Search

Pääministeripuolueen ministeriryhmän sihteeri käytännössä kuvailee tässä rakenteellisen korruption keskeisen tekijän, eli päätöksenteon keskittymisen rajatulle vaikuttajien verkostolle... eikä näe siinä mitään ongelmaa. Se nyt vain on näin. https://t.co/qB8DBPrTeu #korruptio #poliitika #päätöksenteko

Kun tavallinen yrittäjä hakee tukea, vastassa on poikkeuksetta hakemuksia, viranomaisia, lausuntoja ja todella pitkät käsittelyajat. Samanaikaisesti kun kyse on isoista miljoona hankkeista ja oikeista verkostoista, mitä ohjailee itse pääministeri, näyttää siltä, että ovet aukeavat aivan eri tavalla, tai pikemminkin, että mitään ovia ei edes ole, reitti on suora. En väitä, että kyse olisi suorasta korruptiosta. Mutta voiko kukaan rehellisesti sanoa, ettei tämä haiskahda siltä? Lobbarit kiertävät ministereitä ja pääministerin esikuntaa. Virkamiehet varoittavat hankkeen riskeistä ja suosittelevat, ettei tukea myönnetä. Silti lopputulos on kymmenien miljoonien eurojen tukipäätös veronmaksajien piikkiin. Miksi ja kuka siitä todella hyötyy? Jos virkamiesten arviot voidaan sivuuttaa ja miljoonat löytyvät poliittisella päätöksellä, mikä sekin on mennyt ”jonon ohi”, mitä merkitystä tai hyötyä koko valmistelulla enää on? Eikä kyse näytä olevan yksittäisestä tapauksesta. Sama toimintamalli toistuu hankkeesta toiseen eri sektoreilla. Ensin löytyy poliittinen tahto, sitten rahat, ja vasta sen jälkeen etsitään perustelut. Useimmiten puikoissa on kokoomus. Samanlaisia kysymyksiä on herättänyt myös Vantaan ratikka. Varoituksia kustannuksista, velkaantumisesta ja riskeistä esitettiin vuosia. Silti hanke vietiin läpi. Kun poliittinen päätös on tehty etukäteen, kriittiset arviot muuttuvat pelkäksi muodollisuudeksi tai pikemminkin sanahelinäksi. Meillä veronmaksajalla on oikeus kysyä, ohjaako Suomessa päätöksentekoa enää avoin kilpailu vai sisäpiirin verkostot. Valitettavasti monien hankkeiden kohdalla jälkimmäinen taitaa olla lähempänä totuutta. On jännä, miten samoille piireille löytyy aina miljoonia, mutta tavalliselle suomalaiselle kerrotaan, ettei rahaa ole mihinkään. 👇 #yritys #politiikka #korruptio

Miettikääpä kuinka paljon yhteiskunta muuttuisi täysjärkisemmäksi, turvallisemmaksi ja kukoistavammaksi, jos yhtään vasemmistolaista ei päästettäisi lähellekään päätöksentekoa? El Salvadorin Bukelen ja Argentiinan Milein läpiviemät uudistukset näyttävät konkreettisella tavalla, kuinka nopeasti asiat voivat muuttua radikaalisti paremmiksi, kunhan vain luovutaan täydellisesti vanhoista vasemmistolaisista paradigmoista. #Yhteiskunta #Uudistukset #Vasemmistolaiset

Suomen konkaripoliitikot Eero Heinäluoma ja Sirpa Pietikäinen korostavat, että EU:n puolustuksen vahvistaminen on erityisen tärkeää Suomelle, ja he ehdottavat nopeampaa päätöksentekoa sekä talouden elvyttämistä ja rahoituksen varmistamista teknologiainnovaatioille ja vihreälle siirtymälle. #EU #puolustus #Suomi

