Search

Nollapäästövyöhykkeet ovat taas yksi loistava esimerkki siitä, miten tavallisen arjen kustannukset voidaan uhrata täysin surutta ilmastotavoitteiden alttarille. Espoo ja Helsinki valmistelevat alueita, joille kuorma- ja pakettiautoilla saisi ajaa vain ilman pakokaasupäästöjä. Tämä kuulostaa, jo pelkästään näin kirjoitettuna täysin älyttömältä! 👉Samaan aikaan faktat ovat nämä: Uudellamaalla kestävillä käyttövoimilla kulkevien pakettiautojen osuus on 5,4 % ja kuorma-autojen 2,3 %. Täyssähköisiä kuorma-autoja on liikenteessä alle prosentti. Ja nyt vaaditaan, että tästä kalustosta pitäisi nyt hypätä lähes suoraan nollapäästöihin. Mahdotonta, kyllä! 👉Sitten se tärkein kysymys, tässä hullussa ilmastohysteriassa; kuka maksaa? Vastaus ei myöskään mieltä nosta. Kuljetusyrittäjä tietysti maksaa uuden kaluston. Yritys maksaa latausinfran. Kauppa maksaa kalliimman kuljetuksen. Lopulta lasku kuitenkin päätyy aivan tavallisesti kuluttajalle. Vaikka kuinka vasemmisto haluaisikin, ruoka ei ilmesty kauppaan ratikalla. Rakennustarvikkeet eivät lennä työmaalle sähköpotkulaudalla. Pakettiliikenne, huolto, rakentaminen ja kauppojen tavaratoimitukset tarvitsevat kuorma- ja pakettiautoja, ne ovat välttämättömyys jo pelkästään huoltovarmuudenkin kannalta. Yllätyksenä ei tule, että suunnitelmasta puuttuvat vielä vyöhykkeiden laajuus, siirtymäajat ja tarkemmat toteutustavat. Ensin päätetään poliittinen tavoite ja vasta myöhemmin selvitetään, miten yritykset siitä selviävät. No, eivät mitenkään! Tämä järjestys on nurinkurinen. Päästöjä voidaan vähentää teknologian kehittyessä ja kaluston uusiutuessa. Yrityksiä ei tarvitse pakottaa ennenaikaiseen kalustoremonttiin poliittisella liikennekiellolla. Eihän kaupunkien tehtävä ei ole vaikeuttaa työn tekemistä. Ilmastopolitiikka, joka unohtaa hinnan, yrittäjän ja tavallisen ihmisen arjen tarpeet, on huonoa politiikkaa riippumatta siitä, kuinka vihreällä otsikolla se myydään tai kuinka kiilusilmäisesti sitä yritetään runnoa väkisin läpi. 👇 #ilmastopolitiikka #kestävyys #liikenne

Sananen suomalaisesta luottamusyhteiskunnasta, sen hauraudesta ja sen kohtaamista ulkoisista ja sisäisistä uhkakuvista. ⛓️🧵 Yhtenä mieleenpainuvimmista luottamusyhteiskuntaan kuuluvan sinisilmäisyyden ilmentymistä oli, kun vuonna 2015 turvapaikanhakija valehteli pääministeri Sipilälle olevansa alaikäinen. Joskin kuka tahansa näki persesilmälläänkin, että kameran edessä oleva jykevärakenteinen turvapaikanhakija on aikuinen mies. Vain muutamaa kuukautta myöhemmin tämä Fahad Firas Adday Al-Nuaimi myönsi olevansa parikymppinen ja valehdelleensa pääministerille. Sittemmin Fahad on myös raiskannut vammaisen naisen. Kaikki Fahadin aikaansaama haitta olisi pystytty estämään yksinkertaisesti hyväksymällä, että pääministerillemme koko kansan edessä päin naamaa valehteleva ihminen on uhka luottamusyhteiskunnalle ja saattelemalla hänet suorinta reittiä kotimatkalle. Luottamusyhteiskunnan vahvuus kun on laajasta yhteiskunnallisesta yhteisymmärryksestä ja oletusarvoisesta luottamuksesta syntyvä turvallisuus. Suomalaiseen kulttuuriin kuuluva rehellisyys, oikeudenmukaisuuskäsitys ja yhteenkuuluvuus ovat olleet luottamusyhteiskuntamme kivijalkoja. Siksi, näin kansanomaisena esimerkkinä, Suomessa kadulle tiputtamansa lompakon on todennäköisesti saanut takaisin ja tuntemattomankin sanaan sekö hyväntahtoisuuteen on voinut luottaa. Luottamusyhteiskunnan heikkous taas on, ettei siinä kasvanut välttämättä tunnista tai halua hyväksyä vaaroja, jotka ovat epäluottamuksen kulttuureissa kasvaneille jokapäiväistä elämää. Siksi takavuosina suomalaiset haksahtivat ruusukauppiaiden ja hyväntekeväisyyshuijareiden valheisiin. Siksi basaareiden tinkimiskulttuuri ja lomakohteiden kekseliäiden huijareiden röyhkeys on meille vierasta. Siksi moni saattoi myös ajatella, ettei kukaan valehtelisi pääministerillemme päin naamaa. Koska sellaista nyt vain ei Suomessa tehdä. Todellisuudessa ei tarvitse paljoa matkata maailmalla ymmärtääkseen, että pohjoismaiset ja läntiset luottamusyhteiskunnat ovat vähemmistökulttuureita tällä planeetalla. Tarkoitukseni ei ole väittää, että jokainen ulkomaalainen, tai edes kovinkaan merkittävä osa heistä, olisi lähtökohtaisesti epärehellisiä. Sellaisen väittäminen olisi yksiselitteisesti valehtelua. Valitettavasti luottamusyhteiskunnan murentaminen ei kuitenkaan vaadi enemmistöä, vaan hyvin pienen porukan. Tämä murentuminen näkyy Suomessa lisääntyvänä turvattomuudentunteena, jota ruokkivat jatkuvat uutiset raiskauksista, katujengien tekemistä ryöstöistä ja koulujen järjestyshäiriöistä. Ja tämä kaikki valitettavasti liittyy siihen, että maahan on päästetty liikaa heitä, jotka eivät ole luottamusyhteiskunnamme luottamuksen arvoisia. Onneksi oikeistohallitus on säätänyt luottamusyhteiskuntaa turvaavia lakeja, joita ei vielä vuonna 2015 ollut. Mutta kiristämisen varaakin vielä on. Valehtelitko viranomaisille? Hyvästi. Raiskaat? Hyvästi. Et opettele kieltä ja pyri kotoutumaan omaehtoisesti? Hyvästi. Jälkikasvusi ryöstelee kylillä? Hyvästi. Meillä on tätä kaikkea riittävästi omasta takaa, emmekä tarvitse sitä tuontitavarana lisää. Alleviivaan vielä, että vaikka pidänkin suomalaista kulttuuria karkessti maailman parhaana kulttuurina, en missään tapauksessa halua leimata kaikkia maahanmuuttajia tai ulkomaalaisia. Uskon vilpittömästi ajatukseen, että suomalaisen kulttuurin, lait ja normit omaksuva ihminen etnisyyteen ja ihonväriin katsomatta voi tulla suomalaiseksi. Uskon vilpittömästi myös siihen, että jokaisen suomalaisen etu taustaan katsomatta on, että luottamusyhteiskuntaamme suojellaan heiltä, jotka toiminnallaan yrittävät sen tuhota. Lopukta kyse on maailmanlaajuisesti uhanalaisen luottamusyhteiskunnan tulevaisuudesta. Haluammeko, että se pudonnut lompakko tai kännykkä löytää jatkossakin takaisin omistajalleen? Ettei valehtelusta ja vedättämisestä tule yhteiskunnallista normia? Ettemme menettäisi tätä luottamusyhteiskunnaksi kutsuttua paratiisia, jossa vielä elämme? https://t.co/glNwAqPqXu https://t.co/SKsYQ2oyjb #Luottamusyhteiskunta #Suomi #Tulevaisuus

