Kimmo Kiljunen teki lokakuussa 2024 vakavan poliittisen virheen, kun hän esiintyi eduskunnassa Aleksanterinliiton tilaisuudessa ja esitti lausuntoja, jotka sopivat suoraan Venäjän narratiiveihin itärajasta, mediasta ja kiinteistölaista. Hän oli tuolloin ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja, joten sanat eivät olleet yksityisajattelua vaan kantaa ottavaa esiintymistä kriittisenä hetkenä. Vuoden 2025 selvitykset toivat esiin hänen laajat ja henkilökohtaiset venäläistaustaiset verkostonsa, jotka ylittävät tavanomaisen perhe- tai kulttuuritaustan. Nämä yhteydet luovat perustellun vaikutusaltistuksen riskin henkilölle, jolla on pääsy ulko- ja turvallisuuspoliittiseen tietoon. Samalla ei ole julkista näyttöä siitä, että hän olisi syyllistynyt rikokseen kuten vakoiluun tai maanpetokseen. Hänen pitkäaikainen kritiikkinsä Putinia kohtaan, tuki venäläiselle oppositiolle ja saama maahantulokielto Venäjälle puhuvat vastaan minkäänlaista agenttiroolia. Kyse on siis harkintakyvyn pettämisestä ja henkilökohtaisten siteiden aiheuttamasta haavoittuvuudesta, ei todistetusta vihamielisestä toiminnasta. Turvallisuusviranomaiset, erityisesti Supo, eivät tee rutiininomaisia laajoja taustaselvityksiä kansanedustajille tai ministereille samalla tavalla kuin avustajille tai tietyille virkamiehille. Tämä on tietoinen järjestelmällinen valinta, joka perustuu vallanjaon periaatteisiin. Jos Kiljusesta olisi ollut riittävä epäily lainvastaisesta toiminnasta, Supo olisi voinut käynnistää tutkinnan. Koska mitään tällaista ei ole tullut esiin, todennäköisin selitys on, että kynnys ei ylittynyt. Tämä ei kuitenkaan poista rakenteellista heikkoutta: valittujen poliitikkojen ulkomaiset yhteydet ja mahdolliset vaikutuskanavat jäävät kevyemmän valvonnan piiriin kuin virkamiesten vastaavat tapaukset. Hybridiuhan aikana tämä luo sokeita pisteitä. Media, erityisesti Yle, on käsitellyt tapausta tavalla, joka vahvistaa epäsymmetrian vaikutelmaa. Alkuvaiheen uutisointi oli olemassa, mutta syvempi jatkoselvittely jäi lähinnä muille toimijoille. Tänään 2.6.2026 Kiljunen istui jo eläkeaiheisessa paneelissa SDP:n edustajana ilman raskasta viittausta aiempaan skandaaliin tai verkostoihin. Tämä nopea siirtyminen takaisin normaaliin näkyvyyteen on tyypillinen esimerkki siitä, miten vasemman laidan tapaukset saavat usein nopeamman armahduksen verrattuna siihen, miten oikeistopoliitikkojen vanhoja sanomisia tai yhteyksiä kaivetaan esiin vuosikausia myöhemmin. Ylen toimituskulttuuri on tilastojen ja analyysien mukaan vasemmisto- tai vasemmistoliberaali painottunut, mikä näkyy framingissa ja priorisoinnissa. Kansan mielipiteen merkitys tässä kokonaisuudessa on keskeinen. Kun instituutiot, media ja poliittinen järjestelmä näyttävät kohtelevan vasemmistopoliitikkojen Venäjä-yhteyksiä lempeämmin kuin vastaavia oikeiston tapauksia, syntyy laaja epäluottamus. Ihmiset näkevät eron siinä, miten nopeasti yksi puoli saa anteeksi ja palaa näkyviin, kun taas toista puolta muistutetaan vuosia vanhoista asioista. Tämä ei ole vain eliittien välinen peli, vaan se vaikuttaa suoraan siihen, miten tavalliset kansalaiset kokevat oikeudenmukaisuuden ja tasapuolisuuden suomalaisessa yhteiskunnassa. Pitkällä aikavälillä tällainen epäsymmetria heikentää luottamusta julkiseen palveluun, mediaan ja jopa turvallisuusviranomaisiin. Se ruokkii polarisaatiota ja vahvistaa käsitystä, että tietyt piirit saavat erityiskohtelua. Kun ihmiset kokevat, että sääntöjä sovelletaan eri tavalla riippuen poliittisesta leiristä, syntyy turhautumista, joka purkautuu äänestyskäyttäytymisessä, some-keskusteluissa ja yleisessä epäluottamuksessa instituutioita kohtaan. Kiljusen tapaus on yksi konkreettinen esimerkki tästä ilmiöstä, eikä se jää huomaamatta laajassa yleisössä. Lopulta kyse on sekä henkilökohtaisesta virheestä että laajemmasta kulttuurisesta ja institutionaalisesta vinoumasta. Kiljunen menetti uskottavuutensa ulkopolitiikassa, mutta järjestelmä ei käsitellyt tapausta samalla painolla kuin vastaavia oikeiston tilanteita. Kansan kokemus tästä eriarvoisesta kohtelusta on tärkeä osa kokonaisuutta, koska se määrittää pitkällä tähtäimellä, miten paljon suomalaiset luottavat siihen, että turvallisuus ja tasapuolisuus toteutuvat käytännössä. #Politiikka #Suomi #Luottamus
