannustamaan yritteliäisyyteen ja siihen, että omalla työllä ja omalla panoksella voi rakentaa paremman elämän itselleen ja perheelleen. Ja tätä vasemmistopuolueet ajavat Suomessa. Veronkiristyksiä ja lisää palveluita ja etuuksia työtä tekevien piikkiin. Vasemmistopuolueet eivät kannusta siihen, että omalla työllä ja omalla tekemisellä voisi saada muutoksia aikaan. Ei ole toivon viestiä, vaan jatkuvaa puhetta siitä, kuinka kurjasti asiat ovat – ja kuinka tämä kurjuus muka korjataan korottamalla veroja miljardeilla. Se on velkaantumisen, vääristyneen kuvan ja uhriutumisen tie. Se ei rakenna Suomea, vaan tekee ihmisistä passiivisia ja riippuvaisia yhteiskunnan palveluista ja tuista. Lisäpalvelut ja -tuet eivät ole nostaneet ihmisiä kurjuudesta. Jos verojen korotus olisi vastaus yhteiskunnan ongelmiin, meillä ei olisi ongelmia. Minua kovasti vaivaa se, että vasemmistopuolueet eivät korosta toivon, yritteliäisyyden ja ahkeruuden viestiä. Eivät muistuta siitä kaikesta, mistä voimme olla kiitollisia. Elämme eri todellisuuksissa. On unohdettu, miten köyhä agraarinen yhteiskunta rakennettiin yhdeksi maailman parhaista. Sitä ei tehty sosiaalietuuksia, veroja tai velkaa kasvattamalla, vaan panostamalla sivistykseen, kannustamalla yritteliäisyyteen ja ruokkimalla tulevaisuudenuskoa sekä sinnikkyyttä. Työ tuo leivän pöytään. Ahkeruus oli sijoitus. Nykyinen oikeistohallitus on tehnyt paljon hyvää, mutta neljä vuotta ei riitä kääntämään isoa laivaa. Tarvitaan oikeistohallitus valtaan myös seuraavalle hallituskaudelle. Meidän tarvitsee tehdä sosiaaliturvan täysremontti ja työnteko entistä kannattavammaksi. Meillä olisi paljon opittavaa 1950-luvun suomalaisilta. Uskosta tulevaisuuteen. Sivistyksestä. Yritteliäisyydestä. Sinnikkyydestä. Ja siitä, että omalla työllä ja panoksella voi rakentaa paremman elämän. Ja että se on ensisijaisesti ihmisen omalla vastuulla. #sosiaaliakuva #maahanmuutto #yritteliäisyys

