Jatkoa alla olevaan. Tein töitä vanhempana rikoskonstaapelina ulkomaalaispoliisissa Oulun alueella 2015-2018. Oulun poliisilaitoksen toimialue oli ulkomaalaispoliisiin mennessä joltain osin jo tuttu, koska olin tehnyt yhtäjaksoisesti harjoitteluaikana 1,5 vuotta töitä kentällä ja tutkinnassa nuorempana konstaapelina. Maahanmuuttajien kanssa olin tekemisissä ennen ulkomaalaispoliisiin työllistymistä vain rikosasioissa. Ulkomaalaispoliisin (virallinen yksikkö oli Ulkomaalaistutkinta, mutta ei mielestäni kuvaa työnkuvaa, koska tehtiin paljon muutakin, kuin tutkintaa) tehtäväkenttä on laaja, ja siihen kuuluu pääasiassa kaikenlaista muuta, kuin rikostutkintaa sisältäen esim. maastapoistamisia, ulkomaalaisvalvontaa, sidosryhmäyhteistyötä muiden viranomaisten kanssa, rikostutkintaa tai sen tukemista jne. Kun aloitin ulkomaalaispoliisissa, poliisi teki vielä kaikki turvapaikkakuulustelut. Kuten kaikki muistavat, 2015 alkoi massamaahanmuuton aalto Suomeen ja saatettiin kiireisimpinä päivinä kuulustella yhden työpäivän aikana tusina turvapaikanhakijaa per kuulustelija. Kuulustelussa selviteltiin ensitietoja, kuten henkilöllisyyttä ja syytä Suomeen tulolle, jonka jälkeen asia meni tarkempaan tutkintaan maahanmuuttovirastolle (Migri). Sittemmin Migri otti turvapaikkakuulustelut itselleen. Ehdin kuitenkin tehdä arviolta satoja turvapaikkakuulusteluja. Kävimme myös säännöllisesti (ainakin viikoittain) mm. vastaanottokeskuksissa ja moskeijoissa ja muissa paikoissa, joissa etenkin ei-työperäiset maahanmuuttajat viettivät aikaansa. Kosketuspintani Oulun alueelle tulleisiin maahanmuuttajiin ja turvapaikanhakijoihin oli melko laaja, eikä missään nimessä rajoittunut pelkästään rikoksia tekeviin. Oma kokemus ja näkemys on, että etenkin ensimmäisen polven maahanmuuttaja hakee turvan ja yhteisön lähes poikkeuksetta jostain muualta, kuin kantaväestöstä tai meidän viranomaisista. Oman kulttuurin edustajien yhteisö on aina tärkeämpi, kuin valtaväestö. Mielestäni tämä on täysin normaalia ja ennustettavaa. Ongelma tulee siinä, kun maahanmuuttajat kasautuvat yhdelle alueelle. Joukko alkaa saamaan voimaa ja turvaa toisistaan yhä enemmän. Kohtaamisia kantaväestön tai viranomaisten kanssa tulee vähemmän ja "varjoyhteiskuntaan" muodostuu omia "sääntöjä", tapoja, valta- ja statushierarkioita jne. Tämän pystyi hyvin havaitsemaan, kun kävi työreissulla esim. Oulun poliisilaitoksen alueeseen kuuluvassa pienessä 15000 asukkaan Ylivieskan kaupungissa, jossa turvapaikanhakuperustaisia maahanmuuttajia oli suhteellisesti merkittävästi vähemmän, kuin Oulussa. Ylivieskassa he integroituivat paremmin ja "varjoyhteiskunnan" voima ja vaikutusvalta sekä maahanmuuttajiin että valtaväestöön on merkittävästi pienempi. Sitä kautta myös varjoyhteiskunnan lieve-ilmiöt jäävät luonnollisesti pienemmiksi. Oulussa taas turvapaikanhakijoiden ja muiden maahanmuuttajien yhteisöt olivat niin isoja, että niillä oli oikeasti vaikutusvaltaa toisiinsa ja valtaväestöönkin (lue tuo lainaamani ensimmäinen viesti, niin saat hieman kuvaa, miten). Ratkaisu tähän mielestäni olisi yksinkertainen, jos turvapaikanhakijoita Suomeen halutaan edelleen ottaa: turvapaikanhakija ei saa itse päättää, missä hän asuu. Jos saa Suomesta turvan, täytyy olla valmis siihen, että pakkosijoitetaan johonkin valtion osoittamaan kuntaan niin, että suuria maahanmuuttajien keskittymiä ei pääse syntymään. Kuulostaa karulta, mutta tuolla tavalla toimimalla lopulta integraatio tapahtuisi huomattavasti helpommin, koska olisi PAKKO opetella kieltä ja kulttuuria selviytyäkseen. Ylivieskaan sijoitettu turvapaikanhakija pääsee merkittävästi nopeammin kiinni yhteiskunnan oravanpyörään, oppii kielen, oppii kulttuurin ja tavat, kuin Ouluun sijoitettu verrokki. #maahanmuutto #turvapaikka #integraatio
