Vallitseva asiantila on mahdotonta hyväksyä. Emme voi olla reagoimatta siihen, että EU-parlamentti voi poistaa Suomen perustuslain suojaamia perusoikeuksia – kuten tässä tapauksessa viestintäsalaisuuden. Suomi liittyi Euroopan Unioniin aikanaan tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä (yksinkertaisella ääntenenemmistöllä), eikä Suomi ole missään vaiheessa luovuttanut ulkomaille mandaattia kävellä perustuslakimme yli. PB näkeekin asiassa vain kolme vaihtoehtoa: 1) Suomi vahvistaa tulkinnan, jonka mukaan Suomen perustuslaki on aina ensisijainen suhteessa EU-lainsäädäntöön. 2) Suomi kieltää säädöskohtaisesti perustuslain kanssa ristiriidassa olevien EU-säädösten soveltamisen. 3) Suomi eroaa EU:sta. PB tukee vain jonkin yllä olevan vaihtoehdon mukaista politiikkaa, ei heikompia vaihtoehtoja. Ehdottamamme linja ei ole uniikki, vaan vastaavia linjauksia on jo tehty muissakin EU-maissa. Puolan perustuslakituomioistuin totesi jo vuoden 2005 liittymissopimusratkaisussa K 18/04, että perustuslaki säilyy Puolan ylimpänä lakina suhteessa kaikkiin Puolaa sitoviin kansainvälisiin sopimuksiin. Jos EU-oikeuden ja perustuslain välistä ristiriitaa ei voida ratkaista tulkinnalla, vaihtoehtoina ovat perustuslain muuttaminen, EU-oikeuden muuttaminen tai viime kädessä EU:sta eroaminen. Vuoden 2021 ratkaisussa K 3/21 tuomioistuin meni vielä pidemmälle. Se katsoi EU-sopimusten määräykset perustuslain vastaisiksi siltä osin kuin niitä tulkitaan siten, että ne oikeuttaisivat tai velvoittaisivat puolalaisen tuomioistuimen sivuuttamaan perustuslain. Ratkaisun mukaan Puolan perustuslaki on etusijalla sekä sitovuuden että soveltamisen kannalta. Samaten Tšekin perustuslakituomioistuin lausui Lissabonin sopimusta koskevassa ratkaisussaan vuonna 2008 suoraan, että jos kansallisen perustuslain ja EU-oikeuden välillä on selvä ristiriita, jota ei voida poistaa kohtuullisella EU-myönteisellä tulkinnalla, Tšekin perustuslaillisen järjestyksen ja erityisesti sen aineellisen ytimen on saatava etusija. Tuomioistuin katsoi myös säilyvänsä Tšekin perustuslaillisuuden ylimpänä suojelijana suhteessa EU:n toimielinten mahdollisiin ylilyönteihin. Tšekki on lisäksi soveltanut varaumaa käytännössä. Niin sanotussa Slovak Pensions -ratkaisussa vuonna 2012 perustuslakituomioistuin katsoi EU-tuomioistuimen ylittäneen toimivaltansa ja luonnehti sen tulkintaa ultra vires -toimeksi. Se kieltäytyi noudattamasta EU-tuomioistuimen ratkaisun edellyttämää lopputulosta. Niin ikään Ranskan Conseil d’État kuvaa vakiintuneeksi oikeuskäytännöksi sen, että Ranskan integroituminen EU:hun ei horjuta perustuslain ensisijaisuutta kansallisessa oikeusjärjestyksessä ja että perustuslaki on sopimuksia ylempänä. EU-oikeus on puolestaan tavallisia lakeja ylempänä. Samaten Saksan liittovaltion perustuslakituomioistuin hyväksyy EU-oikeuden soveltamisetusijan pääsääntöisesti, mutta katsoo tämän etusijan perustuvan yksinomaan Saksan perustuslakiin ja Saksan antamaan toimivaltasiirtoon. Tuomioistuin onkin varannut itselleen kaksi keskeistä valvontamuotoa: - ultra vires -valvonnan, jos EU:n toimielin toimii sille siirretyn toimivallan ulkopuolella; - valtiosääntöidentiteetin valvonnan, jos EU-toimi loukkaa Saksan perustuslain muuttamattomaksi suojattua ydintä. Ns. PSPP-ratkaisussa 5.5.2020 varausta sovellettiin ensimmäisen kerran suoraan EU-tuomioistuimen ratkaisuun: Saksan perustuslakituomioistuin katsoi EU-tuomioistuimen suhteellisuusarvioinnin objektiivisesti mielivaltaiseksi, julisti ratkaisun ultra vires -ratkaisuksi ja katsoi, ettei se sitonut Saksaa. Vastaavasti Italian perustuslakituomioistuin on kehittänyt niin sanotun controlimiti-opin. EU-oikeuden etusija hyväksytään, mutta se ei saa loukata Italian valtiosäännön ylimpiä periaatteita eikä loukkaamattomia perusoikeuksia. Niin ikään Espanjalla ja Tanskalla on samankaltaisia tulkintoja. Emme siis olisi mikään outolintu, vaan normaali etujaan valvova eurooppalainen valtio! #EU #Perustuslaki #Oikeudet