COLUMN: HET POLITIEKE STOCKHOLMSYNDROOM Max von Kreyfelt De Nederlandse burger wordt al jaren gegijzeld en verdedigt inmiddels zijn bewakers. Dat is het politieke stockholmsyndroom: hoe harder de overheid knijpt, hoe dankbaarder een deel van de bevolking reageert wanneer zij even loslaat. De belasting gaat omhoog, maar gelukkig minder dan aangekondigd. De energierekening explodeert, maar er komt misschien compensatie. De woningmarkt stort vast, maar de minister belooft een loket. Iedere klap wordt gevolgd door een folder over hulp. De gijzelnemer heet daarom geen gijzelnemer, maar overheid. Het losgeld heet belasting. De bewaking heet veiligheid en het dagelijkse dreigement wordt gebracht door een deskundige die bij de publieke omroep uitlegt dat strengere maatregelen helaas onvermijdelijk zijn. Veel burgers knikken. De overheid zal het wel weten. Wanneer een ministerie miljarden verspilt, verdedigen zij de goede bedoelingen. Wanneer een uitvoeringsdienst mensen vermorzelt, wijzen zij op de ingewikkelde regelgeving. Wanneer documenten verdwijnen, herinneren zij eraan dat bestuurders ook maar mensen zijn. De burger toont meer begrip voor de macht dan de macht ooit voor de burger heeft getoond. Dat is geen vertrouwen meer. Het is emotionele afhankelijkheid. Men vreest dat zonder de vertrouwde partijen chaos uitbreekt, alsof die chaos niet juist onder hun toezicht is ontstaan. De huizen zijn onbetaalbaar, de zorg loopt vast, het onderwijs zakt weg en de overheid kan haar eigen ICT niet openen zonder drie consultants en een noodkrediet. Toch wordt iedere buitenstaander te riskant genoemd. De cipier heeft tenminste bestuurlijke ervaring. De media onderhouden deze merkwaardige verkering. Iedere avond verschijnt dezelfde kring van politici, oud-politici en beleidsvriendelijke duiders om te vertellen dat het systeem onder druk staat door de mensen die er kritiek op hebben. Nooit door degenen die het besturen. De brandweercommandant staat rokend naast het uitgebrande huis en waarschuwt voor burgers met lucifers. Wie zegt dat de overheid is gegijzeld door partijen, adviesclubs, lobbyisten en gesubsidieerde belangenorganisaties, krijgt te horen dat hij het vertrouwen in de instituties ondermijnt. Alsof vertrouwen een nationale plicht is en geen resultaat van behoorlijk gedrag. Het politieke stockholmsyndroom eindigt zodra de burger ophoudt dankbaar te zijn voor kruimels van zijn eigen brood. Zodra hij beseft dat publieke diensten geen gunsten zijn, ministers geen voogden en belastinggeld geen particulier bezit van de staat. De overheid hoeft niet te worden vernietigd. Zij moet worden bevrijd uit handen van degenen die haar gebruiken als banenmachine, pinautomaat en morele kansel. De eerste stap is eenvoudig: stop met medelijden hebben met de gijzelnemer. Hij heeft de sleutel. U betaalt alleen nog steeds voor de cel. 📌 Heeft u mijn bundel al? https://t.co/y64gXJ5yrY 📌 Steunt u mij ook? https://t.co/V2P6pFuNy1  #Politiek #Vertrouwen #Samenleving

