Search

I must say that the scale of the discussion surrounding Häkämies' visit to Israel is starting to frustrate me. The task of security policy is not to make decision-makers look good, but to keep the country safe. We have a neighboring country to the east that is at war, the security of Europe is in its most serious situation in decades, and Finland must at the same time strengthen its defense, preparedness, and alliance relations. In this world situation, I would prefer politics to focus less on proving its own moral purity and more on taking responsibility for how Finland's security is actually ensured. We do not have to like all our partners, nor do we have to approve of all their actions. Nevertheless, defense policy must be able to be conducted in a world as it is. Right now, we have more important matters to attend to than gathering political points from our supporters. Virtue signaling does not deter a single ballistic missile. (translated)

The appearance of Tuppurainen in A-Studio is actually quite revealing - he talks about sending signals. What signal? Well, of course, the virtue signal. And this is the basis of the entire SDP's line. For the Dems, it is more important to virtue signal, even on behalf of the terrorist organization Hamas, than to promote Finland's interests. (translated)

SDP on hoksannut, että palestiinalaisten puolustaminen houkuttaa hyvesignaloinnista kiinnostuneita kuin mätä hedelmä banaanikärpäsiä. He kauppaavat pääsylippuja moraalisesti muiden yläpuolella olevien empatiaeliittiin. Tunne on demarien tuote. Järki jää sille kakkoseksi aina. #politiikka #etiikka #moraali

Hyvesignalointi ei ole kovin tehokas ballistisen ohjuksen torjuntakeino. Venäjän ohjus ei kysy, miltä hankintapäätöksemme näyttävät kansainvälisessä keskustelussa. Ratkaisevaa on, pystymmekö torjumaan sen. Pohdintoja Davidin lingosta. 👇 https://t.co/wTojVz4GkN #ohjuspuolustus #turvallisuus #kansainvälisetasiat

Ihmisiä vallan hämmästyttää nykyään kun poliitikko julkisesti osoittaa selkärankaisuutta ja Suomen etujen jatkuvaa tavoittelua, tasapainoista ja järkevää sekä kylmäpäistä kommentointia ulkomaisen konfliktin eri osapuolten välillä. Suomen etu aina edellä niin kuin pitäisikin. Eikö siis politiikka olekaan yhtä somessa tapahtuvaa hetkittäistä hyvesignalointia 🤔 Hattu. Päästä. Häkkänen Israelin matkastaan: Puolustusministeri Katzin tapaaminen oli välttämätöntä – ”Ei mikään poliittinen kannanotto” | Politiikka | Yle https://t.co/DyvaU4QYXy #politiikka #Suomi #kehitys

Puolustusministeri Antti Häkkäsen vierailu Israelissa on herättänyt rajua kritiikkiä. Minusta tässä keskustelussa menevät nyt pahasti muutamat asiat sekaisin. Israelin toimintaa Gazassa ja Länsirannalla pitää voida arvostella ankarasti, ja Suomen pitää puolustaa kansainvälistä oikeutta johdonmukaisesti. Puolustusyhteistyö Israelin kanssa ei kuitenkaan tarkoita Israelin hallituksen toimien hyväksymistä. Häkkänen matkusti Israeliin Suomen puolustusministerinä hoitamaan Suomen puolustukseen liittyviä asioita. Suomi on hankkinut Israelista Daavidin linko -ilmatorjuntajärjestelmän, ja hankintapäätös tehtiin vuonna 2023 edellisen hallituksen aikana, jossa muuten vihreät ja vasemmistoliitto olivat mukana. Näin merkittävään hankintaan kuuluu myös poliittisen tason yhteydenpitoa. Meidän tehtävämme on varmistaa, että saamme hankkimamme järjestelmän, sen tarvitseman tuen ja päivitykset sekä parhaan mahdollisen tiedon sen kehittämiseksi. On perusteltua keskustella siitä, kuinka riippuvaisia haluamme tulevaisuudessa olla Israelista tai mistä tahansa yksittäisestä puolustustarvikkeiden toimittajasta. Jos hankinta ei miellytä, silloin pitää kuitenkin esittää realistinen vaihtoehto. Mitä hankitaan tilalle, mistä, millä aikataululla ja millä hinnalla? Vastuullisessa puolustuspolitiikassa ei riitä, että kertoo, mitä ei pitäisi tehdä. Tämän keskustelun taustalla on lopulta Israelia suurempi kysymys. Suomella on 1 340 kilometriä yhteistä rajaa Venäjän kanssa. Venäjä käyttää Ukrainassa jatkuvasti ballistisia ohjuksia, risteilyohjuksia ja drooneja. Suomen on varauduttava siihen, että niitä voitaisiin kriisitilanteessa käyttää myös meitä vastaan. Suomen turvallisuuspolitiikkaa ei tehdä siinä maailmassa, jossa haluaisimme elää, vaan siinä maailmassa, jossa elämme. Siksi väite siitä, että Häkkänen vaarantaisi Suomen YK-turvallisuusneuvostokampanjan, kääntää minusta syyn ja seurauksen väärinpäin. Jos Suomen välttämättömät puolustusratkaisut vaikeuttavat kampanjaamme, ongelman juurisyy ei ole puolustusministerin vierailu. Se on Venäjän hyökkäyssota, joka on pakottanut Suomen ja koko Euroopan vahvistamaan omaa puolustustaan. Pienen maan kannattaa puolustaa kansainvälistä oikeutta, koska sääntöihin perustuva maailma on meidän etumme. Samalla valtion ensimmäisiin velvollisuuksiin kuuluu omien kansalaistensa suojeleminen. Suomen pitää kyetä tekemään molempia. Hyvesignalointi ei ole kovin tehokas ballistisen ohjuksen torjuntakeino. https://t.co/VCMjN8LJWx #Suomi #Israel #Puolustuspolitiikka