@s_kumpu Jep. (Toki ”kaikki” on liioittelua. Esimerkiksi lasten liikuntaan ja kansanterveyteen satsaisin enemmän.) Jos vaihtoehto on laajamittainen inhimillinen hätä, säästäisin vähemmän välttämättömästä. Kykenen kurjiin päätöksiin, kun tärkeysjärjestystä joutuu todenteolla arvioimaan. #liikunta #kansanterveys #päätöksenteko

Hupaisaa seurata muutamien ”oikeistolaisten” kokoomuspoliitikkojen perussuomalaisia ulostuloja talouskurista ja verrata niitä sitten puolueen viralliseen linjaan ja päätöksentekoon, kun leikkaukset uhkaavat osua omiin hillotolppiin. Voin vain kuvitella, miten kokoomusjohtoon verkostoituneet huippupalkkaiset järjestöpomot soittavat paniikissa pääministeri Orpolle ja vaativat, että hän torppaa ministeri Rydmanin erittäin hyvin perustellut linjaukset. Kokoomuksen osuus järjestörälssistä taitaa olla paljon suurempi kuin kukaan osasi kuvitellakaan. #Politiikka #Suomi #Talous

Tähän repostaukseen kiteytyy paljon siitä, miksi Suomi on niin tolkuttomassa jumissa. SOSTE-kattojärjestön pomo Vertti Kiukas repostaa Li Anderssonin vuodatuksen "kansalaisyhteiskunnan" toimijoiden puolesta, jotka "ansaitsevat julkista tukea", ja että tällaisten henkilöiden "pitää saada vaikuttaa päätöksentekoon." Newsflash: SOSTE ei ole osa kansalaisjärjestö. Se on poliittinen järjestö, jota johtava Vertti Kiukas on huomattavan korkea SDP-poliitikko . Sama mies puheenjohti kesällä SDP:n puoluekokousta. Hän on pitkäaikainen puoluehallituksen jäsen. Hän ei ole kansalaisjärjestötoimija. Hän on läpipoliittinen toimija., joka ramppaa eduskunnan valiokunnissa tuomassa "kansalaisyhteiskunnan ääntä" mukaan päätöksentekoon. Suomeksi: SDP:n ja vasemmistoliiton ääntä. Ei Andersson turhaan järjestöjä puolusta. Ne ovat hänen omiaan. Järjestötuki sisältää massiivisen määrän tukea poliittisille järjestöille. Kun Kiukas ja Andersson vaativat rahaa (sinun rahaasi) järjestöilleen, rinnastuu tilanne siihen että he vaatisivat lisää puoluetukea. Mutta sillä on huonompi klangi kuin "kansalaisjärjestötuella". Sanoilla on väliä. @willerydman painaa jarrupoljinta. Syytä onkin. #Suomi #politiikka #kansalaisyhteiskunta