Salilla kuulin keskustelun miten kuljetusalan yrittäjän polttoainelasku oli noussut 100 tuhatta euroa. Demokratia on siitä hieno systeemi, että tyypit jotka valittaa opintolainan lyhennuksistä, HSL tarkastusmaksuista ja kuukautisköyhyydestä pääsee päättämään näiden yrittäjien asioista. Vasemmistolla ei ole mitään käsitystä miten elinkeinoelämä edes toimii. Raha vain tulee jostain ja sitä voi loputtomasti verottaa. #politiikka #yrittäjyys #talous

This opinion piece argues that the fight against the far-right is not sufficiently armed with the Constitution, as the current nation-state and the principles of nationality and citizenship inherently bring with them fascist dangers, and calls for an inclusive political system that offers all residents, regardless of their nationality, voting rights and equal treatment. (translated)

CD&V-parlementsleden hebben in het parlement al mijn voorstellen tot afschaffen van subsidies weggestemd. De podcast vonden ze geen probleem. Bij het in vraag stellen van absurd peperduur systeem dienstencheques werden ze kwaad. Om nog maar te zwijgen wanneer het over de geldmachine voor hun eigen VZW’s ging In interviews krijg ik van elke partijvoorzitter en minister gelijk. Als puntje bij paaltje komt in het parlement, is het een heel ander verhaal. Hoofdreden waarom mensen niet meer geloven in klassieke partijen en groot deel klassieke media. #Politiek #Subsidies #Vertrouwen

Nyt on hirveä kohina päällä tästä Razmyarin ”hallitus vihaa järjestöjä” -heitosta ja kokoomus on kertakaikkisen hapoilla, että heistä käytetään tuollaista retoriikkaa. Samaan aikaan itse törmäsin eilen vihreän eduskunta-avustajan ja eduskuntavaaliehdokkaan päivitykseen, missä hän listaa asioita, joita hän vihaa. Yksi vihan kohde on perussuomalaiset. Jatkoin selaamista. Ei mitään uutta auringon alla. Törmään tähän ihmiseen töissä tietäen, että hän ”vihaa” minua, mutta ei jaksa pöyristyä. En sano, että tällainen retoriikka olisi toivottua. Olen itse ainakin vain jo niin tottunut siihen, että eniten vihapuheesta ja epäinhimillisestä puheesta huolissaan olevat ihmiset tuntuvat vihaavan kaikenlaista ja toisia suomalaisia ihmisiä liki päivätyökseen. Veronika Honkasalolla meni koko systeemi tilttiin, kun hänen mielestään Helsingin sanomat ”inhimillisti” Riikka Purraa. En siis pidä Razmyarin heittoa yllättävänä ja näin ollen en olisi varmaan edes ilman tätä kohinaa rekisteröinyt enää koko ”viha” sanaa. Tämä on ihan linjassa sen kanssa, mitä olemme vuosia jo todistaneet. Salonkikelpoisuus ja asiallinen puhe on heidän vaatimuslistallaan silloin, kun ei puhuta oikeistolaisista tai perussuomalaisista. Eivät he oikeasti missään kohtaa ole olleet huolissaan retoriikan koventumisesta. Viha on sallittua ja voimaannuttavaa, kun vihan kohde on oikea. #vihapuhe #politiikka #suomi

