Search

@ElinaSKahari Mielenkiintoista, miten samantyyppinen ele saa aivan eri tulkinnan sen mukaan, kuka sen tekee: toimittajan nojailu on vain tyypillistä ajattelua, mutta mahdollisesti jopa aidosti väsyneen ministerin haukotus on irvokasta ylimielisyyttä oppositiota kohtaan. https://t.co/4So6qwKUKm https://t.co/slKJCES1Xj #poliittinenkeskustelu #mediakritiikki #tulkinta

Malliesimerkki nykyisen kotoutuspolitiikan ongelmista: palveluiden tarjoaminen englanniksi tai maahanmuuttajan omalla kielellä nähdään "edistävän kotoutumista". Eikö kotoutumista tukisi enneminkin se, että muuttaja joutuisi oppimaan suomea asuakseen täällä ja toimiakseen yhteiskunnassa? Tapasin juuri viikonloppuna Kotkassa 70-luvulla Belgiasta Suomeen muuttaneen perussuomalaisten aktiivin, joka oli aikanaan jo vuoden maassaolon jälkeen lukenut Väinö Linnaa. Tuumailtiin, että kielen oppiminen oli onnistunut aikanaan niin hyvin nimenomaan siksi, että tuolloin ei ollut "kotouttamistoimia", jotka olisivat kannustaneet omalla kielellä toimimiseen. Kaveri olikin päättänyt kaupungin ainoan toisen belgialaisen kanssa että puhuvat yhdessä suomea - nykyään belgialaiset olisi varmaankin kannustettu perustamaan oma monikulttuuriyhdistys. Maassa maan tavalla -ajattelu ja oma aktiivisuus ovat parasta kotouttamispolitiikkaa! #Kotoutuminen #Kielipolitiikka #Monikulttuurisuus

Oli tulonsiirroista ja varallisuuden tasaamisesta mitä mieltä tahansa (en ota niihin tai niiden oikeaan suuruuteen tässä kantaa), niin on kyllä jännä että Suomessa uutisointi (ja ajattelu?) tosiaan tuntuu usein kehystettävän niin, että: 1. Kun suurituloisilta otetaan veroina hieman aiempaa vähemmän, heille "annetaan rahaa" 2. Kun pienituloisille annetaan hieman vähemmän tukia, heiltä "otetaan" rahaa. Oliko tämä nyt liian hot take? Olenko väärässä? Ainakin oma ajatteluni oletuskehys tuntuu olevan sellainen, että luontaisesti ajattelen juuri noin, jolloin hyviin tuloihin rinnastuu jonkinlainen "syyllisyys" (riippumatta siitä, miten paljon duunia niiden tulojen eteen on tehnyt ja riskiä ottanut) ja olisi itsekästä ajatella että saisinpa pitää suuremman osan palkastani. #verotus #tasa-arvo #talous