Pitäisi säätää lailla, että yksikään verovaroja avustuksina vastaanottavan yhdistyksen hallituksessa istuva kansanedustaja ei saisi osallistua mitenkään järjestöavustuksia koskevaan päätöksentekoon. On aivan sairas viritelmä, että nämä saavat ohjata lisää avustuksia järjestöille, jotka maksavat näille ja näiden puoluetovereille palkkioita. Tässä on vain jäävuoren huippu ja pintakosketus (kaikki ovat saaneet valtion avustuksia merkittäviä summia, usein miljoonia euroja) - Muistiliiton hallituksessa istuvat kansanedustajat Sari Sarkomaa (kok), Lotta Hamari (sdp) ja Hanna-Leena Mattila (kesk) + liittovaltuustossa MEP Sirpa Pietikäinen (kok) - VVA:n hallituksessa istuu Laura Meriluoto (vas) - Kansallisen senioriliiton hallituksessa istuu entinen kansanedustaja Kari Kantalainen (kok) - Mieli ry:n hallituksessa istuu MEP Sirpa Pietikäinen (kok) - Vanhustyön keskusliitto ry:n hallituksessa istuu kansanedustaja Paula Risikko (kok) - Hiv-säätiö sr:n hallituksessa istuu kansanedustaja Bella Forsgren (vihr). Tätä ennen puheenjohtaja oli kansanedustaja Inks Hopsu (vihr) - Diabetesliiton hallituksessa istuu kansanedustaja Lotta Hamari (sdp) ja kansanedustaja Miapetra Kumpula-Natri (sdp) - Suomen lastenkulttuuriliiton hallituksessa istuu kansanedustaja Fatim Diarra (vihr) - Fingo ry:n hallituksessa istuu kansanedustaja Eva Biaudet (RKP), aiemmin mukana oli myös entinen kansanedustaja Ilkka Kantola (sdp) - KULTA ry:n hallituksessa istuu entinen Turun kaupunginjohtaja ja pormestari Minna Arve (kok), entinen puoluesihteeri Antton Rönnholm (sdp), puoluesihteeri Antti Siika-aho (kesk), entinen kansanedustaja ja MEP Silvia Modig (vas) ja entinen kansanedustaja ja MEP Sampo Terho (sininen menneisyys) - Ensi- ja turvakotien liiton hallituksessa istuu kansanedustaja Tarja Filatov (sdp) ja entinen kansanedustaja Sirpa Paatero (sdp) - Nuorten kotkien keskusliiton hallituksessa on istunut entinen puoluesihteeri Reijo Paananen (sdp), tieto ei välttämättä ajantasainen (hallituksen tiedot kaiketi poistettu netistä) - Into ry:n hallituksessa istuu kansanedustaja Jessi Jokelainen (vas) - Solaris-lomien hallituksessa istuu entinen kansanedustaja Katja Syvärinen (vas) - Suomen työväen urheiluliiton hallituksessa istuu kansanedustaja Saku Nikkanen (sdp) - Väestöliiton hallituksessa istuu Hilkka Kemppi (kesk) - Sosten hallituksessa istuu entinen kansanedustaja Hanna Markkula Kivisilta (kok) ja SDP:n puoluehallituksen jäsen Vertti Kiukas - Suomen pakolaisavun hallituksessa istuu entinen kansanedustaja ja MEP Liisa Jaakonsaari (sdp) ja RKP:n varapuheenjohtaja Ramieza Mahdi - Omaishoitajaliiton hallituksessa istuu MEP Merja Kyllönen (vas) ja kansanedustajat Hanna-Leena Mattila (kesk) sekä Ville Väyrynen (kok) - Kirkkopalvelut ry:n hallituksessa istuu kansanedustaja Paula Risikko (kok) - Kilpirauhasliiton hallituksessa istuu kansanedustaja Suna Kymäläinen (sdp) - Sininauhasäätiön hallituksessa istuu MEP Maria Ohisalo (vihr) - Reumaliiton valtuustossa istuu puheenjohtajana kansanedustaja Paula Werning (sdp) - Eläkkeensaajien keskusliiton hallituksessa toimii entinen kansanedustaja Ilkka Kantola (sdp) Tämä on tosiaan vain pintaraapaisu. Eivät rälssipoliitikot mitään kansalaisyhteiskuntaa puolusta, vaan omia, kavereidensa tai puolueensa etua. #Vaalireformi #PoliittinenKorruptio #Yhteiskunta