Het nieuwe Hyves, dat op 22 september 2026 opnieuw online komt, hoopt een alternatief te bieden voor verslavende sociale media van grote techreuzen door een chronologische feed en een focus op privacy, maar de vraag blijft of dit voldoende zal zijn om gebruikers te trekken in een tijdperk waar platforms zoals Facebook en Instagram domineren. #Hyves #socialemedia #digitaleautonomie

PISA-tulosten laskua koskeva keskustelu on siitä mielenkiintoinen, että joka ikinen siihen osallistuva tietää, mikä kouluissamme on muuttunut huippuvuosista. Täten he väistämättä tietävät myös sen, mikä on mennyt vikaan. Silti hyvesignaalein puhuvat päät valitsevat vähättelyn, valehtelun ja rahan lappaamisen tien. Ongelmien annetaan pahentua, koska on niin vaikeaa myöntää olleensa täysin väärässä. Jokainen näin toimiva on henkilökohtaisesti vastuussa siitä, että jokainen sukupolvi osaa edellistä vähemmän. Aikanaan tämä tulee näkymään koko yhteiskunnassa. #Koulutus #PISA #Yhteiskunta

Valitettavasti vasemmistolaiset voimat ovat ottaneet Kokoomuksessa vallan. Hyvänä esimerkkinä @KaroliinaParta1 toimii kuten vasemmistolaiset, joiden yksioikeus hyvesignalointi on tähän asti ollut. @kokoomus , Kertokaa mielummin niistä konkreettisista säästö- ja taloustoimista joita olette tehneet. Rummuttakaa niitä. Niitä ainakin minä arvostan, vaan niitä esitellään hyvin vähän. Tätä vasemmistohöttöä nähdään sitäkin enemmän. Onko se niin, että vasemmistosiipenne ei halua edes kehua taloudella, vaan tämä populismi on se Kokoomus, jona haluatte äänestäjänne teidät nykyään näkevät. Tiedoksenne, tuohon Suomessa on jo vasemmisto. Luotatteko, että taloutta arvostavat äänestävät teitä joka tapauksessa ja siksi panostatte nyt mm. naisäänestäjiin? Näyttää vahvasti siltä, että Suomen edun ajaminen on jäänyt taka-alalle ja tilalle on tullut vain ja ainostaan puolueen etu. Nuo kaksi asiaa eivät ole yksi ja sama. #Suomi #politiikka #talous