Media kirjoittaa tänään Sorsa-säätiön eriarvoisuutta käsittelevästä raportista. Toivottavasti kukaan ei muodosta mielipidettään vain näiden uutisten ja raportin perusteella. Tässä muutama fakta taustaksi monipuolistamaan kuvaa: -Suomi laski ylimpiä marginaaleja tämän vuoden alusta 58 % -> 52 %. Tätä on suositeltiin ensimmäisen kerran jo vuonna 1994 presidentti Ahtisaaren asettaman Pekkasen työryhmästä toimesta. 31 vuotta kesti ennen kuin toteutui. Ymmärrettävää, sillä Suomessa ylimmät marginaalit olivat maailman korkeimpien joukossa. Ja ovat yhä tämän laskun jälkeenkin. -Vertailun vuoksi IMF suositti vuonna 2017, että ylin marginaali saisi olla maksimissaan 44 %. OECD maiden keskiarvo on n. 35 %. Suomi on siis selvästi yli maksiminkin tehdyn veromuutoksen jälkeen. -14 % eniten tienaavista maksoi 49 % kaikista tuloveroista. Julkisista nettotulonsiirroista ylimmät tulokymmenykset maksavat kaiken (Kuvio). Vain suurituloisimmat siis osallistuvat talkoisiin. Heille ei siis veronkevennysten myötä anneta rahaa vaan he saavat pitää hieman suuremman osan itse tienatuista ansioistaan itsellään. Oikeudenmukaisempaa. -Suomi tasaa verotuksella tuloja kaikista OECD-maista eniten. -Ylimpien marginaaliverojen kevennyksen itserahoitusaste on hyvin todennäköisesti yli 100 %. Toisin sanoen laskemalla verotusta saadaan nykyistä enemmän verotuloja. Tuore tutkimustieto viittaa tähän. -Esim. tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiorahoituksesta tarvitaan enemmän irti. Siksi myös työnteon kannustimet ovat hyvin tärkeitä, joten ylimpien marginaaliverojen lasku on myös hyvää tki-politiikkaa. -Suomen bkt asukasta kohden polkee lähes 20 vuoden takaisella tasolla. Verotuksen keventäminen saa aikaan lisää työtä, kannustaa kouluttautumaan ja etenemään uralla. Samalla vahvistuu julkinen talous verotulojen kasvun myötä. Henkilöltä, joka haluaa perua veronkevennyksen kannattaa kysyä, mistä tulevat korvaavat säästöt? Näitä em. asioita ei tuoda lainkaan esiin jutuissa. Suomessa tuloeroja mittaava gini-kerroin on pienempi kuin Tanskassa ja Ruotsissa eikä ole muuttunut viimeiseen noin 20 vuoteen. Orpon hallituksen toimesta gini-kerroin muuttuu 0,8 ja on nyt lähellä EU-keskiarvoa. YLE väliotsikoi gini-kertoimen muutoksen olevan ”murskaava vaikutus”. Missä todellisuudessa elämme? Ajatelkaa jos ihmiset ovat vain tämän uutisoidun tiedon varassa? Samalla herää kysymys, miten voidaan käydä verotukseen liittyvää keskustelua järkevästi esim. yhteisö-, osinko, tai perintö- ja lahjaverotuksesta, jos jo työn verotuksessa ollaan näin pielessä? Missä on pitkän aikavälin tarkastelu ja talouden dynamiikka? Kuka kysyisi ruotsalaisittain ”miten tämä vaikuttaa kasvuun ja yrittäjyyteen?” Tässä on myös jokin Suomen erityispiirre, sillä ei Ruotsissa näin asioita katsota. Siellä ymmärretään kasvun ja kannustimien merkitys aivan eri tavalla kuin Suomessa. Siellä kaikkia kannustetaan tekemään enemmän, ei painamaan toisten menestystä alas. Kun kaikki tekevät enemmän, yhteiskunta voi paremmin ja on rahoituksellisesti kestävämpi. Ruotsi pääsi ns. rikas-köyhä vastakkainasetteluista irti noin 50 vuotta sitten. Ajattelun muutos on tehnyt Ruotsista Euroopan pääomamarkkinoiden mallioppilaan. Milloinkahan me pääsemme samaan ajattelun muutokseen Suomessa? Onneksi siihen suuntaan olemme hiljalleen kulkemasssa. #verotus #tuloerot #Suomi

Aina sitä oppii uutta, kun katsoo minun varoillani elävän Yleisradion uutisointia. Tällä kertaa opin paitsi oikeaoppista ajattelutapaa myös englannin kieltä. Kuten oheisesta kuvakaappauksesta ilmenee, englannin sana ”reform” on suomeksi ”laitaoikeisto”. Hyvää huomenta. https://t.co/lLP7FXK5Aq #uutiset #englanti #oppiminen