Minulla on takanani noin vuosi politiikassa, joten lienee paikallaan kertoa siitä, miltä järjestelmä näyttää sisältä. Se on siinä mielessä helppoa, että en saa politiikasta elantoani, joten voin puhua suoraan. Järjestelmä on mätä, jota perustelen alla luetelluin huomioin. Tämä ei varsinaisesti koske tiettyjä puolueita tai yksittäisiä ihmisiä, vaan järjestelmää yleisellä tasolla. - Kaikkia poliitikkojen ulospäin suuntautuvia puheita tulee tarkastella ensisijaisesti henkilökohtaisten valtapyrkimysten kautta. Päätöksentekoa tämä vaikeuttaa siten, että vallassa pysyäkseen tulee päätösten olla yleisen hyvän sijaan tiettyä äänestäjäsektoria hyödyttäviä. Poliitikot eivät äänestä oman mielipiteensä mukaan, vaan puolueen tai oman hyötynsä mukaisesti. Omia äänestyspäätöksiä vastaan saatetaan puhua salin ulkopuolella viisi minuuttia äänestyksen jälkeen. - Poliitikoilla on (jopa kuntatasolla!) valtavasti erilaisia etuuksia ja hillotolppia. Näitä ei pidetä ongelmallisina, koska niitä pidetään ansaittuina etuuksina. Tästä johtuen järjestelmä on myös antiteknokraattinen, koska asiantuntijoiden päätöksenteon sijaan poliitikot pyrkivät mikromanageroimaan jokaista pientäkin asiaa joka ikisellä taholla. - Heimoutuminen on saavuttanut pisteen, jossa se on järjenvastaista. Asioita vastustetaan vain sen takia, että sen on sanonut väärä ihminen. Tavallisessa elämässä läsnäoleva järki puuttuu politiikasta täysin. - Järjestelmän vinoutuneisuus jatkuu sen takia, koska siitä on vanhojen valtapuolueiden yhteisymmärrys. - Politiikassa mukana olevat ihmiset saattavat haistatella somessa, mutta olla oikeassa elämässä kasvotusten aivan mukavia. Tekohymyn oppii tunnistamaan nopeasti. - Puheet ovat turhia. Poliitikot pitävät niitä pelkästään oman somenäkyvyytensä maksimoimiseksi. Kukaan ei normaalisti kuuntele esimerkiisi kaupunginvaltuuston kokouksia, eikä kenenkään mieli muutu pidettyjen puheiden johdosta. Vähintään 90% puheista on sisällöttömien itsestäänselvyyksien viljelemistä. Vain äänestäminen merkitsee. - Kokouksia venytetään surutta korotettujen palkkioiden - tai jos oikein hurjalla päällä sattuvat olemaan - myös veronmaksajien piikkiin tehtävien taksimatkojen takia. Kytkeytyy vahvasti edelliseen kohtaan. - Lähes kaikki veronamaksajien piikkiin tehdyt ulkomaanmatkat (ja näitä on yllättävän paljon erilaisilla tahoilla ja lautakunnissa) ovat turhia ja niitä perustellaan ”verkostoitumisella”. - Politiikassa ja sen ympärillä pyörivissä asioissa (joista ihmiset yleensä hyötyvät taloudellisesti) ihmisillä on pelkkä hyötyarvo. Tämä on minusta kaikkein vastenmielisin piirre. #politiikka #keskustelu #yhteiskunta

