Search

Obejrzałem i wysłuchałem przemówień Tuska i Nawrockiego na Westerplatte. Wierzcie mi, że naprawdę musiałem zmusić się do wysłuchania Batyra, i to było ciężkie przeżycie. Samo słuchanie jego bełkotu było męką dla moich uszu i oczu. Tusk - klasa sama w sobie, mówił o historii, o bohaterach, o Polsce, o aktualnych zagrożeniach. Mówił o pomocy Ukrainie, o zagrożeniu ze strony Rosji. Przypomniał, że wspólne działania klasy politycznej zwiększają nasze bezpieczeństwo, które jest teraz najważniejsze. Mówił i nawoływał do solidarności i jedności narodowej, które są niezbędne do wspólnego działania i rozwiązywania problemów. Mówił do ludzi, do Polaków, do Europejczyków, mówił do świata. Nawrocki - facet pomylił doniosłą historyczną rocznicę z partyjnym wiecem. Ten facet piastuje stanowisko prezydenta, a zachowuje się jak akwizytor propagandowych przekazów PiSu. Jego partyjne ględzenie skrojone do poziomu prostego prawicowca powodowała ból uszu i chęci wyłączenia tego pierdolenia. Skupił się głównie na atakowaniu rządu, nie tylko jawnie, ale i narracyjnie. Ani razu nie wspomniał o zagrożeniu ze strony Rosji.☝️ Jego prymitywne i wredne insynuacje o rzekomej partii niemieckiej funkcjonującej w Polsce, były w sumie na jego poziomie, czyli poziomie dna. Nawet nie byłem zaskoczony, choć przy takiej okazji powinienem. Jego partyjno-propagandowe brednie dot. np. telewizji publicznej czy reparacji, szczucie na Niemców i mieszanie tragizmu naszej wspólnej historii z teraźniejszością, było wybitnie idiotyczne, ale do tego się już przyzwyczaiłem. Ten dureń przemycał narrację, jakby to co było 80 lat temu dokonało się wczoraj. Kibol najpierw szczuje, dzieli, a za minutę apeluje o jedność.🤦 Dodatkowo ta jego wkurwiająca gestykulacja dopełniała całości żenującego obrazu typa, którzy udowadnia, że wszystkie jego działania są dyktowane tylko i wyłącznie partyjnym interesem. Przemowa Tuska była skierowana do Polaków, do dzisiejszego świata. Ględzenie Nawrockiego było skierowane tylko do wyborców patoprawicy. Podtrzymywanie podziałów, żeby za chwilę pieprzyć o jedności narodowej, było skrajną hipokryzją. Nie spodziewam się, żeby słuchacze Nawrockiego zrozumieli sens tego, o czym mówił Tusk. To nie ten poziom intelektualny. --- Między Tuskiem a Nawrockim jest przepaść - i to nie tylko polityczna, ale również intelektualna, cywilizacyjna i dotycząca sposobu rozumienia państwa. Po jednej stronie mamy polityka europejskiego formatu, a po drugiej prostackiego nacjonalistę i partyjnego działacza, którego sposób prowadzenia polityki jest szkodliwy dla państwa i jego pozycji w Europie. Ale o to mu chodzi, bo im Polska jest słabsza i bardziej zagrożona, tym lepiej dla jego formacji politycznej. #Polska #Tusk #Polityka

Elisabeth Thand Ringqvist jämförde just i Aktuellt ett förbud mot burka - som idag finns i t ex Frankrike, Danmark & Nederländerna - med ordningen i Iran och dess moralpolis. Naiviteten inför hederskulturens mekanismer, islamism och parallellsamhällen fortsätter att frodas C. #burkaförbud #islamism #hederskultur