”Haluatko sinä Suomen, jossa vaaleilla ei ole väliä?” Nämä osoittavat tuskaisella tavalla tahallisen tai tahattoman tietämättömyytensä suomalaisesta parlamentarismista. Se, ettei suurin puolue automaattisesti pääse hallitukseen, ei tarkoita, etteivätkö vaalit olisi tärkeitä tai että niillä ei olisi väliä. Suomessa äänestetään eduskunta, ei suoraan pääministeriä tai hallitusta. Hallituksen pitää saada eduskunnan luottamus. Olisi oikeastaan paljon epädemokraattisempaa sanoa, että suurin puolue saa hallita riippumatta siitä, onko sillä eduskunnan enemmistön tuki. Parlamentaarisessa demokratiassa kun juuri eduskunnan luottamus ratkaisee. Suomessa ei ole järjestelmää, jossa eniten ääniä saanut puolue saa automaattisesti pääministerin paikan. Meillä vaaleilla valitaan kansanedustajat eduskuntaan. Siksi hallituksen muodostaminen perustuu siihen, kuka pystyy kokoamaan eduskunnasta riittävän tuen. Ajatellaan vaikka, että puolue A saa 30 % paikoista ja on suurin puolue. Puolueet B, C ja D saavat yhdessä 60 %. Jos B, C ja D pystyvät sopimaan yhteisestä hallitusohjelmasta, miksi 30 %:n kannatuksen saanut puolue A pitäisi silti nostaa hallitukseen vastoin 60 %:n eduskunnan tahtoa? Olisi aika erikoinen ajatus demokratiasta sanoa, että tuo 60 % pitää sivuuttaa vain siksi, että 40 %:n kokonaisuuden sisällä oleva puolue sattui olemaan suurin yksittäinen puolue. Vaalit siis ratkaisevat sen, millainen eduskunta on ja millaiset voimasuhteet siellä ovat. Sen jälkeen puolueiden tehtävä on neuvotella, millainen hallitus pystyy saamaan eduskunnan tuen. Suurin puolue toki Suomessa saa vahvan etulyöntiaseman ja yrittää kasata toimintakykyisen, eduskunnan luottamusta nauttivan hallituksen. Jos suurin puolue ei tässä onnistu, joku toinen puolue voi ottaa hallituksen muodostamisen vetovastuun. Suomessa järjestelmä kun perustuu tuohon mainittuun parlamentarismiin: hallituksen täytyy nauttia eduskunnan luottamusta. Jos suurin puolue ei pysty sitä saamaan, olisi itse asiassa demokratian kannalta ongelmallisempaa antaa sen hallita siitä huolimatta. Suurimman puolueen automaattinen hallituspaikka ei ole demokratian määritelmä. Eduskunnan demokraattisen enemmistön muodostama hallitus on nimenomaan parlamentaarisen demokratian mukaista. Eli suurimman puolueen sivuuttamista voi kyllä halutessaan kritisoida ja pitää huonona poliittisena ratkaisuna, mutta sitä ei voi kutsua epädemokraattiseksi vain siksi, että suurin puolue ei pääse hallitukseen. Demokratiassa myös muiden puolueiden ja niiden äänestäjien muodostama enemmistö pitää ottaa huomioon. Lisäksi hupaisaa tästä koko pöyristymisestä tekee sen, että olemme kuulleet ties mistä ilmansuunnista jo kategorisesti perussuomalaisten ulossulkemista hallitusyhteistyöstä, vaalituloksesta viis. Nyt, kun joku uskaltaa soveltaa heihin heidän omaa logiikkaansa ja ajatteluaan, alkaa hirveä sirkus. #Demokratia #Parlamentarismi #VaaleillaOnVäliä