Kannattaako liberaalin vaihtaa kokoomuksesta vihreisiin? Minusta ei. Joukko markkinaliberaaleja vihreitä väittää toisin. He ovat peräti perustaneet Vaihda vihreisiin -nimisen verkkosivun kokoomuslaisia houkuttelemaan. Kun vihreät yrittävät tällä tavoin kalastella porvarien vesillä, lienee aivan asiallista esittää muutama syy liberaaleille pysyä kokoomuksessa. 1 Edustavatko markkinaliberaalit puolueen linjaa? Monien Vaihda vihreisiin -sivun tekijöiden ajatuksissa on paljon yhteistä liberaalien kokoomuslaisten kanssa. Arvostan monia heistä, tunnen joitakin henkilökohtaisesti. Mietin kuitenkin, miten hyvin heidän ajattelunsa näkyy puolueen linjassa. Itse en ole havainnut vihreiltä markkinaliberaaleja talouspoliittisia avauksia. Puolue on päinvastoin ollut linjassa muun vasemmisto-opposition kanssa tällä vaalikaudella. Viime kaudella hallituksessa puolue ei tosiaan myöskään erottautunut markkinaoikeistolaisilla näkemyksillään. Liberaalin porvarin onkin syytä kysyä, kuuluisiko hänen äänensä paremmin vihreissä. Tuskin. 2 Talouskasvu ja radikalismi Vaihda vihreisiin -sivu väittää vihreiden olevan markkinatalouspuolue. Kun lukee vihreiden ohjelmia, aatteellisia asiakirjoja ja poliitikkojen kirjoituksia, luonnehdinta epäilyttää (ks. linkit alla). On ilmeistä, että puolueessa on esimerkiksi vahvaa taipumusta kasvuvastaisuuteen. "Kohtuutalous", "donitsitalous", "beyond growth" ja niin edelleen ovat muodissa. Nämä ajatusrakennelmat väittävät, että tulevaisuus muuttuu paremmaksi jos ihmiskunta tuomitaan pysyvään köyhyyteen. Ne ovat syvästi markkinatalousvihamielisiä. On vaikea kuvitella aatetta, joka olisi kauempana omasta liberaalista, optimistisesta, markkinamyönteisestä ajattelustani. Lisäksi ekonomistina en voi olla huomaamatta kasvukritiikin älyllistä heikkoutta. Vihreisiin vaihtaminen tarkoittaisi liittoutumista köyhdytystä ajavien radikaalien kanssa. 3 Konservatismi Vaihda vihreisiin korostaa koko ajan, miten epäluontevaa liberaalien on olla liitossa konservatiivien kanssa. Viittaan äskeiseen. Konservatiiveja yhdistää liberaaleihin vähittäisen uudistamisen eetos. He ovat siksi luontevampi kumppani kuin talousvallankumousta vaativat vihreät radikaalit. 4 Julkisen talouden hoito Vaihda vihreisiin -ryhmä välttelee puhumista julkistalouden ongelmista. He sanovat kannattavansa yritystukien vähentämistä ja panostuksia koulutukseen. Tällainen ei porvarille riitä. Julkisen talouden tervehdyttäminen vaatii laaja-alaista sopeutusohjelmaa. Vihreillä ei ole ollut tässä suhteessa mitään omaa tarjottavaa. Vaikka liberaalit eivät liene tyytyväisiä hallituksen kaikkiin päätöksiin, mittakaava on kuitekin kokoomuksessa ymmärretty. Julkinen talous on siis yksi syy pysyä kokoomuksessa. 5 Autoilu ja kulttuurisota Vaihda vihreisiin puhuu mieluummin autoista kuin julkisesta taloudesta. Olen oikeistovihreiden kanssa samaa mieltä, että autoiluun kaivataan markkinataloutta. On kuitenkin selvää, että autoilu on vihreille keskeisesti kulttuurisodan väline. Vihreät on johtava kulttuurisotapuolue, joka elää symbioosissa perussuomalaisten kanssa. Puolueet ruokkivat toinen toistaan. Asetelmaa kuvaa mainiosti television ajankohtaisohjelma, jossa Sofia Virta ja Wille Rydman kävivät yhdentekevää kovaäänistä riitaa. Kokoomuskaan ei ole immuuni kulttuurisodan kutsulle, mutta on kaukana tästä kaksikosta. Kulttuurisodan sijasta päätöksentekoa kaipaavan liberaalin kannattaakin pysyä kokoomuksessa. #liberalismi #politiikka #talous