Orwell kirjoitti 1984:ssa, että juuri nuoret naiset olivat totalitaarisen puolueen innokkaimpia kannattajia. He toistivat iskulauseita, vahtivat muita ja olivat herkkiä huomaamaan ympärillään ”väärinajattelua”. Nykyään tuo kohta kuitataan helposti naisvihamielisenä. Että Orwell muka sanoi naisten olevan idiootteja, jotka uskovat kaiken mitä heille syötetään. Mun mielestä siinä on paljon kiinnostavampi ajatus. Propaganda ei koskaan myy itseään propagandana. Kukaan ei sano sulle: ”Luovu vapaudestasi ja anna valtiolle enemmän valtaa.” Sen sijaan sanotaan: Ajattele heikoimpia. Pidetään kaikki turvassa. Suojele vähemmistöjä. Ole empaattinen. Ole suvaitsevainen. Ole hyvä ihminen. Eli vedotaan asioihin, jotka kuulostavat lähtökohtaisesti hyviltä. Ja juuri tässä vasemmisto on ollut erityisen hyvä. Lähes kaikki pystytään paketoimaan empatian, turvallisuuden, huolenpidon ja muiden suojelemisen ympärille. Ei siis ihme, että tällainen viestintä näyttää vetoavan erityisen hyvin naisiin. HS:n gallupissa SDP:n arvioidaan saaneen noin 59 000 naisäänestäjää lisää samalla kun kokoomus on menettänyt noin 64 000. Tutkija selittää kasvavaa sukupuolieroa koulutuseroilla ja sosiaalisen median logiikalla. Varmasti niilläkin on merkitystä. Mutta ehkä pitäisi uskaltaa kysyä myös se ilmeinen kysymys: Miksi juuri vasemmiston viesti vetoaa naisiin niin paljon? Jos sulle kerrotaan vuodesta toiseen, että juuri meidän puolemme ”välittää”, ”suojelee heikoimpia” ja ”pitää ihmisistä huolta”, politiikasta tulee helposti osa omaa moraalista identiteettiä. Et enää vain kannata tiettyä politiikkaa. Koet olevasi hyvä ihminen, koska kannatat sitä. Ja siinä kohtaa vastapuolta ei tarvitse enää voittaa argumenteilla. Riittää, että siitä tehdään kylmä, itsekäs, suvaitsematon tai paha. Mutta tässä ei ole kyse siitä, että naiset olisivat tyhmiä. Miehiin on käytetty ihan samaa temppua kautta historian. Miesten haluun suojella omiaan, taistella, olla rohkea ja puolustaa maataan on vedottu, jotta miljoonat miehet on saatu lähtemään sotiin ja jopa kuolemaan päätöksistä, jotka joku muu on tehnyt turvallisesti kaukana rintamalta. Onko mies silloin tyhmä? Ei. Hänen vahvuuksiaan on vain osattu käyttää hyväksi. Sama perusmekanismi toimii kaikkien kohdalla. Toiselle myydään empatiaa. Toiselle kunniaa. Toiselle turvallisuutta. Toiselle kapinaa. Hyvä propaganda löytää sen napin, jota juuri sinussa kannattaa painaa. Ja tässä tulee mun mielestä Orwellin kiinnostavin opetus. Totalitaarinen järjestelmä ei pysy pystyssä vain poliisien ja väkivallan avulla. Se tarvitsee tavallisia ihmisiä valvomaan toisiaan. Naapuri vahtii naapuria. Työkaveri työkaveria. Lapsi vanhempiaan. Mitä enemmän ihmiset alkavat ajatella, että väärän mielipiteen omaava on moraalisesti huono ihminen, sitä helpommaksi myös toisten kontrollointi muuttuu. Siksi vahvat ihmisten väliset siteet ovat tärkeitä. Perhe, ystävät ja oma yhteisö ovat paikkoja, joissa ihmisen ei pitäisi joutua ajattelemaan koko ajan poliittisten leimojen kautta. Tämä ei tarkoita, että nykyinen Suomi olisi Orwellin 1984. Mutta mekanismi kannattaa ymmärtää. Propaganda toimii parhaiten silloin, kun se ei tunnu propagandalta. Kun se tuntuu välittämiseltä. Velvollisuudelta. Oikeudenmukaisuudelta. Hyvyydeltä. Ja tässä koko ilmiö tiivistyy aika täydellisesti: ✨ kinda chic äänestää vasemmistoa ✨ Kun politiikasta tehdään osa identiteettiä, estetiikkaa ja hyvän ihmisen imagoa, argumentteja ei enää edes tarvita. Pitää vain näyttää siltä, että on oikealla puolella. #propaganda #politiikka #identiteetti

Saudi Arabia, Pakistan, and Turkey signed an agreement on joint defense in Mecca, which ensures that any armed attack on one of the countries is considered an attack on all three, significantly altering the security architecture of the region and creating a new strategic threat to their rivals. (translated)

Kysymys elokuvan »Luvattu maa» ohjaajalle: »Miksi elokuvananne on täysin skandinaavinen? Siinä ei ole mustia.« Ohjaaja, pienen köhinän säestyksellä: »No, ensinnäkin – toiminta sijoittuu Tanskaan vuonna 1750. Toiseksi – emmehän mekään kysy, miksi 1500-luvun Malista kertovissa elokuvissa ei ole mukana viikinkejä...» 😏 https://t.co/0qHvgwD9Sk #elokuva #monimuotoisuus #kulttuuri

In the article, sociologist Roland Paulsen discusses the modern perception of human biology and argues that humans are not entirely biologically predetermined, but that we have the ability to change and develop through our choices and actions, a perspective that contrasts with mechanistic views that dominate today's debate. (translated)