Kun Minja Koskela @minjakoskela makaa tyylikkäästi sohvalla mustavalkoisessa mekossa ja julistaa, että Purran budjetti on "lisää rahaa rikkaille, kovempaa keppiä köyhille", kyse ei ole vain budjettikritiikistä. Kyse on syvemmästä kulttuurisesta ja psykologisesta muutoksesta, joka on tapahtunut vasemmistossa. Aiemmin vasemmistoliitto @vasemmisto (ja sen edeltäjät) oli aidosti duunaripuolue. Nykyään sen viestinnän kärkenä ovat lähes päivittäin "köyhät". Keitä nämä köyhät oikeastaan ovat? Eivät ainakaan ay-liikkeen johtajia, joiden palkat ovat moninkertaisia keskivertosuomalaiseen verrattuna. Eivätkä he ole puolueen näkyvimpiä hahmoja, joiden elämäntapa, koulutus ja sosiaaliset verkostot kuuluvat aivan toiseen yhteiskuntaluokkaan. Tässä suhteessa Gad Saadin @GadSaad analyysi on valaiseva. Saad kuvaa kirjassaan "The Parasitic Mind", miten tietyt ideat toimivat kuin aivoihin iskeytyvät loiset. Ne kaappaavat isäntänsä ajattelun, tekevät tämän immuuniksi vasta-argumenteille ja leviävät sosiaalisesti, koska ne tarjoavat moraalisia palkintoja. Yksi voimakkaimmista tällaisista ajatusloisista on "uhriutumisen kultti" (victimhood as a virtue). Kun uhriasemasta tulee moraalista valuuttaa, politiikka ei enää keskity siihen, miten mahdollisimman moni nousisi pois köyhyydestä. Sen sijaan keskitytään siihen, kuka on riittävän suuri uhri ansaitakseen myötätuntoa ja resursseja. Samalla syntyy performatiivista empatiaa: näyttävää, julkista myötätuntoa, jonka päätehtävänä on osoittaa kuuluvuutta omaan sisäpiiriin ja hankkia siellä statusta. Koskelan kuva on tästä klassinen esimerkki. Eleganssi, poseeraaminen ja huoliteltu estetiikka yhdistettynä "köyhien" puolustamiseen ei ole sattumaa. Se on viesti omasta asemasta: "Minä olen riittävän valveutunut, riittävän myötätuntoinen ja historian oikealla puolella." Evoluution näkökulmasta tämä on täysin ymmärrettävää, sillä ihminen on sosiaalinen eläin, joka hakee hyväksyntää ja asemaa ryhmässään. Ongelma syntyy, kun tällainen viestintä irtoaa todellisuudesta ja alkaa syrjäyttää konkreettisen politiikan, joka aidosti auttaisi pienituloisia. Saad on myöhemmin laajentanut ajatusta "itsetuhoiseen empatiaan"(suicidal empathy). Se tarkoittaa tilannetta, jossa empatia vääristyy niin, että se alkaa vahingoittaa koko yhteiskunnan toimivuutta - ja jopa niiden ryhmien pitkän aikavälin etuja, joita sen pitäisi puolustaa. Tämä vinouma syntyy, kun politiikan kieli keskittyy yhä enemmän uhrihierarkioihin ja yhä vähemmän työn, osaamisen ja taloudellisen nousun mahdollistamiseen. Suomessa tämä näkyy selvästi. Perinteinen teollisuustyöväki on hiljalleen vähentynyt vasemmiston aktiivien ja äänestäjien joukossa. Tilalle on tullut julkisen sektorin ammattilaisia, järjestöväkeä, opiskelijoita ja aktivisteja. "Köyhistä" on tullut enemmän symbolinen kategoria kuin konkreettinen ihmisryhmä, jonka elinoloja pyrittäisiin systemaattisesti parantamaan työn ja talouskasvun avulla. Lopputulos on teatteria. Budjettikritiikki tiivistyy iskulauseisiin kuten "rikkaat vastaan köyhät", vaikka todelliset ongelmat - kannustinloukut, työn verotus, osaamisvaje ja julkisen sektorin tehottomuus - jäävät sivuosaan. Samalla ihmiset, jotka tekevät raskasta työtä, maksavat veroja ja yrittävät pitää taloutta pystyssä, kokevat yhä vahvemmin, ettei heitä edusteta. Tämä ei ole vain Suomen ilmiö, vaan sama kehitys on nähtävissä monissa länsimaisissa vasemmistopuolueissa. Kun luokkataistelun korvaa identiteetti- ja uhrikilpailu, ja kun näyttävä hyvesignalointi ohittaa tosiasiat ja talousrealismin, puolue menettää yhteyden niihin, joiden asialla se väittää olevansa. Todellinen myötätunto ei näy sohvalla poseeraamisena. Se näkyy politiikkana, joka tekee työnteosta kannattavaa, koulutuksesta hyödyllistä ja yrittämisestä mahdollista - myös niille, jotka eivät jo kuulu eliittiin. Luku- ja ymmärtämisen suositus: Gad Saad, Suicidal empathy https://t.co/gtHuQ5rIDd #Politiikka #Vasemmistoliitto #Empatia

Luin uutisia väitöksestä ja kiinnostuin ”yllättävästä havainnosta” jopa niin paljon, että lähdin selailemaan itse väitöskirjaa. En valitettavasti löytänyt mitään perusteluja väitteelle, jolla koko väitöstä markkinoidaan. Tutkielma ei sisällä lainkaan numeerisia laskelmia, ei liittyen eläkkeiden tai muiden etuuksien rahoittamiseen tai valtion tuloihin. Ajattelussa kuitenkin ei vain väitetä kyettävän ylläpitämään nykyjärjestelmää nollakasvussa, vaan käytännössä peräänkuulutetaan LISÄÄ rahaa hyvinvointiin, ekologiseen kestävyyteen, energiainvestointeihin ja ”hyvään” teollisuuspolitiikkaan. Miten nykyistä parempi hyvinvointiyhteiskunta ja nämä uudet tarpeet nollakasvussa ja tällä väestöpolitiikalla rahoitetaan - ei tietoa. Valtio on miinuksella joka vuosi reippaasti toistakymmentä miljardia, velka lähestyy lähivuosina 100 prosenttia/bkt - ei ilmeisesti väliä. Sikäli kun tällaisille seksikkäille väitöskirjoille halutaan antaa näin suuri populaari medianäkyvyys, eikö joku toimittaja viitsisi edes esittää sen yhden oleellisen kysymyksen: MITEN? Ja vastauksen pitäisi sitten nähdäkseni käsitellä rahaa eikä systeemiteoriaa tai endogeenisia malleja. #Väitöskirja #Hyvinvointi #EkologinenKestävyys