Näiltä poliitikoilta on kadonnut täysin kosketus siihen, mitä se tarkoittaa, kun johonkin annetaan rahaa. Keskimäärin suomalainen maksaa valtion tuloveroa sellaiset 5700 euroa vuodessa. Kun jonnekin jaetaan miljoona euroa, se tarkoittaa sitä, että yksi suomalainen joutuu tekemään sen eteen 174 vuotta töitä. Vaihtoehtoisesti voi ajatella, että 174 suomalaista joutuu tekemään vuoden töitä, jotta tuo summa saadaan ryöstettyä valtiolle. Tässäkin kokoomusministeri hymyilee maireasti, kun sai torpattua neljän miljoonan euron säästöt. Mieleen ei juolahda sen tarkoittavan sitä, että nyt 696 ihmistä joutuu tekemään vuoden töitä, että tämäkin hyvesignalointi saadaan maksettua. #verotus #suomi #politiikka

Jos olet joskus tullut miettineeksi, minkä takia Suomessa ei saada säästettyä, niin tässä on selitys. Hyvesignaalipoliitikot neliraajajarruttavat säästöjä minkä kerkeävät. Rydman säästi neljä miljoonaa euroa. Riihessä päätettiin antaa saman verran lisärahaa, jonka kokoomuksen Talvitie kohdisti tismalleen siihen, mistä rahat oli otettukin. Tarina on tuttu aiemmista riihistä, koska muistissa on vielä tuoreena Purran säästölistan torppaus. Persut haluavat säästää, muut estävät. Miettikää hetki tuotakin rahamäärää. Neljä miljoonaa euroa on aivan valtava summa. Se kannattaa suhteuttaa siihen, kuinka monta suomalaista duunaria joutuu tekemään koko elämänsä töitä tienatakseen tuon verran. Tai kuinka paljon yrityksen täytyy tehdä liikevaihtoa, jotta tuollainen summa jää viivan alle. Pidän Talvitietä henkilökohtaisesti vastuussa siitä, että tuokin rahavuori poltettiin savuna ilmaan vain sormia napsauttamalla. #Suomi #säästöt #politiikka

Sinun @kokoomus ei ole sitten minun Kokoomus. Perustelen. Oikeistoblokki (Kok + PS + Kesk + KD + RKP / Liike Nyt -tyyppiset ei-sosialistiset puolueet) on saanut äänienemmistön lähes kaikissa eduskuntavaaleissa 1960 -luvun alusta lähtien, poikkeuksina vain vuodet 1958 ja 1966. Tilastokeskuksen ja vaalihistorian mukaan porvarillisten ja ei-sosialististen puolueiden ääniosuus on useimmiten ollut 55-60% tai enemmänkin. Silti hallitukset ovat toistuvasti olleet vasemmistojohtoisia tai punavihreitä kompromisseja. Miksi? ​Syitä on useita, eikä yksikään niistä perustu äänestäjien tahtotilan kunnioittamiseen: 1. ​Konsensuskulttuuri ja paitsioon joutumisen pelko. - Suomalaisessa hallituksen muodostamisessa on historiallisesti korostettu laajapohjaisuutta, kansallista yhtenäisyyttä ja kompromisseja. Keskusta on usein toiminut vaa'ankielenä, RKP vipuvartena, ja Kokoomuskin on ajoittain valinnut SDP:n kumppanikseen vastuullisuuden nimissä. Tuloksena on ollut äänestäjien enemmistön tahdon vesittyminen. 2. ​Blokkien puute ja vaalien jälkeiset lehmänkaupat. - Ilman selkeitä ennakkoblokkeja (kuten Ruotsissa tai monissa muissa Euroopan maissa) hallitusneuvotteluista tulee pelikenttä, jossa vähemmistö voi sanella ehtoja. SDP on ollut tässä taitava: vaikka sen ääniosuus on ollut 15-20 %, se on usein päässyt määrittelemään poliittista suuntaa. Vasemmisto on viimeksi saanut äänienemmistön vuonna 1966, mutta silti se on toistuvasti onnistunut kampeamaan itsensä hallitukseen. 3. ​Syvempi ongelma - onko "oikeisto" edes oikeistoa? - Tässä tullaan siihen, mitä moni meistä on pohtinut. Nykyinen Kokoomus ja SDP ovat monissa käytännön kysymyksissä lähempänä toisiaan kuin poliittisen kentän ääripäitä. EU-lainsäädäntö, virkamieskoneisto, sitovat kansainväliset sopimukset, ilmasto- ja maahanmuuttopolitiikan reunaehdot sekä mediaeliitin konsensus lukitsevat suuret linjat jo ennen vaaleja. Hallitusohjelmissa hiotaan lähinnä yksityiskohtia, mutta talouskasvuun, haittamaahanmuuttoon, kannustinloukkuihin, syntyvyyteen ja byrokratian paisumiseen liittyvät suuret ongelmat eivät ratkea riittävästi - olipa hallitus sitten oikeistolainen tai vasemmistolainen. Oikeisto - vasemmisto -jako on osin näytelmä, joka ylläpitää illuusiota valinnasta. Todellinen valta on siirtynyt eduskunnalta byrokratialle ja ylikansallisille rakenteille. ​Äänestäjien tahtotilan vähättely on lopetettava. Blokkivaalit tai ennakkositoumus oikeistohallituksen muodostamisesta (vaikka SDP olisikin suurin puolue) olisivat askel kohti selkeyttä: äänestäjä tietäisi, mitä saa. Sekään ei kuitenkaan riitä, jos oikeistoblokki itsessään on vain laajennettu demaripuolue Kokoomuksella höystettynä. Tarvitaan aitoa vaihtoehtoa - politiikkaa, joka asettaa työn, perheen, osaamisen, rajojen hallinnan ja kansallisen edun etusijalle uhrihierarkioiden, itsetuhoisen empatian ja symbolisen hyvesignaloinnin sijaan. ​Suomen poliittinen järjestelmä kaipaisi syvempää remonttia: pidempiä vaalikausia (esim. 6 vuotta), vähemmän puolueita ja vähemmän kansanedustajia, byrokratian karsimista sekä valiokuntaviidakon harventamista. Vasta sitten äänestäjien enemmistön tahto voi toteutua ilman, että se laimenee neuvotteluissa ja virkamieskoneistossa. ​Oikeistohallitus on välttämätön, mutta sen on oltava oikeasti oikeistolainen - ei vain nimilappu. Muuten sama teatteri jatkuu. Siksi sinun Kokoomus ei ole minun Kokoomus. #Politiikka #Oikeisto #Vaalit