“Teknologisk Darwinisme beskriver det selektionspres, hvor mennesker og organisationer, der ikke formår at tilpasse deres kompetencer til nye teknologier, gradvist mister konkurrenceevne og risikerer at blive erstattet eller marginaliseret af dem, der tilpasser sig” - ChatGPT “Teknologisk Darwinisme – Da mennesket skabte det miljø, det selv må lære at overleve i Mennesket har altid været en art, der har overlevet gennem tilpasning. Men vores største fordel har måske netop været, at vi ikke kun tilpassede os vores omgivelser. Vi lærte at forandre dem. Vi kunne ikke konkurrere med ulven i kulde, men vi byggede et hus. Vi kunne ikke løbe som hesten, men vi opfandt hjulet. Vi kunne ikke flyve, men vi byggede flyvemaskinen. Vi kunne ikke huske og beregne som en computer, så vi skabte computeren. Teknologien blev dermed et middel til at gøre verden mere tilpasset mennesket. Men noget er ved at ændre sig. Fra værktøj til miljø De fleste tidligere teknologiske revolutioner udvidede menneskets fysiske muligheder. Industrimaskinen gjorde os stærkere. Bilen gjorde os hurtigere. Computeren gjorde os bedre til at beregne. Internettet gjorde os bedre til at kommunikere. Kunstig intelligens er anderledes. AI kan ikke blot udføre en fysisk funktion for os. Den kan skrive, analysere, programmere, oversætte, organisere, undersøge, generere idéer og bearbejde enorme mængder information. Den bevæger sig dermed ind på et område, som tidligere i høj grad blev betragtet som menneskets domæne: den kognitive verden. Det betyder ikke nødvendigvis, at mennesket bliver overflødigt. Men det betyder, at værdien af forskellige menneskelige kompetencer kan ændre sig dramatisk. Og dermed opstår det, man kan kalde teknologisk Darwinisme. Et nyt selektionspres Begrebet skal ikke forstås bogstaveligt som biologisk evolution. Der er tale om en metafor for et økonomisk og socialt selektionspres. Når teknologien ændrer produktionsbetingelserne, ændres også kravene til de mennesker, der skal fungere inden for dem. En medarbejder, der anvender AI effektivt, kan i nogle situationer udføre det samme arbejde hurtigere end en medarbejder, der ikke gør. En virksomhed, der integrerer AI i sine processer, kan få lavere omkostninger end en virksomhed, der holder fast i tidligere arbejdsmetoder. Dermed opstår en simpel mekanisme: Teknologisk tilpasning skaber en konkurrencefordel. Manglende tilpasning kan skabe en konkurrenceulempe. Det betyder ikke, at den ene person nødvendigvis er mere intelligent end den anden. Det betyder heller ikke, at den person, der bliver overhalet, har gjort noget forkert. Det betyder blot, at det teknologiske miljø har ændret sig. I biologisk evolution er det ikke nødvendigvis den stærkeste organisme, der overlever, men den organisme, hvis egenskaber passer bedst til det miljø, den befinder sig i. Det samme princip kan i en vis forstand begynde at gøre sig gældende på arbejdsmarkedet. Teknologiens ofre Enhver teknologisk revolution skaber vindere og tabere. Når maskiner overtager arbejdsfunktioner, forsvinder nogle job. Når nye produktionsformer opstår, mister nogle kompetencer deres værdi. Når en branche digitaliseres, bliver nogle arbejdsformer overflødige. Det samme kan ske med AI. De mennesker, der ikke formår eller ønsker at tilpasse sig, kan blive teknologiske ofre. Ikke fordi de er mindre værd som mennesker, men fordi deres økonomiske funktion kan blive mindre værd i et nyt system. Det er en vigtig forskel. At blive erstattet af teknologi er ikke det samme som at være et dårligere menneske. En dygtig bogholder kan blive overhalet af automatisering. En erfaren tekstforfatter kan opleve, at AI producerer førsteudkast på sekunder. En programmør kan få udført opgaver af en AI, som tidligere krævede mange timers arbejde. Det ændrer ikke nødvendigvis menneskets værdi. Det ændrer markedsværdien af en bestemt menneskelig funktion. Og det er netop her, teknologisk Darwinisme bliver relevant. Den nye konkurrence er måske menneske mod menneske plus AI Det mest afgørende spørgsmål er måske heller ikke, om AI erstatter mennesker. Det kan være, at den egentlige konkurrence kommer til at stå mellem mennesker, der anvender AI, og mennesker, der ikke gør. Forestil dig to personer med omtrent samme uddannelse, intelligens og erfaring. Den ene arbejder uden AI. Den anden bruger AI som assistent, researcher, analytiker, programmør, sparringspartner og produktionsværktøj. Hvis den anden kan producere dobbelt så meget, arbejde hurtigere og samtidig reducere fejl, ændres konkurrenceforholdet. AI behøver derfor ikke først at blive bedre end mennesket for at forandre arbejdsmarkedet. Det er tilstrækkeligt, at mennesket med AI bliver bedre end mennesket uden AI. Det kan skabe en selvforstærkende proces. De, der tidligt lærer at bruge teknologien, opbygger erfaring. Erfaringen giver dem en fordel. Fordelen gør det mere attraktivt at investere yderligere i teknologien. Og dermed kan forskellen mellem de tilpassede og de ikke-tilpassede vokse. Teknologisk Darwinisme kan således blive mindre et spørgsmål om, hvem der er dygtigst i dag, og mere et spørgsmål om, hvem der hurtigst kan tilpasse sig morgendagens produktionsmiljø. Men hvad er egentlig menneskets fordel? Det fører til et mere ubehageligt spørgsmål. Hvis AI fortsætter med at blive bedre til kognitive opgaver, hvilke menneskelige egenskaber bliver så stadig mere værdifulde? Måske bliver kreativitet vigtigere. Måske dømmekraft. Måske ansvar, empati, tillid og evnen til at forstå andre mennesker. Men det er ikke sikkert, at vi kan vide det endnu. Historien har vist, at mennesker ofte overvurderer betydningen af de egenskaber, de selv er gode til, og undervurderer de teknologiske muligheder for at automatisere dem. Det kan derfor være farligt at konkludere, at “menneskelig kreativitet” eller “menneskelig intelligens” nødvendigvis vil være den endelige beskyttelse mod automatisering. AI’s udvikling udfordrer netop forestillingen om, at bestemte kognitive områder permanent tilhører mennesket. Da værktøjet bliver miljøet Her opstår det dybere paradoks. Mennesket har gennem hele sin historie brugt teknologi til at kontrollere sit miljø. Vi byggede huse for at kontrollere klimaet. Vi byggede maskiner for at kontrollere fysisk arbejde. Vi byggede computere for at kontrollere information. Vi byggede internettet for at kontrollere kommunikation og adgang til viden. Teknologien var vores middel til at gøre omgivelserne mere tilpassede til os. Men hvad sker der, når teknologien bliver så integreret i samfundet, at den selv begynder at definere det miljø, vi skal fungere i? Det er måske det egentlige historiske skifte. Mennesket skabte teknologien for at forme verden efter sig selv. Nu kan teknologien begynde at forme den verden, som mennesket selv skal tilpasse sig til. Det er ikke længere blot et spørgsmål om, hvorvidt vi kan bruge et nyt værktøj. Det bliver et spørgsmål om, hvorvidt vi kan fungere i et samfund, hvor dette værktøj er blevet en grundlæggende del af selve miljøet. Den accelererende selektion Der er endnu en forskel. Tidligere teknologiske revolutioner strakte sig ofte over generationer. Der var tid til at uddanne sig, omlægge brancher og tilpasse institutionerne. AI kan bevæge sig langt hurtigere. En kompetence, der er værdifuld i dag, kan blive mindre værdifuld om få år. En arbejdsproces, der i dag kræver en hel afdeling, kan måske i morgen gennemføres af få mennesker med adgang til avancerede AI-systemer. Det kan skabe et selektionspres, som ikke alene handler om tilpasning, men om hastigheden af tilpasningen. Den afgørende egenskab bliver måske derfor ikke blot at kunne lære. Det bliver at kunne lære hurtigere, end miljøet ændrer sig. Og hvis den teknologiske udvikling fortsætter med at accelerere, bliver spørgsmålet naturligvis, hvor denne proces ender. Hvad sker der, når mennesket ikke længere kan følge med? Det er her, teknologisk Darwinisme bliver mere end en teori om arbejdsmarkedet. For hvis mennesket kan tilpasse sig teknologien, fordi teknologien udvikler sig langsommere end menneskets evne til at lære, er der stadig tale om et forhold, vi kender. Men hvad sker der, hvis teknologien en dag udvikler sig hurtigere, end mennesket kan nå at tilpasse sig? Hvad sker der, hvis den kognitive kapacitet, som vi tidligere brugte til at forstå og kontrollere vores teknologiske miljø, selv bliver overgået af teknologien? Og hvad sker der med menneskets plads i samfundet, hvis det ikke længere er mennesket, der befinder sig i den øverste ende af den kognitive produktionskæde? Det behøver ikke føre til en dystopi. Det kan tværtimod føre til en verden med større velstand, mere fritid og enorme muligheder. Men det vil kræve, at mennesket finder en ny måde at definere værdi på. For måske er den største udfordring ved AI ikke, at maskiner kan komme til at gøre vores arbejde. Måske er udfordringen, at vi har bygget et samfund, hvor menneskets økonomiske værdi i høj grad er knyttet til det arbejde, det udfører. Hvis maskinerne gradvist overtager mere af arbejdet, må vi derfor stille et langt mere fundamentalt spørgsmål: Hvad er menneskets værdi, når menneskets evne til at arbejde ikke længere er det, der gør mennesket unikt? Og måske er det netop her, vores idé om teknologisk Darwinisme til sidst vender tilbage til sit udgangspunkt. Mennesket har altid overlevet ved at tilpasse sig. Men mennesket har også altid haft den særlige evne til at ændre sit miljø, så det passer til mennesket. AI kan blive den første teknologi, der i stor skala vender dette forhold på hovedet. Mennesket har altid brugt teknologien til at forme verden efter sig selv. Måske bliver AI den teknologi, der for første gang tvinger mennesket til at forme sig selv efter teknologien. Spørgsmålet er derfor ikke længere blot, om mennesket kan tilpasse sig AI. Spørgsmålet er, om mennesket kan nå at tilpasse sig, før det teknologiske miljø har forandret sig igen” - ChatGPT