Ja edustaja Razmyar on ryhtynyt esittämään varsin kyseenalaisia lausuntoja todeten, että suomalaisen ministerin pitäisi miettiä sitä, mikä on Suomen etu. Minä kun luulin, että hänen viiteryhmänsä sielunsiskot ovat olleet sitä mieltä, että Suomi ensin -ajattelu rasistista. https://t.co/tQI1Pwwf0i #Suomi #politiikka #rasismi

Indeed. Näin se alkaa. Jokainen, joka on lukenut historiaa tai uutisia, tietää miten se päättyy. Vasemmistopolitiikka on kasa kliseisiä esimerkkejä stage one -ajattelusta suoraan Thomas Sowellin kirjoista, mutta edelleen sille löytyy ostajia. Naapurin lompsalla luonnollisesti. https://t.co/zxfojayAEu #politiikka #historia #ajatukset

Suomalaisia ja eurooppalaisia on aivopesty jo vuosia. Kieli ei ole neutraalia. Se muokkaa ajattelua, rajaa sitä, mitä saa sanoa ja mitä saa edes ajatella. Manipuloiva kieli tekee juuri tätä – ja kirjoitin siitä jo kirjassani. Media on tehnyt samaa työtä vuosikymmeniä. Jäljet eivät ole enää piilossa. Ne näkyvät asenteissa, pelossa, itsesensuurissa ja siinä, miten moni ei enää uskalla nimetä asioita niiden oikeilla nimillä. Onneksi tarpeeksi isot ja vaikutusvaltaiset henkilöt puhuvat tästä nyt suoraan. Herääminen ei ala hiljaisesta myöntymisestä. Se alkaa siitä, että joku sanoo ääneen sen, mitä media järjestelmällisesti sivuuttaa. 👇 Toimittaja:
”Monet eurooppalaiset eivät ole samaa mieltä kanssasi.” Elon Musk:
”Koska media sivuuttaa jatkuvasti todellisuuden ja se on television ja perinteisten tiedotusvälineiden ohjaamaa.” Tämä ei ole mielipide-ero. Tämä on vallan ja todellisuuden välinen kuilu. #media #kieli #totuus

MTV Uutisten kysely paljastaa, että yli puolet suomalaisista käyttää tekoälysovelluksia pääasiassa tiedonhakuun, mutta professori Teemu Roos varoittaa ihmisiä tekoälyn antaman tiedon mahdollisista harhaisuudesta ja painottaa kriittisen ajattelun tärkeyttä. #tekoäly #suomalaiset #työelämä

Vihervasemmistolainen ajattelu on ihmeellistä: Omaa elintasoaan hän ei voi nostaa menemällä töihin. Kuitenkin kierrättämällä peltipurkin voi pelastaa koko ilmaston #ilmasto #kierrätys #työelämä

Yhteiskunnallisessa keskustelussa osa asioista on mustavalkoisia. Kovasti korkeamman tietotason ihmiset meille kuitenkin kertovat: "Soosoo, proletariaatti, muista harmaasävyt." Matalan tietotason ihmisenä sanon: jos joku asia on musta/valkoinen, siitä ei kannata harmaata tehdä #yhteiskunta #keskustelu #ajattelu

"Yadav sanoo pysyttelevänsä Suomessa erossa muista intialaisista, koska lähti kotimaastaan ihmisten konservatiivisen ja patriarkaalisen ajattelutavan takia. Hän uskoo, että monet intialaiset kantavat näitä asenteita mukanaan maailman ääriin asti, koska siihen heidät on kasvatettu." Tässä meille ajattelemista. Todella harva eri uskonnon ja kulttuurin kyllästämä voi kotoutua johonkin hänelle täysin vieraaseen ympäristöön. https://t.co/a5X57k9rgF #Kotoutuminen #Monikulttuurisuus #Identiteetti