“Kinda chic kannattaa perustuloa.” OECD:n Suomen mallissa perustulo nosti köyhyysastetta 11,4 prosentista 14,1 prosenttiin. Mut hei, ainakin slogan näyttää hyvältä Instagramissa. Ja saat vähän hyvesignaloitua. Tää on ehkä täydellisin kuva nykyisestä politiikkakeskustelusta: tehdään miljardiluokan talouspolitiikasta lifestyle-estetiikkaa ja toivotaan, ettei kukaan kysy kuka maksaa, mitä tapahtuu kannustimille tai miksi köyhyys kasvaa. “kinda chic” on helppo olla, kun rahat lähtee jonkun muun tililtä. #perustulo #politiikka #talous

Lakipalvelu Signum Oy:n johtoryhmä piti juuri hätäkokouksen. Päätimme tehdä kaikkemme, jotta saisimme rekrytoitua professori (emeritus) Jason Ardayn tiimiimme. Juuri hänenlaistaan hyvesignaloivien hölmöjen kusettajaa olemme hakeneet joukkoomme jo kauan. Hyvää huomenta https://t.co/fJyMmfqmQm #rekrytointi #johtaminen #koulutus

Kun Minja Koskela @minjakoskela makaa tyylikkäästi sohvalla mustavalkoisessa mekossa ja julistaa, että Purran budjetti on "lisää rahaa rikkaille, kovempaa keppiä köyhille", kyse ei ole vain budjettikritiikistä. Kyse on syvemmästä kulttuurisesta ja psykologisesta muutoksesta, joka on tapahtunut vasemmistossa. Aiemmin vasemmistoliitto @vasemmisto (ja sen edeltäjät) oli aidosti duunaripuolue. Nykyään sen viestinnän kärkenä ovat lähes päivittäin "köyhät". Keitä nämä köyhät oikeastaan ovat? Eivät ainakaan ay-liikkeen johtajia, joiden palkat ovat moninkertaisia keskivertosuomalaiseen verrattuna. Eivätkä he ole puolueen näkyvimpiä hahmoja, joiden elämäntapa, koulutus ja sosiaaliset verkostot kuuluvat aivan toiseen yhteiskuntaluokkaan. Tässä suhteessa Gad Saadin @GadSaad analyysi on valaiseva. Saad kuvaa kirjassaan "The Parasitic Mind", miten tietyt ideat toimivat kuin aivoihin iskeytyvät loiset. Ne kaappaavat isäntänsä ajattelun, tekevät tämän immuuniksi vasta-argumenteille ja leviävät sosiaalisesti, koska ne tarjoavat moraalisia palkintoja. Yksi voimakkaimmista tällaisista ajatusloisista on "uhriutumisen kultti" (victimhood as a virtue). Kun uhriasemasta tulee moraalista valuuttaa, politiikka ei enää keskity siihen, miten mahdollisimman moni nousisi pois köyhyydestä. Sen sijaan keskitytään siihen, kuka on riittävän suuri uhri ansaitakseen myötätuntoa ja resursseja. Samalla syntyy performatiivista empatiaa: näyttävää, julkista myötätuntoa, jonka päätehtävänä on osoittaa kuuluvuutta omaan sisäpiiriin ja hankkia siellä statusta. Koskelan kuva on tästä klassinen esimerkki. Eleganssi, poseeraaminen ja huoliteltu estetiikka yhdistettynä "köyhien" puolustamiseen ei ole sattumaa. Se on viesti omasta asemasta: "Minä olen riittävän valveutunut, riittävän myötätuntoinen ja historian oikealla puolella." Evoluution näkökulmasta tämä on täysin ymmärrettävää, sillä ihminen on sosiaalinen eläin, joka hakee hyväksyntää ja asemaa ryhmässään. Ongelma syntyy, kun tällainen viestintä irtoaa todellisuudesta ja alkaa syrjäyttää konkreettisen politiikan, joka aidosti auttaisi pienituloisia. Saad on myöhemmin laajentanut ajatusta "itsetuhoiseen empatiaan"(suicidal empathy). Se tarkoittaa tilannetta, jossa empatia vääristyy niin, että se alkaa vahingoittaa koko yhteiskunnan toimivuutta - ja jopa niiden ryhmien pitkän aikavälin etuja, joita sen pitäisi puolustaa. Tämä vinouma syntyy, kun politiikan kieli keskittyy yhä enemmän uhrihierarkioihin ja yhä vähemmän työn, osaamisen ja taloudellisen nousun mahdollistamiseen. Suomessa tämä näkyy selvästi. Perinteinen teollisuustyöväki on hiljalleen vähentynyt vasemmiston aktiivien ja äänestäjien joukossa. Tilalle on tullut julkisen sektorin ammattilaisia, järjestöväkeä, opiskelijoita ja aktivisteja. "Köyhistä" on tullut enemmän symbolinen kategoria kuin konkreettinen ihmisryhmä, jonka elinoloja pyrittäisiin systemaattisesti parantamaan työn ja talouskasvun avulla. Lopputulos on teatteria. Budjettikritiikki tiivistyy iskulauseisiin kuten "rikkaat vastaan köyhät", vaikka todelliset ongelmat - kannustinloukut, työn verotus, osaamisvaje ja julkisen sektorin tehottomuus - jäävät sivuosaan. Samalla ihmiset, jotka tekevät raskasta työtä, maksavat veroja ja yrittävät pitää taloutta pystyssä, kokevat yhä vahvemmin, ettei heitä edusteta. Tämä ei ole vain Suomen ilmiö, vaan sama kehitys on nähtävissä monissa länsimaisissa vasemmistopuolueissa. Kun luokkataistelun korvaa identiteetti- ja uhrikilpailu, ja kun näyttävä hyvesignalointi ohittaa tosiasiat ja talousrealismin, puolue menettää yhteyden niihin, joiden asialla se väittää olevansa. Todellinen myötätunto ei näy sohvalla poseeraamisena. Se näkyy politiikkana, joka tekee työnteosta kannattavaa, koulutuksesta hyödyllistä ja yrittämisestä mahdollista - myös niille, jotka eivät jo kuulu eliittiin. Luku- ja ymmärtämisen suositus: Gad Saad, Suicidal empathy https://t.co/gtHuQ5rIDd #Politiikka #Vasemmistoliitto #Empatia

Vasemmistolaisuuden tuhon kierre: tehdään hyveellinen päätös joka synnyttää ongelmia. Korjataan ongelma uudella ylevällä päätöksellä joka synnyttää lisää ongelmia. Ennen pitkään lopputulos on niin käsittämätön, että se tuhoaa itse-itsensä. Prosessin aikana iso määrä sivullisia saavat maksaa korkean hinnan muutamien hyvesignaloinnista. #politiikka #yhteiskunta #kestävyys