Kära @ifmetall Tre år av fika för absolut ingenting 💀 Det krävdes alltså 1 021 dagar, hundratals miljoner i brända medlemsavgifter och ett monumentalt storhetsvansinne för att IF Metall skulle fatta galoppen. Det går inte att "rädda" arbetare som hellre tar Teslas villkor än fackets ljumna termoskaffe. Medan Elon Musk knappt ens registrerade att ni existerade, fortsatte mekanikerna att skruva och bilarna att sälja. Att ni nu packar ihop i total tystnad är inte bara att gå hem med svansen mellan benen – det är ett fackligt magplask av bibliska proportioner. Men hey, ni visade i alla fall hela Sverige hur man gör ett historiskt självmål i slow motion och vände befolkningen emot er. Tack för gratisunderhållningen 👏 #fackligt #arbetsliv #sverige

Bra och ovanligt intressant intervju med Markus Allard. Jag har följt svensk politik länge, och Allard är nog den enda politikern utanför riksdagen som jag just nu tycker bidrar med en genuint intressant och delvis ny analys av hur svensk politik faktiskt fungerar. Det handlar inte främst om att jag håller med honom i varje enskild fråga. Det intressanta är att han tycks förstå makt. Det låter kanske självklart. Politik handlar väl om makt? Men förvånansvärt mycket av den politiska diskussionen, både innanför och utanför riksdagen, förs som om politik framför allt handlade om att ha rätt åsikter. Man diskuterar vilket skatteförslag som är bäst, vad migrationspolitiken borde vara, hur energisystemet borde fungera eller vilken formulering en minister använde i en intervju. Sedan mäter man framgång i opinionssiffror, medieutrymme, följare och mandat. Men makt fungerar på ett annat plan. Vem kontrollerar institutionerna? Vem sätter dagordningen? Vem fördelar pengar och tjänster? Vilka människor och organisationer är beroende av varandra? Hur byggs lojaliteter? Hur skyddas ett system mot politiska förändringar? Vad händer efter att rösterna är räknade? Det är där jag tycker att Allard ofta blir intressant. Han verkar inte se politiken som en scen där olika åsiktspaket tävlar mot varandra. Han tittar på själva maskineriet bakom scenen. På partiernas incitament, den politiska klassens självbevarande, förvaltningen, budgetarna, organisationerna och de konkreta mekanismer genom vilka makt reproduceras. Det är också därför han ibland kan säga saker som låter nästan banala när man väl hört dem, men som väldigt få andra politiker faktiskt säger. När man börjar betrakta politik genom maktens och incitamentens logik blir mycket som annars framstår som obegripligt plötsligt ganska rationellt. Jag tror att detta är något många på den svenska högerkanten fortfarande har svårt att ta till sig. Man är ofta väldigt bra på att identifiera problem, formulera kritik och vinna debatter. Men betydligt sämre på att förstå skillnaden mellan uppmärksamhet, opinion, mandat och faktisk makt. De är inte samma sak. Man kan dominera sociala medier utan att kontrollera en enda institution. Man kan vinna en debatt utan att förändra någonting. Man kan till och med vinna ett val och ändå upptäcka att väldigt mycket fortsätter ungefär som tidigare. Den som på allvar vill förändra ett samhälle måste därför intressera sig minst lika mycket för hur makt byggs, organiseras och reproduceras som för vilka åsikter människor för tillfället uttrycker. Där tycker jag Allard har förstått något som väldigt många andra fortfarande missar. Se intervjun. #SvenskPolitik #Makt #Analys