Nazima hyvä, hallituksen politiikka on mielestäsi aina suuria adjektiiveja, tällä kertaa kylmää ja epäinhimillistä. Mutta mikään ei oikeasti ole yhtä kylmää ja epäinhimillistä kuin Demareiden paljon käyttämä "Pienten puolella" oleminen, mikä on lähes täydellinen poliittinen iskulause – koska kuka olisikaan pieniä vastaan? Kristittynä vierastan sitä, että altruistisia ihanteita, kuten "pienten puolella olemista", käytetään politiikassa moraalisena valtakorttina (samalla kun itse istuskellaan Viittakiven hillotolpilla), jota ei enää tarvitse perustella. Joten - puretaan "pienten puolella oleminen" kappaleiksi. Let's go. Siilasmaa kuvaa Paranoidi optimisti -kirjan alkupuolella Nokian ongelmaa ennen kaikkea strategisena lukkiutumisena. Nokia oli ollut niin pitkään maailman johtava matkapuhelinvalmistaja, että organisaatio alkoi pitää omia oletuksiaan lähes itsestäänselvyyksinä.Menestys vahvisti käsitystä siitä, että nykyinen strategia oli oikea. Kun toimintaympäristö muuttui nopeasti iPhonen ja Androidin myötä, Nokia ei muuttanut omaa ajatteluaan ja raskaaksi muuttunutta Symbian-järjestelmäänsä riittävän nopeasti. Apple teki jotain aivan muuta. iPhone oli kosketusnäyttöön ja käyttökokemukseen perustuva pieni tietokone. Vielä suurempi muutos tuli vuonna 2008, kun Apple avasi App https://t.co/yhQ9jpC1in ei yrittänyt itse tehdä kaikkea. Se avasi alustansa ulkopuolisille kehittäjille. Kuka tahansa pystyi perustamaan yrityksen, kehittämään sovelluksen ja tarjoamaan sen miljoonille iPhonen käyttäjille App Storen kautta.Tästä syntyi todellinen win–win-tilanne: kehittäjä sai asiakkaat, käyttäjä sai uusia palveluja, Apple sai paremman tuotteen ja vahvemman ekosysteemin. Apple ymmärsi, ettei toisen menestys ole siltä pois: jos muut menestyvät sen alustalla, myös Apple vahvistuu. Se on niukkuusajattelun vastakohta. Poliittinen vasemmisto katsoo taloutta liian usein Nokian vanhan logiikan kautta: jos joku rikastuu, joku toinen on muka hävinnyt – tax the rich, jotta ollaan "pienten puolella". Sama tasapäistämisen ajatus näkyy koulussa: eroja pyritään kaventamaan sen sijaan, että kaikkien annettaisiin nousta niin korkealle kuin kyvyt kantavat. "Rankaise lahjakkaita oppilaita, jotta ollaan "pienten puolella". Todellisuudessa hyvin rakennettu yrityksiä tukeva kapitalistinen järjestelmä ei jaa samaa kakkua uudelleen, vaan kasvattaa koko kakkua. Ja kuka sitä kakkua tulevaisuudessa kasvattavat: tämän päivän lahjakkaat oppilaat, jos vaan annamme heille mahdollisuuden. Siilasmaa kuvaa myös Nokian hallituksen ja ylimmän johdon ilmapiiriä ongelmalliseksi. Hallituksessa ei ollut riittävän vahvaa haastamisen kulttuuria. Johdolta saatua tietoa ja strategisia oletuksia ei kyseenalaistettu tarpeeksi voimakkaasti, eikä huonoja uutisia tai pahimpia vaihtoehtoja nostettu ajoissa riittävän selvästi pöydälle. Muutos siis nähtiin, mutta siitä ei seurannut tarpeeksi nopeasti riittävän suuria päätöksiä.Siilasmaan johtamisoppi on, että hallituksen ja johtajan pitäisi jatkuvasti kysyä: • Onko koko toimialan kilpailulogiikka muuttumassa? • Mitä meidän pitäisi uskaltaa päästää irti? • Miten vahvistaa yritystä, kun toimintaympäristö muuttuu? Suomen toimintaympäristö muuttui radikaalisti finanssikriisin tienoilla 2008. Nokia romahti, digitalisoituminen aiheutti metsäteollisuuteen lovin, ja eräänlaisen keskuspankki sosialismin, jossa valtion ainoan tulonlähteen eli yrityksen on yhä haastavampi toimia. Valtio ottaa velkaa, jonka keskuspankki voi lopulta rahoittaa luomalla uutta rahaa – Martin Paasin sanoin "Aku Ankka -rahaa" - Se kasvattaa julkisen sektorin ostovoimaa suhteessa yksityiseen sektoriin, vaikka vaikutus ei aina näy kuluttajahintainflaatiossa, vaan esimerkiksi omaisuusarvojen nousuna. Tämä on siis tulonsiirto yksityiseltä julkiselle sektorille. Ongelma on rakenteellinen: Valtion paisuessa keskitytään julkisiin palveluihin, ei yrityksien, investoien ja uuden liiketoiminnan syntyyn. Jos julkinen sektori kasvaa mutta yksityinen sektori ei, järjestelmä alkaa syödä omaa