Minja tässä vastauksessa paljastaa oman vasemmistolaisen ajattelun outouden: jokaisen on saatava työstään palkka oli se työ mitä tahansa, oli se työ tarpeellista tai ei. Ts. jos minä päättäisin, että alan tästä lähtien kaivamaan aamupäivällä kuoppaa ja iltapäivällä täytän sen niin minulle tulee maksaa siitä palkkaa siitäkin huolimatta että teen sitä vain omassa pihassani. Sitähän se taiteen tekeminen on jos siitä ei kukaan halua maksaa. Sellaista kutsutaan harrastamiseksi eikä siinä ole mitään väärää tai taiteen vastaista kuten Minja keskustelua yrittää kehystää. Minäkin olen harrastanut taidetta kirjoittamalla satukirjan ja painattamalla kirjat omalla rahalla. Lisäksi maksoin taittajalle/kuvittajalle. Sitä se on harrastaminen, siihen menee enemmän rahaa kuin mitä siitä tulee. Pitäiskö veronmaksajien nyt maksaa mulle palkkaa kirjoittamisesta? Ei tietenkään. Jos kirja ei kiinnosta niin se ei myy. #taide #työ #verot

Helsingin Sanomien kulttuuriosiossa julkaistussa esseessä antropologi Annastiina Kallius kuvaa, kuinka monet hänen tuttavansa eivät kestä kuunnella valtavirran oikeistolaisia podcasteja, kuten Viides Valta, Suomen Nostatus tai Kuuntelija. Ohjelmat aiheuttavat oksetusta, päänsärkyä ja tarvetta huutaa. Kirjoittaja vertaa kokemusta Unkarin Viktor Orbánin viestintään, ja pitää podcasteja vaarana demokraattiselle yhteiskunnalle. Sekä yhden mainituista podcasteista juontajana että politiikkaakin joskus yliopistolla opiskelleena muutama ajatus poliittisten yhteisöjemme muodostumisesta ja luonteesta. Jo luentosarjassaan Politiikasta filosofi Aristoteles kuvasi ihmistä zoon politikonina, poliittisena eläimenä, sekä zoon logikonina, rationaalisena eläimenä. Aristoteles ajatteli, että toisin kuin muille eläimille, luonto on antanut ihmiselle logoksen - puheen ja järjen - jotta voimme yhdessä harkita asioita kuten totuutta, oikeudenmukaisuutta, hyvää ja hyödyllistä. Toisin kuin muut eläimet, jotka nekin pystyvät kokemaan mielihyvää ja kipua, ihmiset kykenevät myös keskustelemaan oikeasta ja väärästä muodostaakseen ja kehittääkseen poliittisia yhteisöjään, ja käyttämään järkeään. Yleisesti ottaen viskeraalinen inho erimielisiä ihmisiä kohtaan, yleinen kyvyttömyys ymmärtää heitä tai heidän ajatuksiaan, käsitellä tai vastata heidän argumentteihinsa, tai yrittääkään vakuuttaa heitä, edustaisi Aristoteleen kaltaiselle ajattelijalle todennäköisesti merkkiä intohimojen voittamasta järjestä, sekä laaja-alaisemmasta epäonnistumisesta järjelliseen ajatteluun kykenevien kansalaisten - saati yliopistotutkijoiden - koulutuksessa. Suosiotaan kasvattavista suomalaisista podcasteista voidaan toki olla montaa mieltä, mutta samanaikaisesti tilanne näyttää olevan myös se, että nämä huutavat, pyörtyvät, tai oksentavat tutkijamme eivät enää vakuuta yliopistoympyröidensä ulkopuolella ketään - eivätkä luonnollisesti kykene vastaamaan eri mieltä olevien argumentteihin tai haasteisiin mitenkään. Kuten jo valistusajattelijat John Locke ja Thomas Jefferson ymmärsivät kauan aikaa sitten, ihmistä - vapaana olentona - ei voida pakottaa uskomaan yhtään mitään. Jos hänen mieltään haluaa muuttaa, hänen kanssaan on järkeiltävä, ja hänet on vakuutettava. Tilanne on toki takamatkalta lähteville tutkijoille nyt haastava, mutta siitä ei nähdäkseni aivan erityisesti voida syyttää muutamaa itsenäistä suomalaista podcastaajaa, vaan ongelman juurisyyt näyttäisivät olevan huomattavasti syvemmällä länsimaisen poliittisen ajatteluperinteen unohtamisessa ja laiminlyönnissä. "Oksetus ja väistely eivät pysäytä laitamedian nousua", (HS 5.7.2026) https://t.co/Xuvl3XBf1L #politiikka #kulttuuri #yhteiskunta