Shqipëria shpreh shqetësim të thellë mbi deklaratën e Presidentit të Serbisë, Aleksandar Vučić, lidhur me mundësinë e ndryshimit të rrjedhës së lumit #Ibër dhe përfshirjen e ekspertëve dhe institucioneve serbe në shqyrtimin e një mundësie të tillë. Ndryshimi i rrjedhës së një lumi që përbën pjesë të një sistemi ujor ndërkufitar nuk është një çështje thjesht e brendshme apo një vendim që mund të merret në mënyrë të njëanshme, veçanërisht kur pasojat e tij prekin drejtpërdrejt territorin, mjedisin, sigurinë ujore, furnizimin me ujë dhe jetën e qytetarëve të një vendi tjetër. E drejta ndërkombëtare e ujërave është e qartë në këtë drejtim. Parimet e përdorimit të drejtë dhe të arsyeshëm të ujërave ndërkufitare, detyrimi për të parandaluar, kontrolluar dhe reduktuar dëmet ndërkufitare, si dhe detyrimi për bashkëpunim, shkëmbim informacioni dhe konsultim për masat që mund të kenë pasoja ndërkufitare, janë pjesë e standardeve të konsoliduara të së drejtës ndërkombëtare. Serbia është palë e Konventës së #UNECE-së për Mbrojtjen dhe Përdorimin e Ujërave Ndërkufitare dhe Liqeneve Ndërkombëtare që prej vitit 2010 dhe ka pranuar edhe mekanizmat e saj për zgjidhjen e mosmarrëveshjeve. Shqipëria pret që #Serbia të respektojë plotësisht detyrimet e saj ndërkombëtare dhe parimet e fqinjësisë së mirë. Çdo projekt ose masë që mund të ndikojë në rrjedhën, sasinë apo cilësinë e ujërave që prekin Kosovën duhet të trajtohet me transparencë, mbi bazën e të dhënave shkencore, me vlerësim të plotë të ndikimit ndërkufitar dhe përmes konsultimit me palën e prekur. #Uji nuk mund të përdoret si instrument presioni politik dhe as si mjet për të ndëshkuar një vend apo një popullsi tjetër. Shqipëria mbështet fuqimisht të drejtën e #Kosovës për siguri, zhvillim të qëndrueshëm dhe mbrojtjen e burimeve të saj ujore. Ne besojmë fort dhe presim qe çështje të tilla të trajtohen përmes #dialogut, bashkëpunimit dhe standardeve evropiane, jo përmes kërcënimeve apo ndërhyrjeve e veprimeve të njëanshme. #Ujërat #Serbia #Kosova

Gain Of Function…perdon, dat is wát? Virussen gevaarlijker maken? En daar was men effectief mee bezig? En het zou kunnen dat Covid daaruit voortkwam? WTF?!?! “Heksenjacht”, hoor je sommigen nu zeggen. Of nog: “Laat het los, het is vijf jaar geleden.” Maar sorry hoor, we spreken over een virus dat wereldwijd miljoenen mensen het leven heeft gekost, complete samenlevingen heeft stilgelegd en waarvan nog altijd wordt onderzocht of het uit een labo kwam -én of menselijke manipulatie daarbij een rol speelde. Als er ook maar een reële mogelijkheid bestaat dat de mens heeft bijgedragen aan het ontstaan van dit virus, dan is “het is vijf jaar geleden” geen argument om erover te stoppen. Integendeel. Dan moet je juist doorgaan tot 100% duidelijk is wat er gebeurd is en juist daarom is wat Fauci eerder onder ede verklaarde zo belangrijk: —> “The NIH has not ever and does not now fund gain-of-function research in the Wuhan Institute of Virology.” Een redelijk absolute uitspraak… Zeker als inmiddels 100% vaststaat dat Amerikaans belastinggeld via NIH/NIAID -Fauci’s instituut- naar EcoHealth Alliance ging en vandaar naar het Wuhan Institute of Virology…🧐 Perdon?!?! Verpak dus de vragen aan Fauci gerust als een “heksenjacht”, maar de halve wereld wil echt wel weten hoe dat exact zit en de hele wereld heeft recht op antwoorden. Want voor een normaal mens blijft de vraag: Waarom werden er überhaupt virussen gemanipuleerd om ze gevaarlijker maken? Met Amerikaans belastinggeld. In Wuhan, China. En waarom speelt Fauci daarover eerst semantische spelletjes in eerdere verklaringen en houdt hij nu plots zijn lippen stijf op mekaar? En juist dát stoort mij nog het meest aan het hele Fauci-gate: niet dat al 100% bewezen is dat GOF effectief COVID heeft veroorzaakt. Maar wél dat een man met zijn verantwoordelijkheid voor het Amerikaanse Congres eerder zo’n absolute ontkenning uitsprak, terwijl de realiteit met de dag anders lijkt te zijn. Je creëert met GOF zelf een gevaar om ons te beschermen tegen het hypothetische gevaar dat de natuur dat ooit zelf creëert. Dus nee: ik laat het niet los, vijf jaar geleden of niet. Miljoenen mensen zijn gestorven. De wereld werd jarenlang ontwricht. Dan hebben we het recht te weten wat er gebeurde, wie wat financierde, wie wat wist en wie daarover achteraf de waarheid vertelde. Dat onderzoeken is geen heksenjacht. Dat níét willen onderzoeken zou pas hallucinant zijn. #COVID19 #GainOfFunction #Transparency