rahoituspohjaansa.Toimintaympäristö on siis muuttunut, ja meidän pitäisi pystyä mukauttamaan Suomi Oy:n toiminnot sen mukaan. Velkaraha on Suomen Symbian: se lisää valtioriippuvuutta, vaikka siitä irtautuminen vahvistaisi aidon vaurauden lähdettä – yrityksiä.Sitä puolustellaan "pienten puolella olemisella", vaikka vanhan järjestelmän ylläpitäminen ruokkii tehottomuutta ja siirtää tämän päivän lyhytnäköisten ratkaisujen laskun tuleville sukupolville.Mikä siis olisi aitoa pienten puolella olemista? Se, että valtioriippuvuutta karsitaan keskittymällä valtion ydintoimintoihin: maanpuolustukseen ja sisäiseen turvallisuuteen, oikeusvaltioon, koulutukseen, välttämättömään sosiaali- ja terveydenhuoltoon sekä yhteiskunnan kriittiseen infrastruktuuriin. Julkisen sektorin ydintoimintoja ei ole järjestötoiminta. STEA-leikkauksissa on kyse siitä, käytetäänkö rajalliset valtion rahat mahdollisimman vaikuttavasti. Jos miljoonia sitoutuu järjestörakenteisiin, lobbaamiseen, lausuntoihin ja hankkeisiin, jää vähemmän rahaa konkreettiseen apuun. Vammaisten varsinaisista palveluista vastaavat jo hyvinvointialueet, joten rahoitusta on perusteltua siirtää enemmän suoraan hyvinvointipalveluihin kuin kehitysvammaliittoon. Sama idea sydänliiton kanssa: Jos henkilö saa sydänkohtauksen, ei hän soita sydänliittoon, vaan hän soittaa ambulanssin. Rajalliset julkiset varat on ensisijaisesti suunnattava siihen, että ydintoiminnot – ensihoito, hoitoon pääsy ja varsinainen palvelutuotanto – toimivat nopeasti ja tehokkaasti. Vain tehostamalla ydintoimintoja, pääsemme purkamaan keskuspankkisosialismia, joka olisi aitoa "pienten puolella olemista. 2000-luvun alussa nuorena Nokian kesätyöläisenä nautin ilmaisista lounaista Nokian terassilla, ja tarjolla oli usein jopa samppanjaa. Tänään yritykset joutuvat aivan toisenlaiseen todellisuuteen: kustannusrakennetta kevennetään, käyttökatetta vahvistetaan, pääoman tuottavuutta parannetaan, prosesseja tehostetaan, investointeja priorisoidaan ja kassavirtaa suojataan aiempaa tarkemmin. Myös politiikassa pidetään sitkeästi kiinni vanhoista strategioista ja valtioriippuvuudesta. Poliittinen vasemmisto toistaa olevansa "pienten puolella", vaikka käytännössä se usein tarkoittaa, että valtio – eli veronmaksaja – velvoitetaan ylläpitämään yhä raskaampaa ja tehottomampaa järjestelmää. Ja jos joku kyseenalaistaa systeemin, vastaukseksi tarjotaan helposti kuvaa "Purran saksista" sen sijaan, että puhuttaisiin rakenteista. Jokainen leikkaus tuntuu kipeältä – mutta joskus juuri leikkaamatta jättäminen on vaarallisinta. Suomen ainoa taloustieteen nobelisti Bengt Holmström on kiteyttänyt asian: "Suomen sairauden nimi on valtioriippuvuus." Hänen pointtinsa ei koske vain velkaa, vaan kulttuuria, jossa olemme tulleet riippuvaiseksi valtiosta. Kun vastuu siirtyy valtiolle, oma vastuunotto, yritteliäisyys ja yhteisöllisyys heikkenevät. Samalla moraaliseen kompassiin pääsee ilmaa: konservatiivi kristitty on osa äärioikeistoa, koska he eivät ole Demareiden lailla "pienten puolella". Palaten vielä Siilasmaahan. Hän kuvasi Nokian hallituksen ja ylimmän johdon ongelmaksi haastamisen kulttuurin puutteen. Strategisia oletuksia ei kyseenalaistettu riittävästi, eikä huonoja uutisia uskallettu nostaa ajoissa pöydälle – osin siksi, ettei haluttu leimautua hankalaksi tai ylimieliseksi - öyhöttäjäksi. Haastamista tarvitaan nyt politiikassa. Meidän on uskallettava kysyä, mikä on aidosti "pienten puolella" olemista ja mitkä tehtävät todella kuuluvat valtiolle. Nokiankin kohtalossa vaarallisinta ei lopulta ollut muutos, vaan se, ettei muutokseen uskallettu reagoida ajoissa. Sama pätee Suomeen: joskus kaikkein epäinhimillisintä on jättää tekemättä ne uudistukset, joilla hyvinvointiyhteiskunta voidaan säilyttää myös seuraaville sukupolville. Se on aitoa pienten puolella olemista. On huolestuttavaa, että politiikassa on ihmisiä, jotka eivät tätä ymmärrä. Jos tämän ymmärtää - ja silti puhuu suurin kylmävin adjektiivein nykyhallituksesta, on älyllisesti epärehellinen. #politiikka #talous #Suomi