Kansanvaltaa ei palauteta vetoamalla niihin sääntöihin, joiden avulla se menetettiin. Säännöt kuuluvat voittaneelle järjestykselle. Ne ovat sen kieli, sen muisti ja sen tapa tehdä oma valtansa näkymättömäksi. Jos kansa tahtoo takaisin sen, mikä on siirretty siltä pois, sen on ensin lakattava puhumasta kuin anomuksen tekijä. Sen on lakattava kysymästä, millä menettelyllä järjestelmä suostuisi perumaan oman voittonsa. Historiallinen kysymys ei ole, hyväksyykö vanha järjestys palautuksen. Historiallinen kysymys on, syntyykö sellainen kollektiivinen tahto, jonka edessä vanhan järjestyksen hyväksyntä muuttuu tarpeettomaksi. Vallan palautus ei ole argumentti. Se on moraalisen voiman järjestäytyminen. #Kansanvalta #Valta #MoraalinenVoima

En ole tippaakaan yllättynyt, että demareiden kannatus pysyy Suomessa korkealla. Se sopii täydellisesti suomalaisten sosialistiseen mielentilaan: turvallisuushakuisuus, kollektiivinen uhriutuminen ja sokea usko siihen, että hyväntahtoinen ideologia “kaikille kaikkea” voittaa realiteetit. Nuoret miehet ovat pragmaattisempia. He näkevät maahanmuuton aiheuttamat konkreettiset ongelmat (turvattomuus, talouden rasitus, kulttuurien törmäys) ja äänestävät Perussuomalaisia. Nuoret naiset hakeutuvat SDP:hen ja vasemmistoon. He ovat ideologisempia, empaattisempia ja herkempiä kauniille narratiiveille “suvaitsevaisuudesta” ja “monikulttuurisuudesta”. Valitettavasti liian moni ei ymmärrä, että vasemmistolainen ideologia ei toimi käytännössä, vaan se romahtaa aina realiteetteihin törmätessään. Tämä ei ole sattumaa, vaan se on syvä psykologinen ero: miehet priorisoivat järjestystä ja selviytymistä, naiset hoivaa ja tunneperäistä oikeudenmukaisuutta. Kun ideologia kohtaa todellisuuden, herääminen on kivulias. Mutta sitten realiteetteihin. Suomi on jo kauan ollut yksipuoluevaltio kauniilla monipuoluedemokratian naamiaisella. Ihan sama ketä äänestät, puoluekuri ja virkamiesmafia syö hyvätkin aikomukset. Mikään ei muutu. Byrokratia kasvaa, verot nousevat, kulttuuri murenee. Oikea muutos ei tule seuraavista vaaleista. Se vaatii nykyjärjestelmän purkamista. Vasta sitten alkaa muutos. #Suomi #Politiikka #Ideologia