Efter nästan 3 år. Har Tesla-IF Metall galenskapen börjat gå mot sin ände? 🤯 Flera av medlemmarna som DA pratat med vittnar om att IF Metall direkt eller indirekt har uppmanat dem att lämna sina jobb. – De säger inte att de vill avsluta strejken, men på olika sätt försöker de hela tiden indirekt förklara att ”ja, vi ska avsluta strejken”. Personen säger att medlemmarna är ”förkrossade” – att de fortfarande var beredda att kämpa för kollektivavtal, men att det är tydligt att IF Metall kommer att dra sig ur. – Det är svårt att inte spekulera om det här var deras plan hela tiden – att behandla oss så illa att vi skulle ge upp och att vi skulle få smällen. Nu går ju de med ryggen fri, att det inte blev något kollektivavtal för att de strejkande gav upp. Dagens Arbete har talat med ytterligare en person som valt att bli utköpt. En uppgörelse hen tycker känns ”rättvis”. – Jag visste att många skulle ta det här, och jag tror inte att det kommer finnas en strejk kvar snart. Alla jag har pratat med har fått ett erbjudande. De mekaniker som nu deltar i strejken krymper till en allt mindre grupp. Sedan årsskiftet har strejken präglats av täta avhopp och ett växande missnöje mot IF Metall. Källa https://t.co/oIQhS5ZaLj #Tesla #IFMetall #strejk