Suomalainen politiikka on feminisoitunut ja se näkyy. Jyrki Lehtolan kolumni osui napakasti siihen epämukavaan tosiasiaan, jota moni nainenkin tunnistaa hiljaa itsekseen: kun naiset ovat vyöryneet massoittain johtaviin asemiin politiikassa, koulutuksessa, hallinnossa ja kulttuurissa, monet mittarit ovat kääntyneet huonompaan suuntaan. Ei siksi, että naiset olisivat yksilöinä huonompia, vaan koska naisten psykologinen profiili eroaa miesten profiilista evoluutiopsykologian ja persoonallisuustutkimuksen mukaan merkittävästi ja nämä erot vahvistuvat ryhmätasolla. Naiset ovat tilastollisesti empaattisempia, miellyttämishaluisempia, heillä ilmenee keskimäärin korkeampaa neurotismi la ja he ovat vähemmän systemaattisia sekä riskinsietoisia kuin miehet. Nämä eivät ole stereotypioita vaan replikoituja löydöksiä tuhansissa tutkimuksissa. Kun tällainen profiili valtaa instituutioita, päätöksenteko siirtyy kohti lyhytnäköistä tunneperäisyyttä, uhriutumista, konfliktien välttelyä ja “kaikkien hyvinvoinnin” priorisointia omien rajojen ja resurssien kustannuksella. Tässä kohtaa astuu kuvaan Gad Saadin erinomainen konsepti “suicidal empathy” itsemurhaempathia. Se on tilanne, jossa empaatia irrottautuu evoluutionaalisesta tehtävästään (suojella omaa ryhmää ja jälkeläisiä) ja muuttuu itsetuhoiseksi hyveeksi. Empatia suunnataan väärille kohteille: rikollisille uhrien sijaan, maahanmuuttajille kantaväestön turvallisuuden kustannuksella, “heikoimmille” taloudellisen realismin sijaan. Lopputuloksena on yhteiskunta, joka ei kestä totuutta, ei aseta rajoja eikä priorisoi selviytymistä. Vaivaako tämä naisia enemmän? Kyllä, tilastollisesti kyllä. Naiset ovat keskimäärin herkempiä empaattiselle tartunnalle ja moraaliselle signalingille eli hyveellisyyssignaaleille, joissa näytetään olevansa “hyvä ihminen” julkisesti. Tämä selittää osittain, miksi vasemmistolainen politiikka, woke-kulttuuri ja “hoivavaltiollisuus” vetoavat naisiin vahvemmin. Miehet taas korostavat enemmän oikeudenmukaisuutta ja ryhmän kompetenssia. Kun politiikka muuttuu hoivapolitiikaksi, jossa valtiosta tehdään korvaava äiti, joka ei koskaan sano ei, seuraa väistämättä velkaantuminen, heikentyvä turvallisuus, laskeva syntyvyys ja kyvyttömyys tehdä kipeitä mutta välttämättömiä päätöksiä. Lehtolan mainitsemat esimerkit (Marin, Andersson, Virta, Koskela) ovat oireita tästä ilmiöstä: tyyli korvaa substanssin, some-selfiet korvaavat talousosaamisen, ja moraalinen närkästys korvaa analyysin. Naisten vahvuudet kuten yhteisöllisyys, hoiva, tunneherkkyys ovat korvaamattomia perheessä ja pienryhmissä. Kun ne skaalataan valtion tasolle ilman miesten tasapainottavaa vaikutusta (konkretia, statuskilpailu, kylmä analyysi), järjestelmä menee epätasapainoon. Naisena tämän tunnustaminen on ikävää, mutta välttämätöntä. Totuus ei ole misogyniaa, vaan evoluutiobiologiaa ja persoonallisuustiedettä. Jos haluamme kestävän yhteiskunnan, tarvitsemme seksuaalista diversiteettiä johtotehtävissä ei feminististä valtautumista, jossa miehisyys leimataan toksiseksi ja naiseus korotetaan moraaliseksi monopoleksi. Suomi ei kaipaa enempää “likkoja” politiikkaan. Se kaipaa tasapainoa. Ilman sitä suicidal empathy vie Suomen hiljalleen kohti sivilisaation pehmeää itsemurhaa. https://t.co/y4oUvpjWQP #politiikka #feminismi #tasapaino