Ik zou politiek gewoon helemaal anders aanpakken. Om de vier jaar een nieuwe batch. Mensen uit de echte wereld, met ervaring en skills. Mensen die weten hoe een bedrijf draait, wat een loon kost, hoe een ziekenhuis, school, werf of administratie écht werkt. Die doen vier jaar politiek in combinatie met hun job en daarna is het aan iemand anders zoals in Zwitserland. Geen tijd om zich vast te vreten in dat wereldje, vriendjes overal binnen te loodsen en van het ene postje naar het andere te rollen. Gewoon uw kennis inzetten, uw werk doen en weer weg. Politiek zou geen carrière mogen zijn. En al helemaal geen systeem waarin dezelfde club jarenlang onze tijd en ons geld zit te verdoen. #Politiek #Verandering #Ervaringsdeskundigen

Ei käynyt. Kävi niin, että systeemin vastustamisella eduskuntaan ratsastanut herra Sammallahti muuttui itse systeemin rattaaksi jauhamaan systeemipropagandaa. No, mitäpä odottaa kiipijältä, jonka vastaus politiikan kritisointiin on tyypillisimmillään: "Taisi mennä tunteisiin"🤷‍♂️ #politiikka #kriittinenajattelu #systeemikritiikki

Het wordt echt hoog tijd om het systeem van dienstencheques helemaal af te schaffen. Wat nu al duidelijk is: over twee weken zal de Vlaamse regering beslissen om dienstencheques opnieuw duurder te maken. Het is de zoveelste prijsstijging op rij. Waarom wordt de pijn zo gerekt? Iedereen weet dat het systeem niet houdbaar is. Er gaat elk jaar meer dan 1,6 miljard euro naar het systeem van dienstencheques. Ter vergelijking: dat is evenveel als het totale budget voor werkingskosten in het leerplichtonderwijs (zonder lonen en investeringen dus). Prioriteiten begint met dezelfde letter als PISA-resultaten. De prijs van één dienstencheque is nu al hoger dan wat mensen vroeger bereid waren te betalen. Gevolg: de vraag ernaar neemt drastisch af. Maar toch blijft het hele systeem (en alle overhead daarrond) steeds meer overheidsgeld opslokken. Dat kan je niet blijven volhouden. We zitten nu dus opnieuw in de situatie van vóór het ontstaan van de dienstencheques. Met als enige verschil: jaarlijks moet de overheid wel 1,6 miljard euro geven aan een genationaliseerde sector. Steeds minder vraag, een steeds hogere prijs per cheque en een steeds verder oplopend overheidsbudget. Dit is niet houdbaar. Nu word ik nog uitgelachen met dat minderheidsstandpunt. Uiteindelijk zal iedereen moeten erkennen dat het niet vol te houden valt. #dienstencheques #kosten #beleid

Salariswagens afschaffen om de begroting te redden? Een gevaarlijke illusie. Ik ben principieel geen voorstander van het systeem. In een ideale wereld had je het niet nodig: lagere loonkosten, en mensen die gewoon zelf hun wagen kopen. Maar we leven niet in die ideale wereld. https://t.co/Nm6qEphRb5 #Salariswagens #Lonen #Begroting

A recent recommendation advocates for a system transition to further reduce the use of laboratory animals in the Netherlands, with technologies such as organs-on-a-chip playing a crucial role, but emphasizes that much more is needed for a completely laboratory animal-free society. (translated)

Alle intellectuele energie in de begrotingsdiscussie gaat opnieuw naar nieuwe belastingen. Elke discussie over excessieve uitgaven en uitkeringen wordt meteen gesmoord als “asociaal”. Het écht asociale is werkende mensen te pletter belasten om dit systeem draaiende te houden. #begroting #belasting #uitkeringen

https://t.co/i5Bw8llfUY Heel mooi en duidelijk stuk van @ewaldeng die precies de vinger op de zere plek legt. Maar hij stelt een vraag aan het eind die ik wel kan beantwoorden: "De enige vraag die bij mij maar blijft zeuren is deze: waarom slaagt hard links er niet in deze terecht boze burgers aan zich te binden? Te lief, te academisch, niet volks genoeg, te bang om door de kletsende klasse uitgekotst te worden, te graag te gast bij de systeemmedia?" Nee, dat is het niet. "Hard links" - en hen de rest van het politieke establishment - heeft geen zelfreflectie, leeft in haar eigen waanwereld en vooral; kijkt vanuit de ijle hoogte neer op alle mensen die niet tot die wereld behoren en minacht ze tot op het bot. Met die instelling kún je simpelweg geen fouten maken en bestáát het gewoon niet dat je ongelijk hebt. En ons onderwijs speelt een hele grote rol bij het kweken van deze 'Gutmensch'. Dat is wat ik bedoel als ik zeg: "Een academische opleiding maakt van een dom mens geen intelligent mens: het geeft hem alleen de illusie dat hij dat is." Een groot deel van deze Gutmenschen produceert niets van waarde en leeft direct of indirect van belastinggeld. Zij denken dat zij belasting betalen, maar netto ontvangen zij belasting. En zij schijnen te denken dat hun salaris uit de hemel komt vallen en zijn vergeten dat er mensen en bedrijven moeten zijn die dit geld verdienen. Zolang dat niet verandert, zal het alleen maar bergafwaarts gaan. En we weten van de Sovjetunie hoe dat uiteindelijk afloopt. En wij hebben geen grondstoffen om een failliete boedel te redden. #politiek #onderwijs #samenleving