Eilisessä puheenjohtajapaneelissa (@ir_rkp , @PetteriOrpo , @anttikaikkonen ja @AnttiLindtman) käsiteltiin Espanjan Ceutan siirtolaisrynnistystä. Pitkän puheenvuoron pitänyt Lindtman näyttäisi olevan sitä mieltä, että Ceutan rynnistyksessä ongelmia ovat: a) mahdollinen hybridivaikuttaminen, b) Marokon viranomaiset, jotka vaikuttava päästäneen rynnistäjät suoraan läpi, c) sisäministeri @MariPSRantanen , joka esitti Espanjan tiputtamista pois Schengeninstä, siis EU:n passivapausalueesta ja d) Purran mahdollinen tuki Mari Rantaselle Antti Kaikkonen komppaili Lindtmania ja harmitteli sitä, että Euroopassa saattaa nyt olla oikaisemattomia otsikoita asiasta. Lisäksi Kaikkosen mielestä ongelma on se, että: a) Jos Suomeen alkaisi tulla porukkaa, muut EU-maat saattaisivat jatkossa olla sitä mieltä että ”hoitakoon Suomi hommansa itse”. Kaikkonen katsoi järkeväksi muistuttaa, että Suomeen alkoi tulla porukkaa 2015, jolloin ”perussuomalaiset viimeksi olivat hallituksessa”. Kommentti oli hivenen erikoinen, sillä silloista hallitusta veti keskustalainen pääministeri Juha Sipilä, joka kirjaimellisesti tarjosi Kempeleen kotiaan tulijoille. PS-kenttäväki reagoi tuolloin ongelmaan voimakkaasti ja vaihtoi jopa puoluejohdon kesken hallituskauden. Sipilän hallituksen keskeiset ministerit eivät tuolloin selvästikään tajunneet ongelman syvyyttä ja massiivista vaikutusta koko EU:n toiminnalle. Toisaalta eipä asiaa tajuttu muissakaan maissa. Hinta on ollut todella kova. Teknokraattinen establishment on eri maissa katsastellut koko maahanmuuttoasiaa lähinnä halpatyövinkkelistä sekä uusien äänestäjien haalimisnäkökulmasta. Se ei ole yrittänytkään ymmärtää sitä vaikutusta, jolla kehitysmaista Eurooppaan suuntautuva maahanmuutto vaikuttaa ympäristöönsä peruuttamattomalla tavalla. Ei taida olla ainoatakaan Länsi-Euroopan maata, jonka poliittinen kenttä olisi jäänyt myllertämättä maahanmuuttoasian takia. Ruotsi, Britit, Saksa ja Ranska lienevät tutuimpia esimerkkejä. Mutta edelleen jokaisesta näistä löytyy uutteraa ja sinnikästä seinäkiistoa, jotka puheenvuoro toisensa jälkeen yrittävät kehystää kehitysmaa-maahanmuuttoa joksikin muuksi. Sosialistipuolueet (ehkä Tanskaa lukuunottamatta) ovat tässä erityisen kiihkeitä. Espanjan pääministerin Sanchezin ajatukset ovat käytännössä yhteneviä Antti Lindtmanin kanssa. Noh, Sanchez sai tässä akuutissa Ceutan kriisissä sentään laitettua armeijan asialle torjumaan invaasiota ja asia ratkesi nopeasti. Ei tarvittu EU:ta, ei EU:n trilogimenetteyä, ei tasa-arvovaltuutettujen leegiota eikä mitään muutakaan kankeaa tai todellisuudelle vierasta. Toisaalta Sanchez oli aikaisemmin pöljyyksissään esittänyt tervetuliaiskutsun koko maailmalle ajamalla läpi lakimuutoksen, jolla laillistettiin miljoonan paperittoman pääsy Espanjan hellään syleilyyn. Purra korosti tätä asiaa puhisväittelyssä: ”Espanjan hallitus on tehnyt sellaista maahanmuuttopolitiikkaa mm. haluamalla laillistaa jopa miljoona maassa olevaa laitonta siirtolaista. Tämä on kuin kutsuhuuto. Se on paitsi kutsuhuuto ihmiskauppiaille, se on kutsuhuuto hybriditoimintaa harjoittaville valtioille - nimeämättä nyt ainuttakaan. Se on ylipäätänsä kutsuhuuto huomattavasti paljon suuremmassa mittakaavassa kuin se, mitä Suomessa tehtiin 2015, kun silloinen pääministeri [Juha Sipilä] sanoi, että hänen kotinsa on avoin näille siirtolaisille.” Kaikkosen ilme oli oli tässä kohtaa näkemisen arvoinen (löytyy Ylen tallenteen kohdasta 2h 51 min 50 sek) ++ Varsinaiseen asiaan: Jos ongelma on marokkolaisten invaasio EU-alueelle, miksi Antti Lindtman keskittyy PS-sisäministeri Mari Rantasen sättimiseen? Miksi hän motkottaa Mari Rantasesta, marokkolaisista rajavartijoista ja siitä, mitä Purra on ehkä tehnyt tai sanonut? Miksei Antti Lindtman tartu varsinaiseen siirtolaisongelmaan? Eikö hän edelleenkään näe tai hahmota, mikä asiassa on pielessä? Noh, ei taida nähdä Espanjan Sanchezkaan. Hän on nähnyt vikaa kaikkialla muualla paitsi itsessään. Sanchez on syyttänyt episodista: a) ihmiskauppajärjestöjä, mafiaa ja salakuljettajia, b) somessa levinnyttä disinformaatiota sekä c) EU-kumppanimaita, erityisesti Melonin Italiaa ja aiheeseen kriittisesti tarttuneita EU-maita (ns 22 maan kirje). Sanchez syytti muita EU-maita itsekkyydestä, polarisaaitosta, laittomasta reaktiosta, ennakkoluuloista, valeuutisista, tietämättömyydestä ja poliittisista intresseistä. Espanjassa keskustelu on tietenkin vellonut raivoisana. Vasemmistomedia (El País, RTVE ym.) korostaa nopeita palautuksia ja armeijan käyttöä hyvänä asiana ja syyttää mafiaa ja somea. Oikeistolaiset (El Mundo, El Español, ABC ym.): painottavat miljoonan ihmisen massalaillistamista vetovoimatekijänä. Espanjalaisen oppositiopuolueen VOX:n pomo Santiago Abascal kutsuu Sanchezia "petturiksi" ja "käyttäytyvän kuin Espanjan vihollinen". Kovaa kieltä. Sisä- ja muuttoliikeasioista vastaava EU-komissaari Magnus Brunner ei jostain kummallisesta syystä hahmottanut suoraa yhteyttä miljoonan paperittoman laillistamisen ja invaasion välillä. Onnistui kuitenkin lausumaan, että lailistaminen oli huono signaali Euroopalle. +++ Mitä tästä nyt sitten pitäisi ajatella? Itselle jää päällimmäisenä mieleen vanha tuttu logiikka: sosialistit Suomessa tai Espanjassa eivät joko halua tai pysty näkemään tekojensa seurauksia. Ja kun hyväntahtoisen puuhastelun seuraukset vääjäämättä lyövät silmille, vikaa etsitään aina jostain muualta kuin omasta tekemisestä. Vaikka Kaikkosen puhistentti meni Ceutan tapahtumien osalta komiikan puolelle, hän sentään pystyy sanomaan 2015 tapahtumista: ”virheitä tapahtui”. Lindtman ei pysty. Sen sijaan hän tarrautuu ”pidän selvänä”-yleishokemaansa kuin uninalleen ja jatkaa vallitsevan todellisuuden ohikatsomista. Anteilla on eroja. Toisaalta sosialisteilla ei ole eroja. Oli kyse suomalaisesta, espanjalaisesta tai afganistanilaisesta sosialistista, he katsovat maailmaa eri tavalla kuin me muut. Eipä siinä, sosialistit saattavat olla taitaviakin näkemään vallitsevia yhteiskunnallisia ongelmia, mutta ovat toivottoman huonoja ratkaisemaan niitä. Sosialistien ehdottamat ratkaisun pohjaavat tyypillisesti valtiokeskeiseen yliajatteluun, jossa sivuutetaan tavallisten ihmisten ruohonjuuritason logiikka ja markkinatalouden mekanismit. Niinpä heille todellakin tulee täytenä yllätyksenä, että miljoonan paperittoman laillistaminen saattaa toimia sisäänkutsusignaalina. Täsmälleen samalla logiikalla käynnistyi 2015 siirtolaiskriisi. Typeriä päätöksiä, jotka kolmansissa maissa tulkittiin ”golden opportunityksi”. Loppu on historiaa. #Maahanmuutto #EU #Siirtolaisuus

Billederne fra Ceuta i Nordafrika af tusindvis af migranter der forcerer hegn, svømmer omkring grænsen til Spanien og dermed EU bør ikke komme som et chok. Det er det forudsigelige resultat af den spanske socialistiske regerings politik. De har startet en proces med at gøre over en million illegale migranter, til legale borgere. Ikke blot i Spanien, men pga. Schengen i hele EU. Det underminerer Schengen og migrationspagten i EU. Vi står i Danmark heldigvis udenfor solidaritets mekanismen, da vi har retsforbeholdet. Det skal vi for alt i verden beholde, og det viser jo hvor uansvarlig Lars Løkke og Moderaterne er, når de siger de vil af med forbeholdet. #dkpol #migration #EU #Schengen

Kotouttaminen ei toimi, koska kotouttaminen ei voi toimia. Jos ihminen pitää kotouttaa, hän ei voi kotoutua. Kotouttamisen julkilausuttu tehtävä on ratkaista maahanmuuton ongelmia. Sen tosiasiallinen tehtävä on estää niiden ratkaiseminen rajaamalla itse maahanmuutto sekä ongelmien syiden että sallittujen ratkaisujen ulkopuolelle. Kotouttaminen on valemaali joka irrottaa seuraukset niiden syistä, vapauttaa vastuulliset vastuusta ja tekee päätösten hinnan maksavista ihmisistä moraalisesti syyllisiä. Minä en koskaan kotoutuisi Afganistaniin siinä merkityksessä, että omaksuisin sen kulttuurin, moraalin tai uskonnon omieni tilalle. Opettaisin lapsilleni oman kulttuurini, moraalini ja uskontoni olevan parempia, koska pidän niitä parempina ja monia Afganistanissa vallitsevia tapoja, moraalikäsityksiä ja yhteiskunnallisia käytäntöjä irvokkaan barbaarisina. Eikä minulla ole mitään järkevää syytä olettaa, että Afganistanista Suomeen muuttanut tekisi päinvastoin: pitäisi omaa kulttuuriaan, kansaansa, moraaliaan ja uskontoaan minun vastaaviani huonompina ja luopuisi niistä suomalaisen viranomaisen pyynnöstä. Ihminen ei jätä itseään rajalle. Hän tuo mukanaan kielensä, uskontonsa, moraalinsa, lojaalisuutensa sekä käsityksensä perheestä, vallasta, naisista, lapsista ja oikeasta yhteiskuntajärjestyksestä. Niitä ei vaihdeta kursseilla, hankkeilla tai kotouttamissuunnitelmilla. Kun maahanmuutto tuottaa heikkoa työllisyyttä, tuhoaa peruskoulun, luo turvattomuutta, paisuvua julkisia menoja ja yhteiskunnan normeja halveksivia rinnakkaisyhteisöjä, maahanmuuttopolitiikkaa tai maahanmuuttajia ei koskaan aseteta vastuuseen. Keskustelu siirretään kotouttamiseen ja kantaväestöön. Sen jälkeen ei kysytä, keitä maahan otettiin, kuinka paljon, millä perusteilla ja miksi. Ei kysytä, olivatko päätökset järkeviä, miten se suomalaisia vahingoitti tai olisiko kyseinen maahanmuutto pitänyt estää. Kysytään, mitä suomalaiset tekivät väärin. Vastuu sysätään tavalliselle suomalaiselle, joka ei päättänyt kummastakaan mutta joka on pakotettu maksamaan molempien seuraukset. Hänen ja hänen perheensä hyvinvoinnista leikataan kustannukset. Hänen lapsensa pannaan turvattomaan ja kelvottomaan kouluun. Hänen asuinalueensa ja kotinsa arvo tuhotaan. Hänen palvelunsa rapautetaan ja muutetaan hänen tahtonsa vastaisesti. Sen jälkeen hänet tehdään moraalisesti syylliseksi siihen, ettei hän suostu vaikenemaan hänelle pakotetusta taakasta ja häneen kohdistetusta vääryydestä. Siksi jokainen epäonnistuminen johtaa aina samaan vaatimukseen: ei vähemmän ongelmia tuottavaa maahanmuuttoa, vaan enemmän kotouttamista. Lisää rahaa, hankkeita, virkamiehiä, järjestöjä ja vastaanottavan väestön uudelleenkouluttamista. Epäonnistuminen ei kumoa politiikkaa vaan ruokkii sitä: jokainen epäonnistuminen muutetaan todisteeksi siitä, ettei politiikkaa ollut tarpeeksi, ja perusteeksi seuraavalle, entistä kalliimmalle kierrokselle. Kotouttaminen on mekanismi, jolla ongelmien aiheuttajat vapautetaan vastuusta, seuraukset pakotetaan tavallisten suomalaisten kannettaviksi ja vääryyden nimeäminen muutetaan moraaliseksi rikokseksi. Suomalaiset eivät ole syytettyjä vaan asianomistajia. On korkea aika palauttaa vastuu sinne, minne se kuuluu, nimetä meille tehty vääryys ja vaatia sen tekijät tilille. He, jotka ovat sälyttäneet tekojensa seuraukset kannettaviksemme ja vaatineet meitä vaikenemaan niistä, eivät ole kelvollisia neuvomaan eivätkä varsinkaan tuomitsemaan meitä. He eivät ole tuomareita vaan vastaajia. Lisää uudessa Suomen Nostatuksesta alta: #kotouttaminen #maahanmuutto #vastuu

Även Jonas Gardell lyckas skriva en intetsägande artikel om terrordådet i Berlin där den jihadistiska islamism som motiverade attentatet är frånvarande. I stället handlar texten om nazism och högerextremism. Han skriver: “Ett attentat i Tyskland med sin mörka historia blir extra skrämmande nu när det högerextrema AfD vuxit sig så stora. Skrämmande för att historien har en tendens att upprepa sig om vi inte sätter ner foten och gör motstånd.” Det är en imponerande intellektuell prestation att skriva en lång text om ett jihadistiskt terrordåd utan att den jihadistiska ideologin får huvudrollen. Som om gärningsmannens motiv vore en störande detalj i en berättelse som redan bestämt sig för vem skurken är. Varför blir det så? Därför att delar av den kulturella och mediala eliten har utvecklat ett tolkningsmönster där nästan varje samhällsproblem filtreras genom samma ideologiska raster: högerextremism, högerpolitik, rasism eller nationalism. När verkligheten inte passar berättelsen anpassas berättelsen efter verkligheten – inte tvärtom. Den jihadistiska islamism som låg bakom dådet passar illa in i en världsbild där det främsta hotet nästan alltid antas komma från ett och samma politiska håll. Resultatet blir en analys som bekräftar den egna världsbilden i stället för att förklara verkligheten. Gardells text illustrerar just denna reflex. Den må vara ideologiskt bekväm, men den är värdelös för att förstå – och därmed också motverka – de mekanismer som ledde till att en människa miste livet och flera andra skadades i Berlin. https://t.co/Std0zeH5Ay #terror #jihadism #högerextremism